

Oulun Äimärautio on Suomen nykyisistä raviradoista pisimpään samalla paikalla toiminut. Kuninkuusravit Äimärautiolla ravataan nyt kuudennen kerran. Aikaisemmin rata on ollut ravivuoden kohokohdan estradina vuosina 1954, 1969, 1981, 1994 ja 2010.
Vaikka monella on vuosikymmenten perinteet Kuninkuusraveista, tuskin kenelläkään on nimenomaan Oulun Kuninkuusraveihin yhtä vahvaa sidettä kuin Markku Nisulalla. Hän on järjestämässä samalla radalla eri rooleissa jo neljänsiä Kuninkuusravejaan.
Nisula tosin täsmentää, että tällä kertaa hänellä ei ole mitään virallista asemaa. Vielä viime vuonna hän oli Oulun ravitoimintaa pyörittävän Pohjolan Hevosystävät ry:n hallituksessa.
”Jäin ikäni takia pois. Ajattelin, että jos on liian vanha olemaan raveissa toimihenkilönä, ei varmaan kelpaa enää hallitukseenkaan”, Nisula naurahtaa. Sävy on kevyempi kuin miltä kommentti kirjoitettuna ehkä vaikuttaa.
Alkukesästä Markku Nisula tosiaan joutui luopumaan harrastuksestaan ravituomarina, kun hän täytti 74 vuotta. Nisula kiersi vielä viime vuonna 39 ravit tuomaritehtävissä.
”Päivät tehtiin toimistossa töitä ja illat oltiin talkoissa Kuninkuusraveja rakentamassa.”
Kolmissa edellisissä Oulun Kuninkuusraveissa Nisula on ollut avainpaikoilla. Hän aloitti vuonna 1980 raviradan toimistonhoitajana, ja oli samassa tehtävässä myös vuoden 1994 kisojen aikaan.
Vuonna 2010 hän oli siirtynyt Pohjanmaan Hevosjalostusliiton toiminnanjohtajaksi. Työpaikka oli edelleen Äimärautiolla ja myös hevosjalostusliitto toimitusjohtajineen tiiviisti mukana Kuninkuusraveja järjestämässä.
Etenkin vuoden 1994 Kuninkuusravien järjestämisen hän muistaa rajuna urakkana. Laman keskellä onnistumisen paine oli kova.
”Päivät tehtiin toimistossa töitä ja illat oltiin talkoissa Kuninkuusraveja rakentamassa”, Nisula kiteyttää muistonsa.
Tuolloin Oulun Kuninkuusravien yleisömäärä oli selvästi pienempi kuin sitä ympäröivinä vuosina. Nisulan mukaan pienemmälle yleisömäärälle oli selkeä selitys.
”Kaupunki vastasi siihen aikaan raviradan kunnossapidosta. Maksoimme kaupungille provision kaikista pääsylipputuloista, joten ei haluttu eikä voitu ilmoittaa muuta kuin oikea yleisömäärä”, hän kertoo.
”Olin maalin kohdalla katsomassa ja mielestäni Lennätin sijoittui paremminkin, mutta neljänneksi se merkittiin. Eihän siihen aikaan maalikameroita ollut.”
Kaiken muun lisäksi Markku Nisula tunnetaan Oulun ja monen muunkin pohjoisen raviradan pitkäaikaisena äänenä. Sekä kuuluttajana että selostajana toiminut Nisula on ollut Kuninkuusraveissa äänessä vain kerran.
Tämä tapahtui vuonna 1981, eikä Nisulan silloinkaan ollut tarkoitus olla äänessä. Hän oli kuuluttanut Oulussa aikaisemminkin, mutta radan vakioääni hän ei vielä tuolloin ollut.
”Kuninkuusravilauantaina ilmeni, että vakituiselta kuuluttajalta ei lähtenyt lainkaan ääntä”, Nisula muistelee.
”Johtajat meinasivat myös vuonna 1994, että minun pitäisi olla Kuninkuusraveissa kuuluttajana. Totesimme kuitenkin, että työtä on muutenkin ihan riittävästi.”

Kaikkein rakkaimmat muistot Oulun Kuninkuusraveista kuitenkin liittyvät kisoihin, joita Markku Nisula ei ollut järjestämässä. Vuonna 1969 hän oli mukana hevosenhoitajana, kun hänen isänsä Johannes Nisula ajoi ravikuninkuudesta oriilla Lennätin.
Markku Nisula kertoo Lennättimen olleen parhaimmillaan pitkillä matkoilla. Oulussa sen kuninkuuskisa meni pieleen maililla tulleen hylkäyksen takia.
”Tuolla se laukkasi”, Markku Nisula osoittaa takakaarteeseen. ”Vaikka isä oli riski mies, ei hänkään saanut Lennätintä pidettyä, kun se lähti laukalle.”
Pitkällä matkalla Lennätin oli neljäs – ainakin virallisten tulosten mukaan.
”Olin maalin kohdalla katsomassa ja mielestäni Lennätin sijoittui paremminkin, mutta neljänneksi se merkittiin. Eihän siihen aikaan maalikameroita ollut”, Markku Nisula huomauttaa.

Markku Nisulalla on ollut raviurheilun parissa monta eri tehtävää. Kaikkein mieleisimmäksi hän koki hevosjalostusliiton toiminnanjohtajana olemisen sekä näyttelytuomarina toimimisen.
Innostus näyttelytoimintaan nousi jo Nisulan lapsena, kun hän seurasi hevosnäyttelyä kotikunnassaan Ylivieskassa. Näyttelyn puheenjohtajana oli legendaarinen piiriagronomi, sittemmin yliagronomin arvonimen saanut Aarne Rauma.
”Kuuntelin hänen juttujaan ja ajattelin, että tuo olisi aika jännää hommaa”, Nisula muistaa.
”Elämä vei vähän eri tavalla, mutta aikanaan kuitenkin toimin myös näyttelyiden puheenjohtajatuomarina. Se oli antoisaa ja kivaa hommaa, jossa pystyi hyödyntämään omaa asiantuntemustaan.”