Vauhtihirmun uusi ura

Joskus arjen ihmeitä ei huomaa edes nenänsä edessä. Etenkään, jos ne tulevat vastaan pyöreähkön ratsastuskouluruunan muodossa.

Suomenhevosruuna Hissun Ryti on yksi suomenhevosista, jotka ovat löytäneet raviuran jälkeen uuden roolin ratsuina.

Takanaan sillä on lupaava, mutta kuoppainen ura ravihevosena.

Kiuruvetinen pitkän linjan hevosharrastaja Paavo Lappi hankki Rytin pikkuvarsana.

”Se oli Vieskeristä ja hyvästä emälinjasta. Suku kiinnosti”, Lappi muistelee.

Hän sai kasattua Rytin ympärille useamman omistajan kimpan.

Alkuvaikutelma ei luvannut suuria. Ryti oli kasvettuaankin piskuinen ja lisäksi taipuvainen peitsaamaan.

Kolmivuotiaanakaan hevonen ei tuntunut valmiilta. Oppisiko se koskaan juoksemaan, Lappi pohti. Toisaalta isoliikkeisessä oriissa tuntui olevan ytyä.

”Jos hevonen peitsaa, on myös hyvät vauhdit, kun ravin saa kohdilleen.”

Alkuun Ryti jännitti myös uusia ratsastajia. Nykyisin sille on jo muodostunut tunneille oma fanikuntansa, jolle virrakkaampi ruuna sopii. Uutta elämäänsä se on viettänyt nyt muutaman vuoden. Kuva: Lari Lievonen

Kun Ryti nelivuotiaana debytoi, kävi pian selväksi, ettei haaste ollut vauhti – vaan käytös.

Ihmisille kiltti ori pullisteli toisille hevosille niin, että tilanteet uhkasivat käydä vaarallisiksi. Ura oli kuitenkin katketa ruunaamista seuranneisiin komplikaatioihin.

Hevonen ei päässyt nelivuotiskaudellaan radoille. Toivuttuaan Ryti sai vihdoin tilaisuuden näyttää, millainen kipinä koneessa piili.

”Sitten kun ravi ja balanssi löytyivät, vauhti tuli hirmu helposti.”

Kuusivuotiskaudellaan se juoksi paremmin kuin koskaan. 14:sta startista voittoprosentti nousi 36:een.

Hissun Ryti kilpaili raviurallaan 25 startin verran. Niistä se voitti kuusi. Ennätykset ovat tähtijuoksijaksi oikeuttavat kilometriajat 29,9a ja 29,4. Arkistokuvassa ohjissa on Paavo Lappi. Kuva: Kaisa Stengård

Hevosen ura katkesi lopulta jalkavammaan.

Vamma nuljuluussa oli pieni, mutta sellaisessa paikassa, että Rytin juoksijan päivät olivat ohi.

Hevosen lopetustakin pohdittiin, mutta onnekkaiden sattumien kautta uusi koti löytyi Inkoosta Stall Råbackasta.

Ratsastuskouluyrittäjä Henna Kostiainen ei alkujaan kaavaillut ääniherkästä ja vilkkaasta ruunasta ratsastuskouluhevosta.

Rytistä piti tulla hänen puolisonsa, Jussin, hevonen. Ruuna oli kuitenkin siihen tarkoitukseen liian pienikokoinen.

Rytin koulutuksessa siirtymiset olivat hyviä harjoituksia.  Kuva: Lari Lievonen

Niinpä alkoi koulutus ratsastuskouluhevosen töihin.

Haaste muutoksessa oli ilmeinen: Ravihevosilta kaivataan vauhtia. Ratsuilta rentoutta. Kuin pikajuoksijasta leivottaisiin balettitanssijaa.

”Vaikeinta on saada hevonen ymmärtämään, etten halua vauhtia. Että se kuuntelisi pieniä apuja.”

Heikkoudet voivat kuitenkin olla oikeasta kulmasta katsottuna myös vahvuuksia.

Sitä oli myös Rytin ääniherkkyys. Kun paikka alkoi olla tuttu, Rytiä sai selästä käsin hidastettua äänen avulla.

Ryti on Aada Tounaksen lempiratsuja. Ruunan elämässä itsekseen tarhaus on vaihtunut elämään aktiivipihatossa ja muiden hevosten ohittelu raviradoilla hallittuun laukkaan pääty-ympyrällä. Kuva: Lari Lievonen

Vauhdin määrää on hevosen ulkomuotoa katsoessa vaikea uskoakaan.

Kun Ryti viipotti maastossa edellä, ei Kostiaisen iso puoliverinen meinannut pysyä kiitolaukallakaan sen perässä.

Hevoslaumaan päästyään Ryti pysytteli yhden ja saman hevosen helmoissa, mutta nykyään se seurustelee kaikkien kanssa. ”Halusivat ne muut sitä tai eivät.”

Laukan entinen ravuri nostaa hyvin. Se on jostakin syystä sille mieluisa askellaji, Kostiainen kertoo.

Jalkavamma ei ole Rytiä vaivannut ratsukäytössä lainkaan.

”Kävi hyvä tuuri”, Lappi pohtii. ”Mukavaa kun hevonen löytää paikkansa. Suomenhevonen on monikäyttöinen.”

Se Lappia harmittaa, ettei Ryti koskaan päässyt näyttämään ravurina täyttä potentiaaliaan. Hän on kuitenkin tyytyväinen, että se on saanut hyvän elämän.

Tällä hetkellä Lapin tallissa on kaksi koelähdön läpäissyttä juoksijanalkua, nelivuotias Vetteri ja oma kasvatti Lumoava Hilla.

Tekijähevosen identiteettiä Rytistä ei saa pois millään. Se on ja pysyy meneväisenä, Kostiainen toteaa.

Inkoossa Ryti saa asua elämänsä loppuun asti. ”Sille keksitään aina jotakin käyttöä.”