

Lauantaina Vermossa ravattava nelivuotiaiden lämminveristen Derby on 120 000 euron ykköspalkinnollaan rahakkain Suomessa tänä vuonna ajettava ravikilpailu. Palkintorahojen lisäksi Derbyssä on kyse myös kunniasta, sillä derbymenestyjät jäävät ikuisiksi ajoiksi raviurheilun historian lehdille.
Lämminveristen Derby on ajettu vuodesta 1970 alkaen, eli tänä vuonna kisa ajetaan jo 55. kerran. Alkuvuosistaan alkaen Suureksi Suomalaiseksi Derbyksi brändätyn kilpailun historia tarjoaa samalla myös läpileikkauksen suomalaisesta lämminverijalostuksesta ja suomalaisista lämminveritammoista.
Eniten tammoja on Derbyssä ollut mukana vuonna 1974, jolloin Derbyssä juoksi peräti yhdeksän tammaa. Tosin myös derbyhevosia oli historiallisen paljon, yhteensä 15.
Tänä vuonna tammojen osuus finalisteista on suuri, sillä derbyfinaalin kahdestatoista hevosesta kuusi eli puolet on tammoja. Tammojen näin suuri osuus finalisteista on harvinaista, mutta ei tavatonta. Vuonna 2022 finaalissa oli peräti seitsemän tammaa, ja ne myös ottivat kaksoisvoiton, kun Dusktodawn Boogie (Lexus Font) ja Velvet Gold (Maharajah) veivät kärkisijat.
Ennen vuotta 2022 edellisen kerran finalisteista vähintään puolet oli tammoja vuonna 1985, jolloin tammoja oli viivalla kuusi.
Eniten tammoja on Derbyssä ollut mukana vuonna 1974, jolloin Derbyssä juoksi peräti yhdeksän tammaa. Tosin myös derbyhevosia oli historiallisen paljon, yhteensä 15. Vuodesta 1975 alkaen Derbyyn on ajettu erilliset karsinnat ja finalistien määrä on ollut 12.
Karsintojen aloittamisen taustalla oli hevosmäärän kova kasvu. Ensimmäinen Derby ajettiin vuonna 1966 Suomessa syntyneiden kesken, ja ikäluokan koko oli yhteensä 32 varsaa. Vuoden 1974 ennätykselliset 15 derbyhevosta tulivat jo 141 varsan ikäluokasta, ja ensimmäinen karsintojen kautta paikkansa finaalissa hakenut ikäluokka oli 188 varsan kokoinen. Niistä Derbyn kahteen karsintalähtöön 10. elokuuta 1975 osallistui yhteensä 17 hevosta kahden jäätyä pois.
Karsintavoittajat Lollypop K (Minipinko) ja Dipola (K.A. Polaris) olivat molemmat tammoja, samoin finaalin kaksi viikkoa myöhemmin voittanut Pamela Song (Flight Song). Finaalissa oli kahdeksan tammaa ja ne veivät kaikki kuusi rahasijaa lukuun ottamatta kolmossijaa, jolle ylsi ori Viet Kong (Flight Song).
Alkuun lämminverijalostus pohjautui luonnollisesti tuontihevosiin, mutta jo kisan alkuvuosina Derbyssä oli myös ravureita, joilla oli Suomessa syntyneitä vanhempia.
Ensimmäisessä, Erik Skutnabbin Casalla (Casanova) voittamassa Derbyssä mukana oli seitsemän hevosta. Niistä yksi oli tamma, kisassa neljänneksi sijoittunut Myrtilla (Lento).
Siitä alkaen Suuren Suomalaisen Derbyn finaalissa on ollut vähintään yksi tamma aina muulloin paitsi vuonna 2014, jolloin Jonesyn (Muscles Yankee) voittama finaali ajettiin kahdeksan oriin ja neljän ruunan voimin.
Kolmesti finaalissa on ollut vain yksi tamma, vuonna 1997 pitkästä laukasta hylätty Melrose Laukko (Choctaw Brave), 2002 kuudenneksi sijoittunut Jeune K.A. (Barbeque) ja 2015 yhdeksänneksi sijoittunut Sylvie de Vie (Blue Chip Star)
Tämä vuosi mukaan laskettuna Derbyn finaalissa on vuodesta 1970 alkaen ollut yhteensä 655 hevosta, joista tammoja on ollut 192 eli 29,3 prosenttia ja oriita ja ruunia yhteensä 463 eli 70,7 prosenttia. Finalisteiksi on laskettu kaikki karsinnoista finaalipaikan lunastaneet hevoset, vaikka ne olisivat joutuneet jäämään pois itse finaalista. 54 vuoden aikana Derbyn finaalista on jäänyt pois yhteensä 13 hevosta, joista tammoja Sanny Nordia (Barbo Assassin) vuodelta 1985 ja Piece By Piece (Rite On Line) vuodelta 2009.

Alkuun lämminverijalostus pohjautui luonnollisesti tuontihevosiin, mutta jo kisan alkuvuosina Derbyssä oli myös ravureita, joilla oli Suomessa syntyneitä vanhempia. Ensimmäiset tällaiset olivat vuonna 1971 oriit Blue Wind (Red Scotch) ja Raid Scotch (Red Scotch), jotka molemmat tosin keskeyttivät raskaissa oloissa ajetun kisan.
Veljesten isä Red Scotch oli syntynyt Ruotsissa, mutta niiden emät Blue Scott ja Nina olivat Suomessa syntyneitä. Molemmat tammat olivat syntyneet vuonna 1963, jolloin Suomessa syntyi yhteensä 16 lämminveristä.
Suomessa syntyneestä emästä ollut derbyvoittaja saatiin jo vuonna 1972, kun voittoon ravasi tamma Ramona (Casanova). Sen emä oli vuonna 1963 syntynyt K.A. Tähti (Limit), joka itsekin ravasi jo ennätyksen 25,1a. Sekä Ramonan että K.A. Tähden kasvattaja oli Suomen lämminveriurheilun alkuvuosien merkkimies Karl August Rydman, joka kuoli samana vuonna kun Ramona syntyi.
Ensimmäiset Suomessa syntyneestä isästä olleet derbyhevoset olivat vuonna 1974 kisan viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneet tammat Freda ja Frenja, joiden molempien isä oli Fredrik (Casanova).
Ensimmäinen toisen polven derbyosallistuja saatiin vuonna 1977, kun Dim Song (Flight Song) oli kisan kolmas. Dim Songin emä Diamjek (Namjek) oli vuonna 1972 Derbyssä kahdeksas, tuolloin jo siis Dim Songia kantaen.
Sekä Diamjekin että Dim Songin kasvattaja, omistaja, ohjastaja ja valmentaja oli Leo Räisänen Rantasalmelta. Noihin aikoihin valtakunnalliseen maineeseen noussut ”Leukki” ajoi Dim Songin paitsi Derbyn kolmoseksi, myös ja ennen kaikkea Suur-Hollola-ajon voittoon vuonna 1978, jolloin kisa oli ensimmäistä vuotta rajattu Suomessa syntyneille.

Tammoja, jotka ovat sekä juosseet Derbyn finaalissa että jättäneet derbyfinalistin, on yhteensä 16. Viisi tammoista on jättänyt enemmän kuin yhden finalistin, ja derbyfinalistitammoista on yhteensä 23 derbyfinalistia.
Diamjekin jälkeen toisena saavutukseen ylsi Viking Way (Shatter Way). Vuoden 1977 Derbyn sankaritar on myös ainoa Derbyn kahdestatoista tammavoittajasta, jonka jälkeläinen on juossut Derbyn finaalissa.
Viking Wayn finalisti oli sen tytär Viking Cristal (Quick Pay), joka oli vuonna 1989 Derbyn toinen Midnight Rockyn (Rocky) jälkeen. Oli varsin lähellä, että emä ja tytär olisivat molemmat voittaneet Derbyn, sillä Viking Cristal syöksyi Derbynsä loppumetreillä sisäkautta kiritilaa saatuaan aivan Midnight Rockyn rinnalle.
Midnight Rocky kuitenkin piti pintansa, ja siitä tuli ensimmäinen ja edelleen myös ainoa Suuren Suomalaisen Derbyn voittaja, joka on Suomessa syntyneestä isästä. Sen isä Rocky (Clayt Hanover) – vaikka jostakin syystä Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmässä kilpailemattomana esiintyykin – jäi aikakirjoihin Vermossa vuonna 1980 voittamallaan viisivuotiaiden Euroopan mestaruudella. Goljatin (Kalle II) voittamaan vuoden 1979 Derbyyn sitä ei kuitenkaan oltu maksettu.
Aki Järvinen vakuutti tuoreeltaan, että ei tehnyt tarkoituksella tilaa Viking Cristalille, ja niin hän vakuuttaa edelleen.
Midnight Rockyn voittama vuoden 1989 Derby lienee yksi eniten keskustelua herättäneistä ravilähdöistä Suomessa sen loppusuoran tapahtumien takia. Kisan loppumetreillä jättisuosikki Midnight Rocky tuli ulospäin avaten näin kiritilaa takanaan väijyneelle Viking Cristalille.
Väsynyt keulahevonen on toki aurannut ulospäin lukemattomissa ravilähdöissä, ja Derbystä noussut keskustelu liittyikin pitkälti hevosten ohjastajiin. Midnight Rockyn rattailla oli Aki Järvinen, kun Viking Cristalin ohjissa oli Järvisen työnantaja Jorma Kontio.
Aki Järvinen vakuutti tuoreeltaan, että ei tehnyt tarkoituksella tilaa Viking Cristalille, ja niin hän vakuuttaa edelleen.
”Voin käsi sydämellä sanoa, että Midnight Rocky vaan tuli väsyneenä ulospäin. En varmasti tehnyt Jompelle tilaa, vaikka hänellä töissä olinkin”, jo pitkään kirja-alalla vaikuttanut ja nykyisin kustantamo Schildts & Söderströmsillä työskentelevä Aki Järvinen kertoo.
Kyseisestä kilvanajosta on asiasta Järviseltä kysyttäessä kulunut 35 vuotta ja kolme päivää, joten asia lienee tämän myötä loppuun käsitelty.

Omassa Derbyssään toiseksi sijoittunut Viking Cristal on kisan merkkihevosia myös siitostammana, sillä Viking Cristal jätti itse kolme derbyfinalistia. Sen pojista Viking Masa Saito (Speedy Tomali) oli Derbynsä toinen vuonna 1999 ja Viking Quizas (Crown Bones) myös toinen vuonna 2003. Viking Idefix (To The Gate) oli omassa finaalissaan vuonna 1995 yhdestoista.
Viking-hevosten lisäksi Derbyn historiassa on vain yksi toinen emälinja, joka on tuottanut derbyfinalistit kolmessa polvessa. BWT Vampyre (Glenn Kosmos) oli vuonna 1991 Derbyn viides ja sen tytär Will Racing Lady (Barbeque) vuonna 1999 myös Derbyn viides. Will Racing Ladyn pojista Willy Birdland (Andover Hall) oli Derbyn kolmas vuonna 2009 ja William Birdland (Classic Photo) vuonna 2015 kahdeksas.

Yhteensä 54 derbyvoittajasta kolmen emä on juossut Derbyn finaalissa. Ensimmäinen näistä oli vuoden 1996 sankari Louise Laukko (Fly Caster), jonka emä Hanna Crown (Choctaw Brave) oli vuonna 1989 Derbyn kuudes.
Derbyn finaalissa juosseesta emästä ovat myös vuoden 2012 voittaja Brad de Veluwe (Andover Hall) ja vuoden 2018 ykkönen Hachiko de Veluwe (Timoko). Molempien emä on Amazing Ride (Muscles Yankee), joka oli kahdeksas vuoden 2006 Derbyssä.
Amazing Riden lisäksi kaksi derbyvoittajaa jättäneitä tammoja ovat vain Honey Born (Buckeye Count) ja Milo’s Daughter (Express Pride). Honey Bornin pojista Born Quick (Quick Pay) voitti kisan vuonna 1991 ja Don Giovanni (Lindy’s Crown) vuonna 2002, Milo’s Daughterin voittajapojat ovat vuoden 1988 ykkönen Dynamite Laukko (Choctaw Brave) ja vuoden 1992 ykkönen Houston Laukko (Choctaw Brave).

Tänä vuonna kahden derbyvoittajan emien kerhoon voi liittyä China Tea Party (Muscles Yankee), jonka tytär Sofia Evo (Orlando Vici) on yksi kisan suosikeista. China Tea Partyn aiemmista varsoista derbyvoittaja on vuonna 2017 juhlinut Benjamin Evo (Kadabra).
Lady Cash (Lexus Font) taas on tämän vuoden finalisteista ainoa, jonka emä on ollut Derbyn finaalissa. Sen emä Exploding Alice (Ready Cash) hylättiin vuoden 2017 finaalissa loppusuoran laukasta.
Sittemmin Yhdysvaltoihin myyty Exploding Alice ja Lady Cash ovat derbyhistoriassa melkoinen harvinaisuus, sillä ne ovat vasta viides emä-tytär-pari, jotka ovat selvinneet Derbyn finaaliin.
Viking Wayn, Hanna Crownin, BWT Vampyren ja Exploding Alicen lisäksi Derbyn tammoista derbytamman on jättänyt vain vuoden 1994 nelonen Red Monkey (Armbro Goal), jonka tytär Monkey Ride (Express Ride) oli vuonna 2000 kisan kahdeksas. Red Monkey on muutenkin merkittävä derbytamma, sillä se on toisen tyttärensä Elation Riden (Express Ride) kautta derbyvoittajaveljesten Brad de Veluwen ja Hachiko de Veluwen kolmas emä.
Diamjek (isä Namjek), 8. vuonna 1972
poika Dim Song (Flight Song) 3. vuonna 1977
Viking Way (Shatter Way), 1. vuonna 1977
tytär Viking Cristal (Quick Pay) 2. vuonna 1989
Julie Nibs (Gus Lobell), 6. vuonna 1987
poika Dundee (Smooth Blend) 5. vuonna 2009
Viking Cristal (Quick Pay), 2. vuonna 1989
poika Viking Idefix (To The Gate) 11. vuonna 1995
poika Viking Masa Saito (Speedy Tomali) 2. vuonna 1999
poika Viking Quizas (Crown Bones) 2. vuonna 2003
Hanna Crown (Choctaw Brave), 6. vuonna 1989
tytär Louise Laukko 1. vuonna 1996
poika Axel Laukko 4. vuonna 2008
BWT Vampyre (Glenn Kosmos), 5. vuonna 1991
tytär Will Racing Lady 5. vuonna 1999
Enoran Charlotta (Record Bowl), 11. vuonna 1991
poika Ulrik Laukko (Choctaw Brave) 5. vuonna 2005
Isadora Laukko (Choctaw Brave), 10. vuonna 1993
poika Hot Wings (Express Ride) 9. vuonna 2001
Red Monkey (Armbro Goal), 4. vuonna 1994
tytär Monkey Ride (Express Ride) 8. vuonna 2000
Melrose Laukko (Choctaw Brave), hpl vuonna 1997
poika Oliver Twist (Pine Chip) 11. vuonna 2009
Will Racing Lady (Barbeque), 5. vuonna 1999
poika Willy Birdland (Andover Hall) 3. vuonna 2009
poika William Birdland (Classic Photo) 8. vuonna 2015
Glamour Jet (Coktail Jet), 9. vuonna 2005
poika Glamour Frido (Mr Pine Chip) poissa vuonna 2012
poika Harmi’s Frido (Kadabra) 7. vuonna 2014
Amazing Ride (Muscles Yankee), 8. vuonna 2006
poika Brad de Veluwe (Andover Hall) 1. vuonna 2012
poika Hachiko de Veluwe (Timoko) 1. vuonna 2018
Photon (SJ’s Photo), 2. vuonna 2007
poika Arctic Muscles (Muscles Yankee) 5. vuonna 2015
Venice (Quite Easy), 2. vuonna 2013
poika Massimo Hoist (Muscle Hill) 3. vuonna 2023
Exploding Alice (Ready Cash), hlo vuonna 2017
tytär Lady Cash (Lexus Font) mukana 2024