Suomen maakuntaratojen tilannetta ja taustoja esittelevässä juttusarjassa vuorossa on Lahden Jokimaa. Lahti on yksi Suomen suurimmista raviradoista, ja itseoikeutetusti se on yksi myös jatkossa ympäri vuoden kilpaa ajavista radoista, vaikka niiden määrää ollaankin vähentämässä.
Jokimaalla on monta asiaa hyvin, mutta viime vuosi oli radalle vaikea. Raviradan toimintaa pyörittää Lahden Hevosystäväinseura ry, jonka tulos oli viime vuonna rajusti tappiollinen. Seuran toimitusjohtaja Ville Holopainen kertoo tuloksen olevan yli 300 000 euroa miinuksella, mistä poistojen osuus on noin 150 000 euroa. Tälle vuodelle on Holopaisen mukaan budjetoitu käytännössä nollatulos.
Ville Holopainen aloitti Jokimaan toimitusjohtajana syyskuussa. Seuran puheenjohtajana vuodesta 2006 toiminut Pekka Kairtamo kertoo viime vuoden heikon tuloksen olleen monen asian summa.
”Yksinkertaisuudessaan kulut olivat suuret ja tulot pienet”, Kairtamo aloittaa.
”Viime vuoteen osui monenlaista, ja oikeastaan koronavuosienkin vaikeuksia realisoitui vasta viime vuonna. Tehtiin myös paljon investointeja, ja vaikka itse investointeihin saadaan tukea, äkkiä tulee kymmenien tuhansien kuluja sellaisista asioista, jotka vaan kannattaa tehdä siinä samassa yhteydessä. Oli myös henkilöstövaihdoksia, tilitoimisto vaihtui ja sähköön meni ainakin 50 000 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna.”
Alkuvuodesta valmistuneessa raviratojen taloudellisessa vertailussa Jokimaa sai huonot pisteet vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. Jokimaan kassatilanne nousi keskusteluun viime kesänä, kun MT uutisoi radan maksaneen ykköskilpailunsa Suur-Hollola-ajon voittajan palkinnon useampana vuonna erissä.
Jokimaan ilmeisen heikko kassatilanne on herättänyt jonkin verran ihmetystä, onhan takana vuoden 2019 erittäin hyvin onnistuneet Kuninkuusravit. Pekka Kairtamon mukaan radan maksuvalmius ei kuitenkaan ole vaarantunut huonon viime vuodenkaan takia.
”Viime vuosi meni lukujen suhteen vihkoon, mutta onneksi meillä on hyviä vuosia takana. Kymmenen vuoden ajalta ollaan yli puoli miljoonaa plussalla”, Kairtamo painottaa.
Jokimaan tuloksentekokyky asettunee todellisuudessa viime vuoden lukujen ja puheenjohtaja Kairtamon kuvaileman välimaastoon. Kairtamon mainitsemasta kymmenen viime vuoden plussatuloksesta suurin osa on kuninkuusravivuodelta 2019. Lahdessa tulosta on myös optimoitu poistosuunnitelman muutoksilla, mikä on täysin sallittua, mutta tekee eri vuosien tuloksista osittain vertailukelvottomia.
Kaikkiaan Jokimaa oli raviratojen taloudellisessa vertailussa keskikastia, mikä ei kuitenkaan kerro koko totuutta radan tilanteesta. Kokonaisuudessaan lahtelaisella raviurheilulla menee hyvin, ja siitä saa pitkälti kiittää 1970-luvulla tehtyjä ratkaisuja. Vuodesta 1975 ajettu Suur-Hollola-ajo on suomalaisen raviurheilun kovia menestystarinoita, joka on vuosikymmenestä toiseen nostanut lahtelaisen raviurheilun profiilia.
Jokimaa oli raviratojen taloudellisessa vertailussa keskikastia, mikä ei kuitenkaan kerro koko totuutta radan tilanteesta.
Suur-Hollola-ajon kehitti Lahden Hevosystäväinseuran tuolloinen toiminnanjohtaja Veijo Toivonen (1948–2015), mutta Lahden raviurheilun suurin merkkimies oli seuran puheenjohtajana 1970–1977 toiminut Martti Mantere (1912–1994).
Raviurheilu kasvoi 1970-luvulla räjähdysmäisesti, mutta etenkin Lahdelle vuosikymmen tarkoitti paluuta ravikartalle. Lahti mielletään perinteiseksi ravipaikkakunnaksi, ajettiinhan siellä seitsemät ensimmäiset Kuninkuusravitkin, mutta vuonna 1969 Lahdessa ajettiin neljä ravipäivää, edellään ravipäivien määrässä muun muassa kuusi ravipäivää ajaneet Alavieska ja Sodankylä. Etelä-Suomen Hevosjalostusliiton alueen ykkösrata oli kahdeksan ravipäivää ajanut Jämsä.
Jokimaa on loistopaikalla Lahden kasvuun nähden ja maaomaisuuden arvo on huomattava.
Vaikka Mantereen aika seuran puheenjohtajana ei ollut hirvittävän pitkä, hän oli kauaskantoisten ratkaisujen takana. Lahden vanha, tuttavallisesti Monttuna tunnettu ravirata, oli Lahden keskustan tuntumassa Rataharjulla, ja vuoden 1974 onnistuneiden Kuninkuusravien jälkeen alkoi olla selvää, että kehittyäkseen Lahden ravirata tarvitsee lisää tilaa.
Vanha ravirata oli Lahden Hevosystäväinseuran omalla maalla, ja 1970-luvun puolivälissä seura ja Lahden kaupunki alkoivat neuvotella maanvaihtosopimuksesta. Pitkään jumissa olleet ja välillä kokonaan katkenneetkin neuvottelut tuottivat tulosta vasta loppuvuodesta 1977. Tuolloin saatiin sovittua Lahden Hevosystäväinseuran saavan omakseen noin 28 hehtaarin alueen, jolle nykyinen Jokimaan ravirata on rakennettu.
Veijo Toivonen muisteli maanvaihtoneuvotteluja Hevosurheilussa 27.11. 1998. Tuolloin hän totesi, ettei Jokimaan ravirata olisi Lahden Hevosystäväinseuran omistuksessa ilman Martti Mantereen ”johdonmukaisen järkkymätöntä jääräpäisyyttä”.
”Me Lahden kaupunginhallituksen asettamassa raviratatoimikunnassa mukana olleet hevosmiesten edustajat eli kamarineuvos, everstiluutnantti evp. Kaarlo Olavi Knuuttila ja minä olisimme jo useita kertoja luovuttaneet neuvotteluissa ja taipuneet kaupungin edustajien tahtoon radan rakentamisesta kaupungin omistamalle ja Hevosystäväinseuralle vuokrattavalle maalle, mutta Mantere oli järkkymätön: Jos ei saada tonttia omaksi, jääköön koko kauppa”, Toivonen kirjoitti.
Kun Vermossa ja Teivossa jännitetään ravirata-alueiden vuokrasopimusten jatkumisesta, voidaan todeta Martti Mantereen päättäväisyyden olleen lahtelaisille kullanarvoista. Vuosien saatossa tehtyjen maakauppojen myötä Lahden Hevosystäväinseuralla on Jokimaan ympäristössä noin 50 hehtaaria omaa maata. Jokimaa on loistopaikalla Lahden kasvuun nähden ja maaomaisuuden arvo on huomattava.
Ravitalousalueena Lahti on Suomen merkittävimpiä. Jokimaalla varsinaista ammattivalmennustoimintaa pyörittävät nykyisin vain Juuso Holttinen ja Tommi Kylliäinen, mutta kaikkiaan Lahden alueella on kolmisenkymmentä ammattivalmentajaa ja paljon hevosia. Alueen valmentajat on brändätty Team Jokimaaksi, jonka yhteishenkeä usein kiitellään.
Jokimaan raviradan toimintaa on virkistänyt Koulutuskeskus Salpauksen hevosopetuksen muutto raviradan alueelle. Salpaus on hankkinut kaksi ratatallia ja rakentanut tallialueelle ison maneesin, minkä lisäksi katsomorakennukseen on remontoitu tiloja koulutuskäyttöön. Remontti-investointi oli merkittävä ja nosti Lahden Hevosystäväinseuran velkatasoa, mutta myös päivitti rakennusta, nosti sen käyttöastetta ja toi vakaata vuokratuottoa.
Radan toimivassa johdossa on viime vuosina ollut vaihtuvuutta.
Radan toimivassa johdossa on viime vuosina ollut vaihtuvuutta. Kymmenkunta vuotta Jokimaalla vaikuttanut Tomi Himanka siirtyi vuoden 2019 Kuninkuusravien jälkeen Suomen Hippokseen, ja hänen jälkeensä raviradalla on jo kolmas vetäjä. Seinäjoen raviradan vetäjänä tunnetuksi tullut Pertti Immonen oli alun perinkin väliaikaisena toiminnanjohtajana, mutta hänen jälkeensä Jokimaalle tullut Niko Solkiokin oli radan peräsimessä vain puolitoista vuotta. Lentäjänä aiemminkin työskennellyt Solkio oli raviradan toimitusjohtajana yllätysnimi, ja hän myös palasi Jokimaalta lentokoneen puikkoihin.
Viime syksynä Jokimaan toimitusjohtajana aloittanut Ville Holopainen puolestaan on lahtelaiselle raviväelle umpituttu hahmo, onhan hän paikallisen raviperheen vesa. Lahden Hevosystäväinseuran johtokunnassa on vaikuttanut sekä hänen äitinsä Taru Holopainen, isoisänsä Juhani Kotiranta että tälläkin hetkellä johtokunnassa oleva enonsa Lasse Kotiranta. Ville Holopainen on saanut kiitosta hyvästä otteesta, jolla hän on työhönsä tarttunut, mutta tuloksia voidaan arvioida vasta myöhemmin.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja ja Veijo Toivosen poika.
Lähteenä on käytetty Sata vuotta täyttä ravia Lahden Hevosystäväinseura ry 1908–2008 -kirjaa (Heikki Mantere 2008, kustantaja Lahden Hevosystäväinseura ry).
