Katsaus Derbyihin: palkinnot ylhäällä ja katsojaluvut alhaalla

Pohjoismainen raviurheilu on koetuksella, jos verrataan Derbyjen katsojalukuja aikaisempiin. Tämä ei toki liene uutinen kenellekään. Palkinnot pitävät Derbyissä vielä jollain tavalla pintansa.

Ruotsissa viime vuosikymmenellä lanseerattu palkintojen tuplaus, nykyään nimeltään dubbelchansen, on hieman silmänkääntötempunomaisesti pitänyt Ruotsin Derbyjen palkintoluvut korkealla. Kun hevosen kasvattaja tai omistaja luopuu opetuslähtöpalkkiosta, pääsee ravuri kilpailemaan Ruotsin isoimmissa kasvattajakisoissa tuplapalkinnoista.

Ruotsin Derbyt kilpailtiin tänä syksynä Pohjoismaista vasta kolmantena, ensimmäinen päivä syyskuuta, mutta aloitetaan silti tästä suurimmasta ja kauneimmasta. Järjestäjät ilmoittivat paikalla Jägersrossa olleen 5 734 katsojaa.

Palkinnot ovat Ruotsissa tosiaan pohjoismaisittain komeita. Hevosten ollessa dubbelchansattuja tienasivat Tammaderbyn ykkönen, norjalaisen Thor Borgin valmentama Daim Brodda kaksi miljoonaa Ruotsin kruunua eli tämän päivän kurssilla 176 760 euroa ja Derbyn Timo Nurmoksen valmennettava Fame And Glory neljän miljoonaa eli 353 520 euron ykköspalkinnon.

Vermossa derbyiltiin päivää Jägersrota aikaisemmin 1 341 katsojan edessä, mikä on todella dramaattisesti vähemmän kuin parhaina päivinä. Arvid Åvallin Tammaderby ajettiin jo keväällä muiden maiden Tammaderbyihin verrattuna vuotta vanhemmille eli viisivuotiaille tammoille. Tammaderbyn 24 000 euron potin vei Finlandia-lauantaina Ava di Alessia 1 765 katsojan todistaessa paikanpäällä.

Suuri Suomalainen Derby kestää palkintomielessä vertailun. Katja Melkon valmennustallin Lightning Stride nappasi taustavoimilleen viime vuosilta tutun 120 000 euron ykköspalkinnon. Toisaalta jos vertaa Derbyjen kokonaispottia, Derbyn ja Tammaderbyn yhteenlaskettuja palkintoja, saadaan Suomessa ykköspalkintojen summaksi 144 000, mikä on Pohjoismaiden toiseksi matalin, tosin vain niukasti Norjan lukua alempi.

Norjassa, missä Derbyt ajettiin viimeisenä Pohjoismaissa, vasta seitsemäs ja kahdeksas syyskuuta Bjerkessä Oslossa, Derbyn ja Tammaderbyn ykköspalkinto on poikkeuksellisesti samansuuruinen 850 000 Norjan kruunua eli päivän kurssilla 72 200 euroissa. Tammojen tilanne on siellä siis selvästi paras Pohjoismaista tässä asiassa. Norja, kuten ei Tanskakaan, enää ilmoita katsojalukuja, mikä kertonee numeroiden romahduksesta.

Tanskan Tammaderby ajettiin jo 24. elokuuta 359 000 Tanskan kruunun eli noin 48 140 euron ykkösestä. Päivää myöhemmin Charlottenlundissa Kööpenhaminassa ajetussa Derbyssä ykkönen oli 613 000 Tanskan valuutassa eli 82 200 euroissa.

Tanskan Derbyn matka on 3 000 metriä, kun se muissa pohjoismaisissa Derbyissä on noin 2 600 metriä. Tammaderbyt ajetaan kaikissa maissa niin sanotulla täydellä matkalla eli 2 000–2 140 metrillä.

Eirik Höitomtin ohjastama Daim Brodda juhli Ruotsin tammaderbyssä. Kuva: LARS JAKOBSSON / TR BILD

Ruotsin palkintotaso kestää mainitun dubbelchansen-tempun myötä vertailun entisaikoihinkin hyvin. Muiden Pohjoismaiden Derbyjen palkintoja on inflaatio syönyt isoin puraisuin, jos kohta Suomessa Derbyn ykköspalkinto on säilynyt ylhäällä suhteellisen hyvin siihen 2000-luvulla tehtyjen satsausten myötä.

Palkinnot Derbyissä muodostuvat pääosin hevosenomistajien tai -kasvattajien maksamista osallistumismaksuista.

Historiavertailussa Tanskan Derby on ylivoimaisesti perinteikkäin pohjoismaisista Derbyistä. Se kilpailtiin ensimmäisen kerran Charlottenlundissa Kööpenhaminassa jo 1898. Malmössä Juutinrauman länsipuolella kisa starttasi 1928, Norjassa Oslossa 1932.

Suomessa ei noihin aikoihin kilpailtu vielä lainkaan lämminverisillä, ja ensimmäinen lämminveristen Derby ajettiin Helsingin Käpylässä 1970. Vertailun vuoksi Kuninkuusravit saivat meillä alkunsa 1924. Tanskan Kriterium alkoi samana vuonna kuin Derbykin, mutta kaksivuotiaiden kasvattajalähtöä Opdrättningslöbiä on kilpailtu jopa vuodesta 1896 asti.

Fame And Glory vei Derbyn Ruotsissa. Kuva: MIKAEL ROSENQUIST / TR BILD

Mitä tämän syksyn Derbyt kertovat sitten hevosten suoritustasosta eri maissa? Urheilullisesti arvioiden Suomen voittajan Lightning Striden suoritus, miksei tallikaverinsa Relevant Stridenkin lähtölaukan jälkeen, oli jopa kovin.

Ruotsin Derbyn vienyt Fame And Glory meni kilometriajan 12,3a ja Lightning Stride 12,5a, mutta ensin mainittu sai säätää vauhdin mieleisekseen, kun Vermon Derbyn matkavauhti oli repivämpää. Lisäksi Lightning Stride tuli maaliin melko ajamatta, kun Fame And Glorya Björn Goop sai rattailla komentaa tosissaan varmistaakseen voiton. Kaiken lisäksi ruotsalaisia kaviouria pidetään nykyään yleisesti nopeampina, kuin suomalaisia.

Vertailun vuoksi viime syksynä Ruotsin Derbyssä esiintyi pitkästä aikaa mukana tamma, Joviality, joka myös vei aarteen. Jovialityn tulos kilometriajassa 12,1a oli ja on tammojen maailman ennätys keskipitkällä matkalla.

Ikäluokan oriiden ME on Calgary Gamesin vuonna 2021 samoin Ruotsin Derbyssä juoksema 11,7a. Nelivuotias Face Time Bourbon juoksi 2019 Vincennesissä 2 700 metriä volttilähetyksellä kilometriajassa 11,2.

Face Time Bourbon on viime vuosien kovin ravuri eurooppalaisella huipulla tulosten valossa. Kuvassa ranskalaisori vie Vermon 2019 UET Grand Prixin suvereeniin tyyliin. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Aikuisten hevosten kategoriassa keskipitkällä matkalla 1 000 metrin ratojen ME on Katja Melkon tallin It’s Peppertimen viime Elitloppet-päivänä ravaama 11,2a. Ranskassa Ibiki de Houelle puolestaan on tehnyt ajan 10,9 La Croise Larochen 1 600 metrin mittaisella radalla. Etonnant puolestaan on ravannut 2 450 metrillä 10,4 Caenin 1 954 metrin pituisella kaviouralla.

Aikuisissa tammoissa ranskalainen Anna Mix meni 12,0a Axevallassa kilometrin radalla 2 640 metriä 2016. Comtesse du Chene puolestaan juoksi voltista 11,6 Reimsin 2 575 metriä 1 600 metrin radalla 2018 ja Belina Josselyn 11,7 2 700 metriä Vincennesissä 2019 Prix d’Amerique -voitossaan. Vincennesin rata on 1 975 metriä pitkä, ja 2021 Face Time Bourbon meni Ameriquen kilpailuennätykseksi 10,8.

Tanskan Derbyn vienyt Jeppe Juelin valmennustallin Icebreaker ravasi 3 000 metriä kilometriajassa 13,9a Magnus Djusen ohjastamana ja Norjassa Geir Vegard Gundersenin valmentama ja ohjastama Charron 2 600 metriä 13,0a.

Tanskan Derbyssä, apropoo, huomion kiinnitti myös kärkikolmikon ohjastajat. Kaikki kolme Magnus Djuse, Thomas Uhrberg ja Jörgen Sjunneson ovat ruotsalaiskuskeja. Tammaderbyn ohjastajien kärkikolmikko Michael Lönborg, Nicklas Korfitsen ja Ken Ecce ovat sentään kotimaassaan vaikuttavia.

Tanskan Tammaderbyn voittaja Juno juoksi 2 000 metriä 13,1a, Suomen viisivuotias Ava di Alessia Hannu-Pekka Korven tallista ja Ari Moilasen suitsimana 12,7a, Ruotsissa Daim Brodda Eirik Höitomtin ohjastuksessa 11,9a ja Norjassa Frode Hamren tallin Meghan B.R. Tom Erik Solbergin ohjastuksessa 12,9a.

Derbyjen kulttuuri on siis laaja, pitkä ja hieno. Kasvatuksen ja urheilun näkökulmasta katsoen Derbyt edustavat jonkinlaista runkoa koko toiminnalle. Laskevat käyrät saavat kysymään: minne menet Derby ‒ minne menet pohjoismainen raviurheilu?