Oulun raviradan asemaa ei uhkaa mikään, mutta ”puolen Suomen radaksi” sillä on matkaa

Maakuntaratojen tilanteita ja taustoja käsittelevässä juttusarjassa käsittelyssä on yleensä saman viikon T75-isäntärata. Oulun Äimärautiolla ravattiin 75-mittelöt viime lauantaina, mutta Oulu on esittelyvuorossa vasta raviensa jälkeen, koska rata julkisti uuden toiminnanjohtajansa raviensa aattona.

Uusi toiminnanjohtaja on aina avainrekrytointi, mutta juuri nyt Oulun raviradan vetäjän valinnassa onnistuminen on ja oli suorastaan poikkeuksellisen tärkeää. Oulussa ravataan Kuninkuusravit reilun kahden vuoden kuluttua, joten kovin pitkää etsikkoaikaa uudelle vetäjälle ei voi taata.

Äimäraution toimintaa pyörittävän Pohjolan Hevosystävät ry:n toiminnanjohtajaksi valittu Marja Pahkala tulee ravialan ulkopuolelta. Raviradan vetämisessä on omat erikoispiirteensä liittyen etenkin alan rahoitusmalliin tukiviidakkoineen, ja niistä uuden vetäjän on päästävä nopeasti perille. Sama koskee Kuninkuusravien järjestämiseen liittyviä asioita. Kuninkuusravit ovat järjestäjäradalle jättimäinen ponnistus, jonka taloudellinen onnistuminen on toiminnan kehittämisen kannalta elintärkeää.

Toiminnanjohtajan vaihtaminen oli Pohjolan Hevosystävien hallitukselta puheenjohtaja Elina Peltolan johdolla melko kova strateginen valinta. Kun hallituksessa oli päätetty, että aiempi toiminnanjohtaja Sirkka Huopana ei tule viemään Oulun ravirataa Kuninkuusraveihin, reilut kaksi vuotta ennen kisoja oli varmasti viimeinen hetki tehdä vaihdos.

Sirkka Huopana on pitkän linjan ravijohtaja, jonka vahvuudet ja heikkoudet päätöksen tehnyt hallitus varmasti tunsi. Alan ulkopuolelta tulevan toiminnanjohtajan kanssa tilanne on toinen. Kaikki varmasti toivovat Marja Pahkalan valinnan osoittautuvan täysosumaksi, mutta vasta aika – jota etenkin Kuninkuusraveihin nähden siis on hyvin rajallisesti – näyttää.

Uhka vai mahdollisuus, sanotaan suomeksi, ja englanniksi suurin piirtein sama asia ilmaistaan vielä paremmin. High risk, high reward.

Äimäraution uusi toiminnanjohtaja Marja Pahkala luotsaa raviradan kohti vuoden 2025 Kuninkuusraveja. Kuva: Marja Pahkalan arkisto

Äimärautio on pohjoisen Suomen suurin ravirata, ja on vaikea kuvitella, millainen raviurheilun rakennemuutos voisi uhata sen asemaa. Toisaalta etenkin ravirakenteita päivitettäessä Oulun voisi odottaa ottavan entistä suurempaa roolia pohjoisen ratojen ykkösenä. Kun Oulun Kärpät on brändätty jääkiekossa ”Puolen Suomen joukkueena”, Äimärautiolla voisi olla mahdollisuuksia samanlaiseen ravipuolella. Pohjoisen suunnan muut maakuntaradat Kaustinen, Ylivieska, Kajaani, Rovaniemi ja Tornio ovat niin selvästi Oulua pienempiä, että Oulun pitäisi erottua entistä enemmän pohjoisen veturiksi.

Alkuvuodesta valmistuneessa raviratojen talousvertailussa Oulu ei loistanut, mutta silläkin on lieventävät asianhaaransa. Raviradan katsomorakennuksessa oli alkuvuodesta 2018 mittava tulipalo, joka vaikutti talousvertailujaksolla moneen asiaan.

Sähkölaitteista alkunsa saaneessa tulipalossa oli myös hopeareunuksensa. Kun katsomoa oli tulipalon jälkeen pakko rakentaa uudelleen, katsomosta tuli nykykäyttöä paremmin palvelevan kokoinen eli pienempi kuin aikaisemmin.

Äimäraution vahvuuksia on hyvä sijainti Oulun keskustan lähellä. Radalla on järjestetty muun muassa hevikonsertteja ja Ookkonää hevostellu -tapahtumia, ja loistosijainti antaa mahdollisuuksia alueen kehittämiseen jatkossakin.

Äimäraution ravirata on alun perin rakennettu vuonna 1908, ja se on Suomen vanhin samalla paikalla oleva ravirata. Vaikka rataa on ajan saatossa remontoitu, profiililtaan Äimärautio on kauniisti sanottuna haastava, sillä rata on kaukana symmetrisestä, ja sen loppukaarre on erittäin jyrkkä. Pitkään maalikin oli sijoitettu niin, että loppusuora oli huomattavan lyhyt, jolloin takahevoset olivat Oulussa perinteisesti vaikeuksissa. Nyttemmin maalipaalua on siirretty eteenpäin, mikä on ollut erinomainen ratkaisu. Myös radan kunnosta Oulu saa nykyisin hyviä arvioita, ja Oulun Antti Jaara toimiikin pohjoisen alueen pääratamestarina.

Suurkilpailujen osalta Oulu ei ole pystynyt kamppailemaan saman kokoluokan ratojen kanssa. Radan ennakkomaksulliset Oulu Expressit ovat kärsineet inflaatiota, kun niiden palkinnot eivät ole pysyneet aikaisemmin saman tason kilpailuina olleiden Kasvattajakruunun ja Kymenlaakso-ajon tahdissa. Suomessa syntyneiden Number Onen ykköspalkintoa on nostettu, mutta kaikkiaan Oulun suurkisat eivät ole kukkeimmillaan.

Kari Eriksson on paitsi Suomen Hippoksen, myös Pohjolan Hevosystävien entinen puheenjohtaja. Kuva: Carolina Husu

Oulussa on perinteisesti ollut vahvoja ravivaikuttajia, ja rata on ollut hyvin edustettuna Suomen Hippoksen päätöksenteossa. Viimeisin heistä on ollut Hippoksen puheenjohtajana toiminut Kari Eriksson.

Äimärautiolla on ollut historiansa saatossa melko legendaarisia toiminnanjohtajia. Heistä Olli Koskela (1943–2003) toimi muun muassa Suomen Hippoksen hallituksessa ja oli Suomen näkyvimpiä – ja kuuluvimpia – ravipäättäjiä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan.

Koskela tunnettiin erityisesti tarkkana talousmiehenä. Hänen seuraajansa Paavo Koivurovan aikana Oulussa taas maksettiin tuloihin nähden ylisuuria palkintoja, mistä seurasi raviaktiivien suosio, mutta varojen sulaminen. Paavo Koivurova tunnetaan yhtenä suomalaisen ravihistorian kaikkein kovimmista vallankäyttäjistä, onhan hän vaikuttanut nelisenkymmentä vuotta Hippoksen valtuuskunnassa, kuuluen valtuuskunnassa kovinta taustavaltaa käyttävään ytimeen. Koivurova toimi myös Tornion raviradan puheenjohtajana samaan aikaan kuin hän oli Oulun raviradan toiminnanjohtaja.

Oulun raviradan johtajista täytyy ehdottomasti mainita myös Kari Viitamaa, joka veti sekä Ylivieskan että Oulun raviratoja. Aikaansaapa ja pidetty Viitamaa kuoli vuonna 2017 sairauskohtauksen runtelemana vain 39-vuotiaana.