
Viiden tähden kenttäkilpailuita järjestetään vuosittain maailmassa vain kahdeksan. Kilpailu käytiin Adelaidessa, Etelä-Australian osavaltion pääkaupungissa, sen keskuspuistossa. Yleisöä oli kymmeniä tuhansia.
Mantereen tiukkojen karanteenisäädösten takia mukana oli, kilpailun korkeasta statuksesta huolimatta, pääosin australialaisia ja uusiseelantilaisia ratsukoita sekä muita maassa asuvia. Kilpailu oli silti kunnollinen viiden tähden kilpailu, jossa vaikealla maastoradalla laukattiin 11 minuuttia. Australia on lajin suuria maita, joten taitotaso on korkealla.
Toissa vuonna Laine oli mukana kolmihenkisessä tuomaristossa Badmintonissa, yhdessä maailman vaikeimmista kenttäkilpailuista. Päätuomarin rooli teki Adelaidesta hänelle ehkä vaativamman.
Tuomari on kenttäkilpailuissa tärkeä jo lajin turvallisuuden takia. Esimerkiksi liian väsyneeltä vaikuttavat hevoset tai liian vähäisessä kontrollissa olevan hevoset poistetaan radalta kesken maaston, jotta pystyttäisiin mahdollisimman tehokkaasti välttämään vakavat onnettomuudet.
"Tällä tasolla ratsastajat ovat huippuammattilaisia. Kun adrenaliinia on paljon ja halutaan voittaa, joskus voi kilpailijan oma harkinta pettää”, Laine sanoo.
Adelaidessa tapahtui yksi vakava kaatuminen, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

Varoituskortteja jaettiin viikonloppuna kolme. Yksi tuli siitä, että ratsastajalla ei ollut riittävää kontrollia, yksi tuli köysiaidan yli hyppäämisestä ja yksi tuli väsyneellä hevosella ratsastamisesta.
Kun kilpailu kestää pitkään, ratsastajan pitää osata reagoida oikein hevosen vireeseen. Hevonen saa olla hetkellisesti väsähtänyt esimerkiksi ylämäkiosuuden jälkeen, kunhan se virkistyy pian uudelleen. Varoituskortin saa esimerkiksi väsyneen hevosen painostamisesta ja jos hevonen väsyy niin, että se ei reagoi apuihin. Tällöin ratsastus myös keskeytetään.
Laineella itsellään on vahva ratsastustausta. Kaikkein parhaiten hän on ehkä on jäänyt suomalaisten mieleen suomenhevosruuna Veli-Pilin selästä. Ratsukko voitti 16 suomenhevostenmestaruutta, koulu-, este-, kenttä ja silloisessa maastoratsastuksessa.
Laineen kotipaikka on Hattulassa Suontaan kartanolla, mutta reissupäiviä kertyy vuodessa valtavasti. Laine nauttii vaativista tehtävistä, mutta hän kertoo, että ei erityisesti unelmoi toimimisesta olympialaisten tuomarina.
"En ole asiaa ajatellut, ja täytyy ensin odottaa, että koko Los Angelesin kilpailu saadaan valmiiksi", Laine jarruttelee.
Sitä hän odotti etukäteen, kun hän viime vuonna toimi ensimmäistä kertaa tuomarina Australiassa. Se oli viimeinen manner, jolla hän ei ollut vielä tuominnut. Etelämanner toki on käymättä, mutta siellä ei järjestetä hevoskilpailutoimintaa.
Kenttäratsastuksen säilyminen olympialaisissa varmistetaan vasta Pariisin jälkeen, mutta hyvältä näyttää, Laine kertoo. Muutoksia sääntöihin valmistellaan parhaillaan tv-yhtiöiden vaatimuksesta. Etenkin joukkuekilpailua yleisön on ollut erittäin vaikea seurata, ja maastokokeelle myös halutaan isompi rooli.
Pariisissa vielä ratsastetaan ensin koulu, sitten maasto ja sitten rataesteet, joiden jälkeen jaetaan joukkuemitalit. Sen jälkeen parhaat ratsastavat vielä yhden rataesteradan, jonka perusteella jaetaan henkilökohtaiset mitalit.
”Olympiastatus on lajille hyvin tärkeä."
Los Angelesissa vuonna 2028 taas ratsastetaan kahtena ensimmäisenä päivänä koulua ja rataesteitä. Sitten mennään maasto, ja sen jälkeen jaetaan joukkuemitalit. Viimeisenä päivänä kaikki mukana olevat ratsastavat viimeisen estekokeen, ja sen perusteella jaetaan henkilökohtaiset mitalit.
Laine toteaa, että viilauksia on vielä tehtävä. Tähän asti maaston jälkeen on tarkasteltu videolta niin kutsuttuja lippuvirheitä, eli onko hevonen mennyt oikealla tavalla estettä rajaavien merkkien välistä. Nyt tämä prosessi pitäisi saada tehtyä erittäin nopeasti, että tulokset ovat selvät heti, kun ratsukko pääsee maaliin.
Laine ei pidä muutoksia lajin kannalta erityisen merkittävinä.
"On vain positiivista, että televisioyhtiöt ovat kiinnostuneita lajistamme ja haluavat kuvata sitä. Olympiastatus on lajille hyvin tärkeä", Laine muistuttaa.