Turussa kilpailee raviratojen harvinaisuus – Make Me Starin takana on 60 vuotta suomalaista jalostusta ja ainutlaatuinen ketju juoksijatammoja

Nyt seitsemänvuotias Make Me Star juoksi ennätyksensä 13,9a Mikkelissä toukokuussa 2023. Make Me Starin ennätys teki siitä samalla haamumailerin eli kokonaisajassa kahden minuutin rajan alittajan mailin eli 1609 metrin matkalla.

Määritelmän tausta on pohjoisamerikkalaisessa kärryurheilussa, jossa ajat ilmoitetaan kokonaisaikoina. Suomessa ja muutenkin Euroopassa käytössä ovat kilometriajat, joista puhuttaessa haamumaileriksi yltääkseen hevosen täytyy juosta vähintään kilometriaika 1.14,6.

Ensimmäisenä ravurina maailmassa haamurajan rikkoi kalifornialaistamma Lou Dillon vuonna 1903, ja ensimmäisenä suomalaisravurina siihen pystyi tamma Charme Asserdal vuonna 1977. Ensimmäinen Suomessa syntynyt haamumaileri saatiin vuonna 1980, kun Lager ravasi Barbo Assassinin vanavedessä tuloksen 14,4a, ja ensimmäinen Suomessa syntynyt haamumaileritamma vuonna 1982, kun My Savannah ravasi ajan 14,6a.

Ruuna Knows The Way on toinen Suomessa syntynyt haamumaileri, jonka takana on kolme polvea Suomessa syntyneitä haamumaileritammoja. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Pitkään haamumailitulos ja ennen kaikkea haamumailerihevonen olivat suuria merkkisaavutuksia, jotka arvostettiin korkealle. Viime vuosikymmeninä hevosten tulokset ovat parantuneet hurjasti, ja haamumailerista puhuminen on kärsinyt selvää inflaatiota.

Useamman Suomessa syntyneen haamumailerin ketjut ovat kuitenkin edelleen varsin harvinaisia. Kolmen haamumaileritamman ketjuja on jonkin verran, mutta neljän Suomessa syntyneen haamumailerin ketjuja on vain yksi.

Kokonaisuudessaan ketju kulkee järjestyksessä Nice Looking 14,5a – Good Making 14,6a – Make Me Happy 11,9a – Make Me Star 13,9a.

Neljän Suomessa syntyneen haamumailerin ketjuja on toinenkin: Speedy Gate 13,0a – Miss Gate 14,0a – Milkway Gate 12,6a ja neljäntenä polvena ruuna Knows The Way 13,5a. Make Me Stariin kulkeva ketju kuitenkin on ainoa täysin tammojen juoksema ja sellaisena mahdollisesti myös edelleen jatkuva. Se on myös ensimmäinen neljän Suomessa syntyneen haamumailerin sukuketju. Knows The Way juoksi haamumailiaikansa 13,5a Mikkelissä kesällä 2024 eli reilun vuoden Make Me Starin jälkeen.

Make Me Star (Neighsay Hanover) on nykyisin kristiinankaupunkilaisen Marko Vähämaan omistuksessa ja valmennuksessa, mutta haamumailiaikansa se juoksi Juha Utalan käsissä ja tamman myös kasvattaneen Making Companyn omistuksessa.

Making Company kasvatti myös Make Me Starin emän Make Me Happyn (Berto Primo). Kimppatalli on alun perin perustettu Make Me Starin emänemän Good Makingin (BWT Magic) ympärille loppuvuodesta 2003 Good Makingin ollessa pikkuvarsa.

”Kimpan perusti Jouni Aalto, joka oli Good-Talli Oy:n nimissä kasvattanut Good Makingin. Alun perin tallissa oli kaksitoista osuutta”, Making Companyn virallinen edustaja Kimmo Hotulainen kertoo.

”Itse olen ollut kimpassa mukana sen perustamisesta lähtien. Ostin osuuden itse asiassa tyttäreni kymmenvuotispäivän kunniaksi. Silloin sanoin, että nyt hankitaan sellainen lahja, josta on iloa pitkäksi aikaa, ja niin kyllä olikin.”

Kimmo Hotulainen on ollut Making Companyn edustaja vuodesta 2010 lähtien. Kuva: Ville Toivonen

Kimpan vetäjäksi Kimmo Hotulainen päätyi vuonna 2010, kun Hevosurheilu-lehden pitkäaikaisena toimitussihteerinä tunnettu Jouni Aalto menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen.

Making Companyn hevosista paras oli Good Makingin tytär ja Make Me Starin emä Make Me Happy (Berto Primo), joka voitti Harri Koivusen valmennuksessa kymmenen kertaa ja ansaitsi reilut 46 000 euroa.

”Paljon on ollut hyviä hetkiä ja tietysti myös huonoja hetkiä. Jos iloisiin asioihin keskitytään, niin olihan se ikimuistoinen ravi-ilta, kun samoissa raveissa Turussa voittivat sekä Make Me Happy että sen isoveli Make Me Money (Express Merett).”

Ikäviä takaiskuja ovat olleet hevosten lopettamisiin johtaneet loukkaantumiset. Making Companyn viimeinen kasvatti oli vuotta Make Me Staria nuorempi Make Me Diamond (Royalty For Life), joka jouduttiin lopettamaan jalkavamman takia yksivuotiaana.

”Se oli tosi ikävä paikka, kun oli vaihteeksi panostettu isäoriinkin ja odotukset olivat tietysti korkealla”, Hotulainen kertoo.

”Loppuaikana Making Company tarkoitti enää Olli-Pekka Alapiessaa, Leif Nordbergiä, Jouko Uutista ja minua. Make Me Star myytiin eteenpäin, kun näytti että se on enemmän harrastetason kilpahevonen, ja alamme kaikki olla jo ikämiehiäkin ainakin kasvatushommaa ajatellen. Making Company on kuitenkin edelleen virallisesti olemassa, jos ei muuta niin kasvattajarahojen toivossa.”

Good Making aloitti kilpailu-uransa Pekka Korven valmennuksessa ja haamumaileriksi se ravasi viisivuotiaana Kaisa Toivosen valmennuksessa. Ennätyksensä 14,6a Good Making ravasi kahdesti.

Make Me Starin kolmas emä Nice Looking (Choctaw Brave) juoksi ennätyksensä 14,5a Risto Airaksisen valmennuksessa viisivuotiaana. Myös Ilkka Korven ja Ville Vepsäläisen valmennuksessa kilpaillut ja kaikkiaan karvan alle 100 000 markkaa ansainnut Nice Looking voitti pari kertaa tuon aikaisessa V65:ssä ja oli muun muassa viides Kymenlaakso-ajossa.

Make Me Starin emänemä Good Making juoksi haamumailiajan 14,6a vuonna 2008 kahdesti. Kuva: Ville Toivonen

Nice Looking on neljän haamumaileriketjun vanhin. Kirjaimellisesti aikojen muuttumisesta kertoo, että sukutaulun sitä aikaisemmat tammat olivat kuitenkin omana aikanaan kovempia kilpahevosia kuin Nice Looking ja siitä seuranneet haarat.

Make Me Starin neljäs emä Good Looking (Pershing) oli Suomen ikäluokan 1985 kovimpia tammoja. Kolmevuotiaana se voitti kuudesti ja oli ikäluokan tammojen rankingissa toisena Hanna Crownin jälkeen.

Nelivuotiaana Good Looking siirtyi Pekka Korvelta Risto Airaksiselle, joka ajoi tamman ennätyksen 15,0a sen ollessa viisivuotias. Ennätyksensä Good Looking juoksi avoimessa tammalähdössä, jossa sen edellä olivat aikansa kärkitammat Hearts Lobell ja Angelique. Good Lookingin paras voittoaika 15,1a oli St Michelin Tammatähden ykkösenä ravattu 15,1a.

Siitoksessa Good Looking kunnostautui kahden huippuravurin emänä. Hot Looking (Houston Laukko) voitti muun muassa Kriteriumin, mutta vielä parempi oli tamma Good Leasing (Armbro Goal), joka jäi aikakirjoihin ennen kaikkea Suur-Hollola-ajon voittajana. Good Leasing ansaitsi urallaan lähes 380 000 euroa ja juoksi ennätyksen 11,6a.

Myös Good Leasingista lähtee neljän haamumailerin ketju. Good Leasingin tytär Good Gasoline (Muscles Yankee) ravasi uransa päättäneessä Arvid Åvallin Tammaderbyn finaalissa kolmanneksi ajalla 14,6a, ja sen tytär Con Gas (Conway Hall) on myös haamumaileri ennätyksellään 13,6a.

Con Gasin poika Kingsman (Maharajah) on Good Leasingin sukuhaaran neljännen polven haamumaileri, mutta koska Kingsman on Ruotsissa syntynyt, sitä ei huomioida Suomessa syntyneiden listauksessa. Joka tapauksessa Kingsman on emälinjan kovaennätyksisin ravuri voittoajallaan 11,2a, jonka se on juossut Tingsrydin mailin mittaisella radalla.

Good Dynamite on samaa emälinjaa Make Me Starin kanssa, mutta suvun eri haaralta. Kuva: Anu Leppänen

Jo Make Me Starin neljäs emä Good Looking oli kimpparavuri, joka myytiin tuolloin harvinaiseen tyyliin julkisesti kaupan olleisiin osuuksiin jo pikkuvarsana. Suvullisesti varsa oli mielenkiintoinen, olihan sen isä Ruotsin kärkioriihin kuulunut Pershing ja emä Valid Darling (Valid Hanover), joka oli oman aikansa terästammoja Suomen radoilla.

Vuonna 1973 syntyneen Valid Darlingin ennätys 15,5a tai edes reilun 200 000 markan voittosumma eivät kerro nykykatsannossa juuri mitään tamman kovuudesta, mutta sen 223 kilpailua, 32 voittoa ja yhteensä 88 totosijaa antavat jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisesta kilpahevosta oli kyse.

Valid Darlingista jäi kuusi varsaa, joista myöhemmin Hollantiin myyty Good Diamond (Nuclear Kosmos) oli Risto Airaksisen syksyllä 1992 ajamalla ennätyksellään emälinjan ensimmäinen haamumaileri.

Aina vain vähemmän hevosen hyvyydestä kertoo Valid Darlingin emän, Make Me Starin kuudennen emän Miss Frappantin (Frappant) ennätys 21,6a. Vuonna 1964 syntynyt Miss Frappant oli suomalaisen lämminverikasvatuksen alkupään helmiä, joka kilpaili Suomen ykköstasolla ja kävi myös muun muassa Norjassa osallistumassa Jarlsberg Grand Prix -kisaan. Voittoja Miss Frappantille kirjattiin kaikkiaan 30.

Jouni Aalto (1950-2010) on toinen emälinjan merkittävistä rakentajista yhdessä Vilho Lehikoisen (1907-1988) kanssa. Kuvassa Jouni Aalto tyttärensä Pamela Aallon kanssa vuonna 2002. Kuva: Ville Toivonen

Make Me Starin suoran emälinjan tammat ovat syntyneet Suomessa vuodesta 1964, jolloin Suomessa syntyi yhteensä 20 lämminveriravuria.

Hevossuvun tarina Suomessa ei kuitenkaan pääty siihen, vaan myös Make Me Starin kuudennen emän Miss Frappantin molemmat vanhemmat, Ruotsissa syntyneet isä Frappant (Jaguar) ja emä Zita Rutherford (Peter Rutherford) olivat merkittäviä suomalaisia kilpahevosia.

Molemmat omisti vammalalainen Vilho Lehikoinen perheineen, ja hän onkin emälinjan jalostamisen avainhahmo yhdessä Jouni Aallon kanssa. Lehikoisten kasvatteja olivat Miss Frappant ja Valid Darling, jonka Jouni Aalto osti itselleen sen kilpailu-uran jälkeen.

Good Looking oli Aallon oma kasvatti, Nice Looking hänen perustamansa kimpan kasvattama, Good Making taas Aallon oma kasvatti ja sen jälkeiset polvet uudestaan hänen perustamansa kimpan kasvattamia.

Valid Darlingin ostoon Vilho Lehikoiselta liittyi myös tarina, jota Jouni Aalto mielellään muisteli. Kun Aalto teki Lehikoiselle tarjouksensa tamman ostamisesta, Lehikoinen ei reagoinut mitenkään. Tässä vaiheessa Aalto kuvitteli Lehikoisen pitäneen hänen tarjoustaan liian pienenä, mistä säikähtäneenä Aalto nosti heti tarjoustaan – älytäkseen hetkeä myöhemmin, että iäkäs Lehikoinen ei vain ollut kuullut hänen ensimmäistä tarjoustaan.

Make Me Starin suoran emälinjan ensimmäinen haamumaileritamma oli vuonna 1992 syntynyt Nice Looking. Kuva joulukuulta 1994, tammaa ihastelemassa sen 11-vuotias osaomistaja, tämän jutun kirjoittaja Ville Toivonen sekä Heikki Korpi. Kuva: Marianna Paavolainen

Vilho Lehikoinen oli suomalaisen lämminverijalostuksen alkuvuosikymmenten merkkimiehiä, jonka kasvatteja oli muun muassa Suomen ensimmäinen derbyvoittaja Lady Speed (Valid Hanover).

Lehikoinen oli aivan ensimmäisiä hevosten hankinnassa länteen katsoneita raviurheilijoita, ja hänen hevosensa olivat ruotsintuonteja, kun valtaosa Suomeen tuoduista ravureista tuli Neuvostoliitosta.

Ravihistoriaan Lehikoinen on jäänyt Frappantin kanssa, sillä hän ajoi oriinsa Vaasassa elokuussa 1963 ensimmäiseksi suomalaiseksi 1.20-alittajaksi. Vaikka loppusuora oli hurjaa vauhtia kiskoneelle Frappantille jo vaikea, sen voittoaika 2000 metrin kisassa oli 19,7.

Vuonna 1959 syntynyt Frappant oli tuotu Suomeen kaksivuotiskautensa alussa. Suomessa Frappant kulki voitosta voittoon, ja koska palkinnot olivat huomattavan pieniä, Lehikoinen halusi lähettää hevosen Ruotsiin kilpailemaan.

Tuon ajan käytäntöjen mukaan suomalaishevoset kuitenkin saivat kilpailla ulkomailla vain kolmesti, minkä jälkeen niiden piti palata takaisin Suomeen – tosin presidentti Urho Kekkosen omistama Lento sai tätä sääntöä rikkoa, mikä aiheutti Lehikoisen perheessä melkoista ärtymystä.

Säännön kiertämiseksi Vilho Lehikoinen teki Frappantista kauppakirjan ruotsalaisen Stall North Starin omistajan Sören Nordienin – nimenomaan Nordienin, ei valmentajasuuruus Sören Nordinin – kanssa. Hevonen siirtyi kilpailemaan Ruotsiin virallisesti ruotsalaisomistuksessa, mutta käytännössä edelleen Lehikoisten omistamana.

Myöhemmin Lehikoisten ja Nordienin välille tuli riitaa erinäisistä käytännön asioista, ja Frappantin omistusoikeutta päädyttiin selvittelemään Ruotsin ravikeskusjärjestön voimin. Se päätyi toteamaan hevosen olevan todellisuudessa Lehikoisten omistuksessa ja hevosen kuuluvan heille.

Kuitenkin ruotsalaiset päätyivät samalla mitätöimään Frappantin Stall North Starin omistuksessa juoksemat saavutukset. Näistä merkittävin oli Malmön Jägersron klassikkokisan C.L. Müllers Memorialin ykkössija vuodelta 1963.

Kisan kunniataulussa Frappantin nimi edelleen lukee, samoin merkintä siitä, että Frappant olisi ollut ruuna. Tältä osin historiaa on kirjoitettu takautuvasti, sillä Frappant oli Ruotsissa kilpaillessaan ori, ja se oli samana vuonna laittanut alulle myös Miss Frappantin, josta oli tuleva Make Me Starin emänemänemänemänemänemä.

Kaikkiaan Frappantista jäi vain neljä jälkeläistä, joista kolme Suomeen ja yksi Ruotsiin. Omistajaepäselvyyksien ratkettua Frappant kilpaili vielä useamman kauden Ruotsissa kohtuullisella menestyksellä, mutta 1960-luvun lopulla Lehikoiset ottivat hevosensa takaisin Suomeen.

Tuon ajan tuontisääntöjen mukaan Suomeen ei kuitenkaan saanut tuoda oriita, jotka eivät olleet lähtömaansa kantakirjaan hyväksyttyjä. Koska Frappantia ei ollut hyväksytty Ruotsissa kantakirjaan, se ei täyttänyt tätä vaatimusta, joten se piti ruunata. Uuden vuosituhannen ravurien sukutauluissa Frappant on näkynyt vain tämän sukulinjan kautta.

Lähteenä on käytetty Veijo Toivosen vuonna 2008 julkaisemaa Hevoset etukaarteessa -kirjaa.