Johan Untersteinerilla on valmennuksessaan yli 180 hevosta. Talli on hevosmäärältään Ruotsin suurin. Kuva: Ville Toivonen
Milla Jussila vaihtoi Tornion Halmstadiin: ”Opin joka päivä uutta hevosista täällä ollessani”
Äiti kannusti tytärtään lähtemään ulkomaille hevosalan töihin.Tilaajalle
Milla Jussila kuvassa kaksivuotiaan Mellby Melonin (Bold Eagle) kanssa. Kuva: Milla Jussilan albumiTorniosta kotoisin oleva Milla Jussila ei valinnut aivan lähintä työpaikkavaihtoehtoa ensimmäiseksi ulkomaan työpaikakseen. Pari vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittanut Jussila suuntasi toukokuun lopulla Ruotsin länsirannikolla sijaitsevaan reilun 100 000 asukkaan Halmstadiin. Siellä hän on viihtynyt mainiosti Ruotsin nuoremman polven valmentajiin kuuluvan Johan Untersteinerin palveluksessa.
”Ei täältä ihan muutaman päivän takia viitsi lähteä käymään kotona. Ei sen puoleen, olen viihtynyt täällä todella hyvin, eikä ole ollut tarvetta suunnata auton nokkaa takaisin pohjoiseen”, naurahtaa Jussila.
Hän on tietyllä tapaa myöhäisherännäinen raviurheilun parissa, vaikka kotona on ollut aina ravihevosia. Lukiovuosiin asti jalkapallo täytti vapaa-ajan.
”Nykyisellään hevoset ovat koko perheen juttu, vaikka äitini vastuuvalmentaja onkin. Äidilläni Tarja Jussilalla on tällä hetkellä kolme hevosta kotona. Niistä Lucky Pointin omistan yhdessä Martti Kuuselan kanssa. Ruunaa en pystynyt ottamaan mukaani tänne eteläiseen Ruotsiin.”
”Hankimme Lucky Pointin vähän kuin täyttämään jalkapallon puuttumisen täyttämää aukkoa elämässäni.”
Jalkapallossa Jussila kohtasi saman haasteen kuin moni muu kasvukeskusten ulkopuolella asuva nuori. Iän karttuessa alkoivat paikkakunnalla tarjolla olevat pelimahdollisuudet vähentyä.
”Harjoittelimme loppuvaiheessa kahdeksankin kertaa viikossa. Siihen päälle koulunkäynti ja pelit. Kävinkin lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, sillä työskentelin myös paikallisessa ruokakaupassa lukion aikana.”
Joukkueen hajottua vuorokaudessa oli yhtäkkiä paljon vapaita tunteja. Siinä vaiheessa raviurheilu astui toden teolla kuvaan.
”Hankimme Lucky Pointin vähän kuin täyttämään jalkapallon puuttumisen täyttämää aukkoa elämässäni. Siinä vaiheessa hevoset ja raviurheilu veivät minut viimeistään mennessään.”
Lukion jälkeen halusi Milla Jussila oppia lisää raviurheilusta. Ennen Ruotsiin siirtymistään työskenteli hän pienemmällä tallilla Torniossa vajaan vuoden verran. Ulkomaille lähteminen oli ollut puheissa jo jonkin aikaa. Äidillä oli ratkaiseva rooli tyttärensä ulkomaille suuntaamisessa.
”Äiti sanoi melko suoraan, että mikäli aion työskennellä raviurheilun parissa, on ulkomaille lähtö melkein pakko. Olinhan minäkin sitä jo miettinyt, mutta äitini sanat antoivat viimeisen sysäyksen lähtöpäätökselleni.”
Johan Untersteiner valikoitui ikään kuin sattumalta ensimmäiseksi ulkomaan työpaikaksi. Oma aktiivisuus palkittiin nopealla työllistymisellä.
”En tuntenut ketään Johan Untersteinerilta. Mutta ajattelin laittaa täällä hallinnon kanssa työskentelevälle Eija Lehtiselle sähköpostia. Tein aika laajan esittelyn itsestäni, tavoitteista ja tulevaisuuden suunnitelmista.”
Milla Jussilan hyvin valmisteltu avoin työpaikkahakemus tuotti toivotun tuloksen hyvin nopealla aikataululla.
”Itseasiassa Eija vastasi melko nopeasti minulle, että heillä olisi tarvetta yhdelle työntekijälle lähes samantien. Eihän siinä silloin ollut muuta kuin pakata autoon tavarat ja suunnata kohti Halmstadia.”
Sopeutumista uuteen työympäristöön helpotti ruotsin kielen kohtuullinen osaaminen sekä erityisen hyvä vastaanotto uudessa työpaikassa. Johan Untersteinerin 200 valmennettavaa ovat jakaantuneet kolmelle eri tallille. Valmennettavia asustaa Halmstadin radalla, Johan Untersteinerin omalla Drömgården tilalla sekä nykyisin Marjaana Alaviuhkolan omistamalla Hästgården tilalla. Aiemmin Hästgården tilalla hevosia valmensi Alaviuhkolan entinen puoliso Kari Lähdekorpi.
”Johanin Drömgården-tila sijaitsee aivan Marjaanan tilan naapurissa. Käytämme samoja valmennuspaikkoja. Minun passihevoseni asuvat Hästgårdenilla. Jaan tallin suomalaisen hevosenhoitajan kanssa. Se tottakai helpotti töiden aloittamista, mutta ylipäänsä asiat oli hoidettu oikein hyvin ennakkoon.”
Peter Untersteiner toimii nykyään poikansa Johan Untersteinerin kakkosvalmentajana. Isä-Untersteiner on tärkeä lenkki valmennustallin arjessa. Sunnuntain Derbyfinaaleista Peter Untersteiner ajoi lähes miljoona kruunua palkintorahoja tallin hevosenomistajille. Kuva: Ville ToivonenJohan Untersteinerilla työskentelee useampi suomalainen, ja näin ollen suomen kielellä pärjää kotitallilla melko hyvin. Torniossa varttuneena ei ruotsin kieli ole koskaan ollut Jussilalle ongelma.
”Ruotsin kieli on jo näiden kolmen kuukauden aikana tullut selkeästi sujuvammaksi. Meille suurimmalle osalle torniolaisista ruotsin kieli on tullut tutuksi jo ihan arkielämässä. Asumme kuitenkin sen verran lähellä rajaa, että asiointi Ruotsin puolella kuuluu arkielämään.”
Suurimman vaikutuksen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana Milla Jussilaan on tehnyt Ruotsin suurimman valmennustallin arjen organisointi. Kilpahevosilla ajetaan kahdesti viikossa kovempivauhtiset harjoitukset. Joko maanantaisin ja torstaisin tai tiistaisin ja perjantaisin. Työt ovat hyvin organisoitu, ja keskiviikko on yleensä hoitajille helpompi päivä.
”Nuorilla hevosilla ajetaan hölkkää keskiviikkoisin, mutta muuten on mahdollisuus keskittyä hevosten hoitamiseen. Tietysti keskiviikkoisin voi olla T86-raveja, silloin ravireissu kuuluu keskiviikon ohjelmaan.”
”Onhan se ainakin varmasti tosi erilainen talvi mihin olen Lapissa tottunut.”
Halmstad on todella viihtyisä kesäkaupunki. Siellä sijaitseva Tylösandin merenranta unohtumattoman elämyksen rantaelämästä kiinnostuneille. Torniossa kunnolliseen talveen tottunut Jussila odottaa mielenkiinnolla Halmstadin melko sateisia talvikuukausia.
”Kesä on ollut täällä todella mahtava. Onhan minua varoiteltu melko koleasta ja kostea tuulisesta talvesta. Onhan se ainakin varmasti tosi erilainen talvi, kuin mihin olen Lapissa tottunut. Meillä on täällä eri talleilla työskentelevien suomalaisten kanssa todella mukava yhteishenki. Se auttaa varmasti selviämään erilaisemmastakin talvesta.”
Jussilan puheista kuultaa läpi tyytyväisyys nykyiseen työpaikkaan. Hän on löytänyt hevosten parista oman alansa. Keskiössä on eläin, ja niistä huolehtiminen.
”Vanha totuus, ettei hevosten kanssa koskaan ole täysinoppinut pätee edelleen. Opin joka päivä uutta hevosista täällä ollessani. Minulle on tärkeätä oppia lukemaan hevosen mielenliikkeitä ja olemusta. Sitä kautta pystyn pitämään hoitohevoseni terveempänä ja hyvinvoivana.”
”Toivottavasti joku minun kolmevuotiaistani olisi ensi vuoden Derbyn finaalissa mukana.”
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei Jussila halua ennakoida. Hänen tavoitteena on kuitenkin olla pitempi aika Untersteinerin palveluksessa.
”Meiltä pääsi tänä vuonna kuusi hevosta Derbyjen finaaleihin. Toivottavasti joku minun kolmevuotiaistani olisi ensi vuoden Derbyn finaalissa mukana.”
- Osaston luetuimmat
