Kaisa ja Hannu Nivolan Callela-kasvattajanimellä tunnetut kasvatit ovat menestyneet hienosti. Vuoden kasvattajan arvonimi on tullut taloon parikin kertaa. Kuva: Anu Leppänen
Hannu Nivola luottaa kokemuksensa tuomaan viisauteen – Suomen Hippoksen hallituksen pitkäaikaisin jäsen hakee vielä yhtä jatkokautta ja kertoo, miten ravialan rahoitus turvataan
Ensi tiistain hallitusvaalissa ehdolla oleva Hannu Nivola on ollut Suomen Hippoksen hallituksessa vuodesta 2008 alkaen.Tilaajalle
Hannu Nivola toimii nykyisin Suomen Hippoksen varapuheenjohtajana. Kuva: Ville ToivonenHannu Nivola, 65, on ravialalla monessa roolissa tuttu hahmo. Nivola on paitsi pitkäaikainen raskaan sarjan ravipäättäjä, myös ison mittaluokan hevoskasvattaja ja Kallelan oriaseman isäntä. Nivolan sukutilalle Uuteenkaupunkiin rakennettu siittolakokonaisuus on Suomen suurimpia, ja Hannun eläinlääkäripuoliso Kaisa Nivola onkin laittanut alulle tuhansia hevosia.
Aikaisemmin Hannu Nivola on toiminut Turun raviradan puheenjohtajana ja edelleen hän on Varsinais-Suomen Hevosjalostusliiton puheenjohtaja ja myös raviurheilun ja hevosjalostuksen keskusjärjestö Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen. Painokkain luottamustehtävä on kuitenkin Hippoksen hallituksen jäsenyys. Nivola on ollut hallituksessa vuodesta 2008 alkaen.
Nykysääntöjen mukaan hallituksen jäsenenä saa olla enintään kolme kahden vuoden kautta. Sääntö on kuitenkin tullut voimaan vuonna 2018, eikä sitä sovelleta takautuvasti.
”Näin asiaa ainakin on pari kautta tulkittu, mutta katsotaan, miten valtuuskunnan jäsenet asiaan nyt suhtautuvat”, Nivola kuvailee.
Kolmelle hallituspaikalle on yhteensä viisi ehdokasta. Kaksi vuotta sitten Nivola oli hallitusvaalin ylivoimainen ääniharava, ja taustakeskustelujen perusteella hänen putoamisensa hallituksesta olisi melkoinen jytky.
”En koskaan ole ollut varma paikasta etukäteen. Odottavin mielin ollaan”, Hannu Nivola muotoilee.
Intoa pitkäaikaisella päättäjällä joka tapauksessa riittää. Vaikka takana on pitkä kausi hallitusvastuussa, uuttakin annettavaa Nivolan mukaan on.
”Uskon, että tällaisina vähän vaikeampina aikoina on hyötyä kokemuksesta. Esimerkiksi kokemuksesta siitä, millaisia päätöksiä Hippoksessa on tehty ja ei ole tehty”, hän kuvailee.
”Tulevaisuuden rahoitusmalleissa suhde valtiovaltaan ja yleensäkin päättäjiin tulee korostumaan. Ehkä silläkin puolella olisi enemmän annettavaa, jos olisi laajaa perspektiiviä siitä, miten hevosalaa tulisi rahoittaa ja kehittää. Tietysti minulla on myös hyvät suhteet kenttään, mutta se kai on luonnollista, kun on ollut näin kauan mukana.”
”Varsankin ostaminen alkaa jo olla jonkinlainen riski, jos ei yksivuotiasta varsaa ostaessa tiedä, millaisista palkinnoista sillä voi vaikka nelivuotiaana kilpailla.” Hannu Nivola
Tällä hetkellä ravitaloutta rasittaa huono ennakoitavuus. Kun koko alan rahoitus on turvattu vain pariksi vuodeksi, alalle investoiminen ei ole realismia.
”Varsankin ostaminen alkaa jo olla jonkinlainen riski, jos ei yksivuotiasta varsaa ostaessa tiedä, millaisista palkinnoista sillä voi vaikka nelivuotiaana kilpailla”, Hannu Nivola konkretisoi.
”Rahoitusmallin pitäisi olla paljon nykyistä pidempi, eli pitäisi olla valtiovallan kanssa ainakin viisi- ja mieluiten kymmenvuotinen suunnitelma siitä, miten tätä alaa rahoitetaan niin, että ala säilyy elinvoimaisena ja tähän kannattaa investoida.”
Tästä on helppo olla yhtä mieltä, mutta pitkään alan tärkeimmissä pöydissä istuneelta päättäjältä voi odottaa enemmän kuin abstraktia pyörittelyä. Nivola jos kuka kuitenkin tuntee alan vaikuttamisen realiteetit.
”Rahoituksen turvaaminen tarkoittaa tehokasta edunvalvontaa päättäjien suuntaan. Ja sen pitää perustua lukuihin, eli miten raviala itse tuottaa nyt valtion kautta kulkevan rahoituksensa lisäksi paljon muutakin. Hevosala liikuttaa kymmeniä miljoonia euroja esimerkiksi rehujen ostamisessa, peltojen vuokrauksessa ja monessa muussakin asiassa, eikä valtiovallalla luulisi olevan halua tappaa lypsävää lehmää.”
”Nyt on ymmärtääkseni poliittinen yhteisymmärrys siitä, että hevosala ansaitsee tukensa, mutta sen tasosta tietysti neuvotellaan. Se tulee olemaan vaikea ja haastava asia, johon Hippokselle nyt valittava uusi puheenjohtaja toivottavasti heti tarttuu.”
Muutama viikko sitten valtuuskunnan jäsenille tehdyssä kyselyssä Hannu Nivola ilmoitti kannattavansa puheenjohtajavaalissa Antti Lehtisaloa.
Hallituksen toiminta on aina enemmän tai vähemmän puheenjohtajansa näköistä, Hannu Nivola muistuttaa. Hänen hallitusaikanaan Hippoksen puheenjohtajana ovat ehtineet olla Mika Lintilä, Antti Lehtisalo, Juha Rehula ja Kari Eriksson. Kuva: Anu LeppänenSuomen Hippoksen organisaatiota moititaan usein tehottomaksi. Monesti puhutaan valtuuskunnan jarruttavan hallituksen päätöksentekoa ja toisaalta toisinaan moititaan hallituksen ja Hippoksen toimiston roolien sekoittuvan.
”En pidä valtuuskuntaa jarruna hallituksen toiminnalle. Hallitus on – jos on halunnut – pystynyt tekemään päätöksiä ilman valtuuskunnan pelkoa. Yleisellä tasolla valtuuskunta ei juurikaan ole puuttunut hallituksen toimintaan”, Hannu Nivola kuvailee.
”Hallituksen toiminta on aina enemmän tai vähemmän puheenjohtajansa näköistä, mutta hallitus kyllä toimii ilman mitään valtuuskunnan pelkoa.”
Nivola muistuttaa järjestön toimivan sääntöjensä mukaan.
”Kaikissa suurissa järjestöissä rakenne on suurin piirtein samanlainen kuin Hippoksessa. Uudet ihmiset eivät vaan ole oppineet käyttämään järjestelmää, mitä kautta päätöksentekijäksi päästään, ja sitten syytetään ja haukutaan siitä, että aina on samat vanhat ihmiset päättämässä. Tämä kuitenkin on aika vakaa järjestelmä. Itänaapurissa on toisenlainen, ja siellä tilanteet saattavat muuttua aika nopeastikin.”
Kaksinkertainen Suur-Hollola-voittaja Venice on Hannu Nivolan paras kasvatti. Yli 800 000 euroa tienanneen huipputamman toinen kasvattaja on Sniper-Team. Kuva: Terhi Piispa-HelistenAlan omassa piirissä Hannu Nivola kaipaa hevosten omistajuuden nostamista aiempaa paremmin esiin.
”Omistajat rahoittavat toiminnan suurelta osin, ja sen pitäisi olla kaikille toimijoille selvää”, hän aloittaa.
”Tärkeää on pitää huolta niistä ihmisistä, jotka ovat nyt mukana lajissa. He ovat iso ryhmä, jota ei saa unohtaa.”
Nivola muistuttaa ammattimaisen toiminnan edellytysten turvaamisen tärkeydestä. Ammattimaisen toiminnan tärkeys heijastuu Nivolan mukaan alalle monella tavalla.
”Pitää muistaa, että suurin osa uusista hevosenomistajista tulee lajiin ammattitallien ja kimppojen kautta. Ammattivalmentajat ovat lajin todella hyviä ja tärkeitä markkinamiehiä, sekä valtakunnallisesti että etenkin omalla alueellaan. Aika vaikea yksittäisen hevosenomistajan on saada isoja määriä uusia ihmisiä lajin pariin.”
Nivolan teemat ovat muutenkin tuttuja, hevosten hyvinvointi ja nuorisotoiminta – jälkimmäinen tosin pienellä sivumaininnalla.
”Olen sitä mieltä, että raviurheilu ei välttämättä ole nuorten lapsiperheiden ykköslaji, mutta lapsille pitää tarjota mahdollisuus toimia ponien ja hevosten kanssa. Rakkaus hevoseen kuitenkin säilyy ja voi tulla myöhemmin esiin, on rooli sitten valmentajana, hoitajana tai omistajana toimiminen.”
”Arvostella saa, mutta se on vähän raskasta, jos ei arvostelijoilla ole mitään korjausehdotuksia, vaan ainoastaan todetaan, että väärin on tehty.” Hannu Nivola
Entä miten ammattimaisen toiminnan edellytykset turvataan? Kilpailupäivien ja ympäri vuoden ajavien ratojen määrästä keskustellaan taas paljon.
”Tätä asiaa ei kuuluisi kommentoida ollenkaan, jos haluaa tulla valituksi”, Hannu Nivola naurahtaa alkuun.
Sen jälkeen Nivola asettelee sanansa taitavan yleispoliitikon tavoin.
”Kilpailujen määrä täytyy asettaa sille tasolle, että turvataan riittävän hyvä palkintotaso päivän lähtöihin. Pitää turvata hevosten järkevä kilpailupolku, mutta varmaan hiilijalanjälkikin tulee ottaa huomioon. Jos kilpaa ajavia ratoja on liian vähän, kilpailumatkat herkästi pitenevät, mikä lisää sekä kustannuksia että hiilijalanjälkeä.”
Raviurheilun parissa olevien ihmisten ja hevosten määrä ei saisi Nivolan mukaan päästä putoamaan.
”Ravien pitää olla koko kansan laji, eli tätä pitää pystyä harjoittamaan riippumatta asuinpaikasta. Porukan pitäisi olla iso ja yhtenäinen”, hän painottaa.
”Oriinpitäjänä olen huolissani laskevista astutusmääristä. Toisaalta näkee myös sen, että käytetään entistä kalliimpia oriita. On tietysti hyvä, että satsataan eurooppalaiseen huipputasoon, mutta hevosmäärä pitäisi saada pysymään tarpeeksi isona. Sitä kautta elinkeino pysyy vahvempana ja pystytään järjestämään täysipainoisia kilpailuja ympäri vuoden.”
Näitäkin asioita ratkomaan Hannu Nivola siis hakee vielä yhtä jatkokautta. Hän selvästi viihtyy ravivallankäytön keskiössä, vaikka palaute välillä kyllästyttääkin.
”Arvostella saa, mutta se on vähän raskasta, jos ei arvostelijoilla ole mitään korjausehdotuksia, vaan ainoastaan todetaan, että väärin on tehty.”
- Osaston luetuimmat
