Kommentti: Hevoskoulut tarvitsevat hevosia

Hevoset ovat kalliita. Niiden hankkiminen on kallista, niiden perushoidon järjestäminen on kallista, ja kun ne sairastuvat, on sekin kallista.

Kun koulutusleikkaukset iskevät hevosalan kouluihin, monessa koulussa aletaan miettiä hevosten vähentämistä. Tulee paljon edullisemmaksi laittaa oppilaat harjoitteluihin eli työssä oppimaan alan yrityksiin ja hoitamaan hevosia siellä.

Se on lyhytnäköinen valinta, ja se siirtää koulutusvastuun talleille. Ammattitaito kun on sitä, että osaa tehdä käytännössä, ei vain periaatteessa.

Monesti hevosalan yritys on tietysti paras paikka oppia. Se sopii reippaille ja tekeville nuorille, joilla on jo valmiiksi hevosalan osaamista.

Monet hevosalasta kiinnostuneet eivät kuitenkaan ole sellaisia enää lopettaessaan peruskoulun. Talleilla ei hengata niin kuin ennen, eikä edes kaikilla ratsastuskouluilla saa hoitaa hevosia. Siksi aloittavien opiskelijoiden hatara alkutaso pitää jo hyväksyä. Eihän sähköalallekaan mennessä tarvitse etukäteen osata yhdistää johtoja oikein.

Mutta tämän takia tarvitaan hevoskoulujen omia hevosia, joiden kanssa saa harjoitella ja tehdä virheitä. Klipata rumasti, tulkita väärin, ratsastaa osaamattomasti, taluttaa epävarmasti ja joskus jopa päästää irti, että oppii pitämään ne kiinni. Koulujen talleissa opitaan myös elämän perusjuttuja: aamuheräämistä, kommunikointia ja vastuullisuutta.

Yrityksissä vähemmän osaavien opetusprosessiin on harvemmin aikaa, eikä aina haluakaan. Vain harva yrittäjä haluaa juoksuttaa ratsastuskouluhevosta kolmesti viikossa ylimääräisen tunnin, jos vastapalveluksena saa työntekijän, joka ehtii siivota aamuisin kaksi karsinaa. Eivätkä hevosenomistajat halua maksaa tonnia kuussa siitä, että heidän hevosensa toimii opetusvälineenä epävarmasti toimivalle nuorelle.

Kouluissa ja koulujen hevosilla toivottavasti myös opetetaan hyvää ja nykyaikaista hevosten hoitamista ja käsittelyä, siinä kun yrityksissä toiminta voi olla kirjavaa suuntaan jos toiseenkin.

Hevoskoulujen hevoset jättävät elämän mittaisia muistijälkiä ja opettavat opiskelijoita siinä kuin opettajatkin. Toivoa sopii, että niitä ei leikata pois.

Kirjoittaja on MT Hevosten avustaja ja ratsastuskouluyrittäjä Kuhmoisista.