

Päätökseen on kaksi syytä. Ensinnäkin ykkösratsu Herbert on telakalla, ja toisekseen hän erehtyi laskemaan kilpailemisen kuluja. Madis Morna toteaa, että hän on tänä vuonna alkanut ajatella asioita eri tavalla. Että kaikista pitkistä päivistä pitäisi jäädä jotain viivan alle.
Mornan kotitallissa Liedossa on yhdeksän hevospaikkaa, eikä työntekijää. Jos isäntä lähtee kilpailureissulle pieniinkin kansainvälisiin kilpailuihin, se tarkoittaa, että pitää palkata tuuraaja. Kilpailumatka maksaa vähintään 1 500 euroa, ja kun mies ei ole töissä, jäävät valmennusten ja ratsutusten tuomat rahat saamatta. Yksi viikonloppu vie monta tonnia miinukselle.
”Ei tässä varmaan mikään ole muuttunut, olen vaan vähän viisaampi. Luulen, että mä rupesin laskemaan”, Morna huokaa. ”Minulla on kaksi lasta, puoliso ja kotitila, en voi haaskata kaikkia rahoja kisoissa nauttimiseen. Ihmettelen, että mistä ihmiset ottavat sen rahan. Mulla on vain yksi lompakko.”
Mornalla on muutamia tukijoita, joiden avusta hän on kiitollinen, mutta koko kalliiseen kisaruljanssiin se ei ole tarpeeksi.
Kun Herbert oli kunnossa ja kilpaili, sen kanssa saattoi luottaa, että joka kilpailuista se tienaa omat kulunsa ja vähän päälle. 13-vuotias ruuna kuitenkin kompuroi Tallinnassa viime syksynä tulessaan alas esteeltä ja loukkaantui. Se on jo ratsastuksessa, mutta tälle kaudelle ei ole kilpailusuunnitelmia.

Sen Morna lupaa, että leipäpuu ei tule vaihtumaan. Hän kyllä jatkaa hevosten kanssa: valmentaa, kouluttaa ja kilpailee. Viikon päästä hän hyppää Ypäjällä ainakin Petra Heikkisen yrityksen omistamalla Kearney W:llä, joka on mennyt jo 145-tasoa.
”Mutta täytyy löytää järki tähän touhuun. Koitan saada tämän homman nyt kannattavaksi”, Morna sanoo.
Ja lisää, että ei ole syytä ihan heti soittaa perään ja kysyä, kuinka toteuttaminen onnistui.
Ehkä se tapahtuu parempien aikojen myötä, nyt kaikilla on tiukempaa, Morna miettii.
”On ihan kivakin olla kotona enemmän. Saa tehtyä enemmän, hevosten kanssa ja tontilla”, laitumen rakennuksesta tavoitettu Morna päättää.