Juristi kehottaa hevosyrittäjiä järjestäytymään

Nurmijärvellä asuva Pirkko Saalinki on aiemmin toiminut hevosyrittäjänä ja hänellä on liikkeenjohdossa MBA-tutkinto. Nyt hän keskittyy juristin töihin. Erityisesti hän on perehtynyt uuteen eläinten hyvinvointilakiin ja siitä annettuihin hevosasetuksiin.

Saalinki on järjestänyt asiasta webinaareja hevosyrittäjille ja ollut yhteyksissä ministeriöihin ja Ruokavirastoon.

Saalinki toteaa, että hevosasetuksissa näkyy lainvalmistelun nykyinen kiireisyys ja poliittisuus.

”Valmistelu tähtää poliittisesti haluttuun lopputulokseen, ja valmistelussa näkyy kiire ja paine”, hän moittii.

Pirkko Saalinki omistaa tätä nykyä vain yhden hevosen ja omalla tallilla asiat ovat asetusten mukaiset, mutta hän kantaa huolta hevosalan kokonaisuudesta. Kuva: Minttu Pihl

Hevosasetuksia valmisteltaessa isona virheenä hän pitää sitä, että hevosalan yrittäjiä ei kuultu lainkaan. Suomen Ratsastajainliitto ja Suomen Hippos olivat mukana valmistelussa, mutta ne vaikuttavat harrastajien, kasvatuksen ja lajien puolesta. Siksi niiden on ainakin osin ristiriitaista toimia hevosyrittäjien edunvalvojana. Saman toimijan on haasteellista ajaa sekä harrastajien, pientallien että yrittäjien etuja, Saalinki huomauttaa.

Juuri ennen vuoden vaihdetta pidetyssä hevosyrittäjille suunnatussa webinaarissa nousikin esiin ajatus hevosyrittäjien oman yhdistyksen perustamisesta.

Saalinki painottaa, että yhdistyksillä on aina parempi painoarvo päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa kuin pelkillä ryhmittymillä.

”Suomen turkistuottajien yhdistys on hyvä osoitus siitä, miten voimakas tällainen yhdistys voi olla”, hän toteaa.

”Kun hevosasetus oli lausuntokierroksella, kirjoitin Maa- ja Metsätalousministeriöön sadan allekirjoittajan puolesta. He vastasivat, että kiitos palautteesta, toimikaa mieluummin SRL:n tai Hippoksen kautta”, Saalinki harmittelee.

Hän painottaa, että yhdistykselle olisi ehdottomasti tarvetta, mutta käytäntö on haastava.

Webinaarin perusteella osa yrittäjistä haluaisi itsenäisen yhdistyksen, osa valitsisi mieluummin toimimisen valmiin, isomman organisaation kuten Ratsastajainliiton tai Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton alla.

Oman yhdistyksen ongelmana on se, että yrittäjien on vaikea löytää aikaa palkattomalle tekemiselle.

Saalinki itse lupaa olla mukana, mutta ei palkattomasti johdossa.

”Harkitsen parhaillaan oman lakialan yrityksen perustamista, ja kaikkeen en pysty lupautumaan”, hän toteaa.

Hevosasetuksissa hän näkee lainsäädäntöteknisiä ongelmia. Asetusten tulisi auttaa lainsäädännön tulkitsemista, mutta nyt esimerkiksi vedentarjoamisen suhteen asetukset vaativat enemmän kuin laki.

Saalinki huomauttaa, että nyt kun asetus siirtymäaikojen takia avataan, samalla tulisi tarkistaa muita ongelmallisia kohtia. Saalingin tarkoitus onkin lähettää ministeriölle viesti ongelmallisista määräyksistä, jotka nykymuodossaan saattavat aiheuttaa hevosyksilöiden hyvinvoinnin heikkenemistä tai joissa on lainsäädäntötekninen ongelma.

Lisäksi hän harmittelee asetuksissa mikromanagerointia ja yrittäjien ammattitaidon mitätöintiä. Monet pienetkin päätökset pitää asetuksesta annettujen tulkintaohjeiden mukaan teettää eläinlääkärillä.

”Ajatellaan, että hevosyrittäjän tärkein tavoite on aina raha, eikä hevosten hyvinvointi, vaikka tälle alalle ei lähde kukaan, jos ei tykkää hevosista. Ajattelen myös, että hevoset ovat samalla tavalla yksilöitä kuin ihmisetkin. Jos kaikki pitää tehdä yhdellä tavalla, hyvinvointi voi heikentyä yksilötasolla”, hän sanoo.

Saalinki haluaa kuitenkin tarjota lohtua. Hän toteaa, että uusien asetusten kanssa voi pärjätä myös ilman välittömiä kymmenien ja satojen tuhansien eurojen investointeja.

Niiden sijasta on mahdollista tehdä toiminnallisia muutoksia tai asiakashevosten kohdalla sopimusteknisiä muutoksia.

Yrittäjä voi kieltäytyä ottamasta talliin yli 170-senttisiä hevosia, tai hän voi lyhentää tarhausaikaa kuuteen tuntiin.

Sopimusteknisesti taas on mahdollista velvoittaa omistajia vastaamaan osasta hoitoa, esimerkiksi hevosten juottamisesta, yöruokinnasta tai sisälle ottamisesta huonolla kelillä. Saalinki toteaa, että nämä eivät ole optimaalisia tapoja ratkaista asia, mutta pakkotilanteessa ja siirtymäaikojen puuttuessa ne saattavat olla ainoita ratkaisuja ainakin lyhyellä tähtäimellä.

”Haluaisin korostaa toivoa. Vaikka tilanne on vaikea, nämä eivät ole ylitsepääsemättömiä”, hän sanoo.