Suurin osa nykyratsujen orilinjoista periytyy 1500 vuoden takaa

Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n tutkimuksessa selvitettiin, miten tietyntyyppiset niin sanotut “itämaiset” orit ovat vaikuttaneet nykyisten hevosrotujen syntyyn viimeisen noin 1 500 vuoden aikana. Varhaiskeskiajan paljon käytetyt orit olivat kotoisin Arabian niemimaalta, Pohjois-Afrikasta ja Aasian aroilta.

Vuosisatojen ajan hevosjalostus keskittyi vahvasti muutamien kuuluisien orien sukulinjoihin. Niiden DNA näkyy valtaosassa nykyisiä orilinjoja. Noin 90 prosentilla kaikista tutkituista hevosista on Y-kromosomivariantteja, jotka kuuluvat varhaiskeskiajalla syntyneiden orien geneettiseen ryhmään.

SLU:n tutkijat analysoivat hevosten Y-kromosomia, joka periytyy vain isältä pojalle. Sen avulla voidaan seurata erityisesti orien sukulinjoja. Aineistona oli yli 1 500 nykyoria 189 eri hevosrodusta eri puolilta maailmaa.

Se, että tietyt, erityisesti itämaiset orit ovat vaikuttaneet poikkeuksellisen paljon myöhempään hevosjalostukseen, liittyy vahvasti maailmanhistoriaa mullistaneisiin tapahtumiin.

Tutkija löysivät kaksi tärkeää historiallista reittiä, joiden kautta suosittujen orien geenit levisivät. Pohjois-Afrikan ja Espanjan välillä liikkui paljon hevosia Iberian niemimaan kautta Eurooppaan ja espanjalaisvalloittajien myötä myös Amerikkaan. Myös Länsi-Aasiasta Eurooppaan ja laajemminkin hevosia kulki esimerkiksi Ottomaanien islamilaisen valtakunnan laajenemisen yhteydessä.

Orit olivat laajalti armeijoiden käytössä, joten sodat, kaupankäynti ja hallitsijoiden toisilleen tekemät orien lahjoittamiset keskiajalla vaikuttivat vahvasti jalostukseen. Korskeita oreja käytettiin suurelle joukolle paikallisia tammoja.

Erityisesti arabioreja suosittiin, sillä niitä pidettiin nopeina, kestävinä ja soveltuvina sotahevosiksi.

Tutkimus osoittaa, että useat kylmäveriset linjat Pohjois-Euroopassa juontavat juurensa varhaisista espanjalaisista orilinjoista. Britteinsaarten nykyisissä poniroduissa espanjalaisperäiset Y-kromosomilinjat hallitsevat toisin kuin eristäytyneempien alueiden, kuten Shetlannin, poniroduilla. Niiltä puuttuu tämä vaikutus.

Mielenkiintoinen syntyhistoria on esimerkiksi Gotlannin russponeilla. Tutkijat tunnistivat rodun länsiaasialaisen esi-isän, ja rodun alkuperä on jäljitettävissä todennäköisesti yhteen oriin. Tutkijat toteavat, että russponin syntyhistoria havainnollistaa, kuinka pienet populaatiot ja vahva sisäsiittoisuus voivat nopeasti johtaa yhden isälinjan hallitsevuuteen. Tällöin isänpuoleisen linjan geneettinen vaihtelu katoaa.

Kaikkien nykyisten hevosrotujen emälinjat ovat merkittävästi orilinjoja monimuotoisempia. Luonnollinen selitys tälle on, että tamma voi tuottaa vain rajallisen määrän jälkeläisiä ja kautta historian suosikkiorit ovat olleet laajalti jalostuskäytössä. ”Tuontiorit” syrjäyttivät keskiajalla Euroopassa olleet paikalliset orilinjat lähes täysin.

1600−1700-lukujen Englannissa kehitettiin moderni kilparotu, täysverinen. Rodun kolme kuuluisaa kantaoria olivat Darley Arabian, Godolphin Arabian ja Byerley Turk. Nämä olivat itämaisia oriita, jotka risteytettiin englantilaisten tammojen kanssa.

Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista päätelmistä on, että yksi suhteellisen pieni hevoslinja saattoi levitä lähes koko Euraasiaan muutamassa vuosisadassa. Tämä päätellään Y-kromosomin mutaatioiden iästä ja siitä, missä kaikkialla sama linja nykyään esiintyy.

Tutkijat huomauttavat, että nykyisellä edistyksellisellä DNA-tutkimuksella voidaan auttaa ymmärtämään hevosten jalostamisen ja ihmiskunnan kulttuurin yhteistä historiaa. Nykymuotoinen Y-kromosomianalyysi puolestaan mahdollistaa hevosten isälinjojen tarkan jäljittämisen.

”Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös hevosten jalostuksessa ja harvinaisten rotujen geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä”, tutkijat toteavat.

Linkki englanninkieliseen tutkimukseen.