
35-vuotiaan Laura Collettin ansioluettelo on huikea. Britti on hallitseva Euroopan mestari, Pariisin olympialaisten joukkuekultamitalisti ja henkilökohtainen pronssimitalisti, joukkue EM-kultamitalisti vuodelta 2023 sekä muun muassa Badmintonin legendaarisen kilpailun voittaja vuodelta 2022.
Collett aloitti kilpailemisen lapsena brittiläisissä ponien show- ja working hunter -tyyliluokissa, mutta sitten kenttäkilpailu monipuolisuudessaan vei tytön mukanaan. Jo ikäluokkaratsastajana hän ehti voittaa yhdeksän arvokilpailumitalia.
Viimeiset viisi vuotta ovat olleet hänelle urheilullisesti hienoja onnistumisia, mutta muutakin on ehtinyt tapahtua.
Alussa useammat senioreiden arvokilpailut menivät mönkään eri syistä, ja vuonna 2013 hän kaatui hevosella pahasti. Hän oli viikon koomassa, olkapää murtui, keuhko puhkesi, maksa repesi, kaksi kylkiluuta murtui ja hän menetti loppuiäkseen näön toisesta silmästään. Onnettomuus piti hänet sivussa kilpailemisesta kuusi viikkoa – seitsemän viikon päästä siitä hän voitti jo kenttäkilpailun.
Stable Novan klinikalla nähtiin molempina päivinä kuusi kahden tai kolmen ratsukon ryhmää. Mukana oli kenttäkilpailijoita poniratsukoista kolmen tähden tasolle.
Harmittavasti isoimmat tähdet olivat joutuneet jäämään pois. Olympiaratsastaja Veera Nykänen ei löytänyt EHV-1-epidemian takia etelästä sopivaa yöpaikkaa hevoselle, ja hallitseva suomenmestari Axel Lindberg ei uskaltautunut virusuhan takia osallistua, koska hän on kahden viikon päästä lähtemässä kilpailumatkalle.
Lauantaina harjoiteltiin jumppasarjalla ja rataesteillä, sunnuntaina halliin tuotiin pieniä maastoesteitäkin.
”Minulla on selvä systeemi ja tiedän, mihin haluan keskittyä. On oltava hyvä laukka, ja ratsastajan on annettava hevoselle mahdollisuus tehdä hyppynsä”, Collett tiivisti.
Collett kertoi käyttävänsä treeneissään paljon jumppasarjoja, sillä niiden avulla voidaan työskennellä hevosen hyppytekniikan ja kehon kanssa. Hän muuttelee etäisyyksiä ja tekee paljon pienilläkin korkeuksilla.
Rataesteillä testattiin linjojen tarkkaa ratsastusta. Kun tehdään harjoituksia symmetrisesti, opitaan tuntemana oman hevosen vinoudet ja tiedetään, mitä kehittää.

Maastoesteiden kanssa päästiin tekemään myös kapeita esteitä ja yhdistelmiä. Niiden kanssa Collett käytti paljon apupuomeja, jotka selittivät tehtävää hevosille. Tavoitteena kaikessa oli nostaa hevosen itsevarmuutta ja halua tehdä.
Itseluottamusta ja uskoa haluttiin koko ratsukkoon, sillä yhtä lailla ratsastajan pitää luottaa tekemiseensä. Jos ongelmia ilmeni, eli tuli kielto tai pudotus, Collett nosti esiin ratsastajan tekemisen hyvät puolet, sitten antoi jonkin vinkin ja sitten tultiin taas.
Kaikki ryhmät lopettivat aina onnistumiseen lyhyessä ja sujuvassa harjoituksessa.
Alkuverryttely oli kaikilla samanlainen. Takaosa töihin ensin ravissa, sitten laukassa.
Verryttelyssä ratsastettiin esimerkiksi laukassa vuoroin viisi kootumpaa askelta ja viisi eteen, että laukkaan saatiin vahvuutta ja hevoseen reaktiota. Laukkaa säädeltiin ratsastajan vartalon avulla, ei vetämällä ohjista
Laukan laatu merkitsee paljon. Laukka ei saa olla tyhjää ja voimatonta, vaan lyhennettäessäkin siihen haetaan voimaa ja pomppua.

Hyppääminen aloitettiin viiden esteen jumppasarjalla, jossa oli yhteensä viisi hyppyä: ensin in-and-out-ristiesteet, sitten yhden askelen päässä ristiokseri ja sitten taas yhden askelen jälkeen in-and-out-ristiesteet.
Jumppasarja kehittää hevosen hyppäämisen tekniikkaa, auttaa sitä saamaan lavat ylös ja kehittää suoruutta.
Lauantaina kaikilla ryhmillä oli samat harjoitukset, ja valmentaja myös kiinnitti huomiota samoihin asioihin. Kävi ilmi, että yksinkertaisuus ja tarkkuus on tehokasta.
Hevonen ei saa mennä lujaa tai juosta esteelle, mutta sen laukassa pitää olla energiaa ja voimaa. Jos laukka on löysä, juokseva tai lattea, myös hyppy on sitä.
Asiat pitää laittaa kuntoon ajoissa. Laukka pysyy samalla tasolla ja samassa rytmissä kaarteen läpi ja hyppyyn saakka. Kun laukkaa, reittiä ja rytmiä on riittävästi, ei etäisyydestä tarvitse tehdä numeroa.
Tarvittaessa hevosta rohkaistaan jalalla ponnistuksessa. Esteyhdistelmillä ratsastajan taas tulee olla valmiina ratsastamaan heti laskeutumisesta kohti seuraavaa.
Reittien pitää olla todella tarkat, eikä ratsukko saa oikaista. Sisäpohje huolehtii sisätakajalasta, ulko-ohja huolehtii, että lavat kääntyvät.
Sekä laskeutuminen että ponnistus ovat hetkiä, joissa hevosen pitää olla suora, ja sen molempien takajalkojen pitää olla toimessa.
Hypyt tehdään malttaen ja suoraan, vaikka silmät jo suunnittelevat seuraavaa.
Hevonen hoitaa hyppäämisen, mutta ratsastajankin on oltava tarkkana. Oleellista oli huolehtia siitä, että hevosessa säilyy energia ja rohkeus.

Ratsastajan istunnassa Collett kiinnitti erityistä huomiota ylävartaloon. Ratsastajan pitää kantaa itsensä, ja ylävartalon pitää olla tarpeeksi pystyssä koko hypyn läpi, ettei hän estä hevosta nostamasta etuosaansa. Ratsastaja ei saa myöskään kiertää itseään.
Jos ratsastaja on myötäämisessä liian hektinen, hevonen tulee nopeaksi, eikä ehdi tehdä hyppyä hyvin.
Istunnan pitää olla kevyt ja käsien pehmeät, sillä jännittynyt käsi häiritsee koko hevosta.
Jos ratsukolle tuli esteelle pudotus tai kielto, virheen takana oli yleensä yhteyden katoaminen. Lähestymisessä laukka ei ollut kasassa, eikä hevonen ollut tarpeeksi ihmisen luona. Palattiin reittiin, laukkaan ja kehonhallintaan – ja virhe saatiin korjattua.