Työ eläinten parissa on kiehtonut Kiiraa lapsesta saakka. Kuva: Lari Lievonen
Kiira halusi oman hevosensa mukaan kouluun, ja päätyi Lappiin opiskelemaan – ”Laukattiin raviradalla yhdessä porojen kanssa”
Maatalousalan opiskelija Kiira Rönnin mielestä eläinten kanssa työ ei tunnu työltä.Tilaajalle
Kotikonnuilla Pälkäneen Ruokolassa Kiiran kanssa kuvassa ovat islanninhevostammat Stjarna ja Elli. Kuva: Lari LievonenMarraskuussa 18 vuotta täyttävä pälkäneläinen Kiira Rönni on pienestä lapsesta lähtien tiennyt, miten haluaa elämänsä viettää: eläinten kanssa.
Kiira on syntynyt hevostilan tyttärenä ja isosiskonsa tavoin kasvanut hevosten ja lemmikkikoirien sekä -kissojen ympäröimänä. ”Lapsesta asti olen ajatellut, että haluan tehdä työkseni jotain eläinten kanssa”, kertoo verenperintönä vahvan eläinrakkauden saanut Kiira.
Yläasteella hänelle alkoi valjeta, että vaikka hevoset ovat rakkaita, kiinnostaa muidenkin eläinlajien tunteminen. Opintosuunnista mielekkäimmältä vaikutti maatalouden perustutkinto, jossa on mahdollista oppia useampien eläinlajien hoitamista teoriassa ja käytännössä.
Kun tutustumiskäynnit useampiin opinahjoihin oli tehty, ohjasi yksi reunaehto eteläisellä Pirkanmaalla asuvan nuoren naisen Lappiin asti opiskelemaan.
”Mulle oli erityisen tärkeää saada oma hevonen mukaan kouluun. Tervolaa lähempänä se ei oikein ollut mahdollista. Loppupeleissä matkustus Tervolaan oli helppoa, ei tarvinnut kuin hypätä yöllä Tampereella junaan ja aamulla oli perillä.”
Kiira vietti Tinna-tammansa kanssa Tervolassa yhden ikimuistoisen lukuvuoden.
”Siellä oli kiva ratsastella yhdessä porojen kanssa. Kerran oltiin koulun raviradalla tulossa kauppareissulta ja otettiin laukkapätkä viimeiselle suoralle, kun radan kulmalta lähti porolauma laukkaamaan rinnalle. Tinnahan siitä innostui ja hetki laukattiin yhdessä porojen kanssa.”
Ensimmäisenä opintovuonnaan Pälkäneen tyttö vakuutti Lappiassa opettajansa itseohjautuvuudellaan ja vastuuntunnollaan niin, että on saanut opiskella kotoaan käsin. Opintoihin liittyviä pitkiä harjoitteluja hän on tehnyt Etelä-Suomessa, naapurikylässä Lassilan tilan robottinavetalla ja pääkaupunkiseudulla ratsastuskoulussa.
Robottinavetalla työskentely kahdessa harjoittelussa on ollut Kiiran mielestä äärettömän mielenkiintoista.
”Robottilypsynavetalla työ on tehty helpoksi, kun ei tarvitse joka ikistä lehmää erikseen lypsää ja kaikki lehmien tiedot ovat koneella. Työ ei ole tuntunut erityisen raskaalta, koska olen tottunut fyysiseen työskentelyyn.”
Kiira Rönni kotitallin töissä Pälkäneellä. Kuva: Lari LievonenLehmien käyttäytymisen ja eleiden tulkitseminen on alkanut sujua, vaikkakaan se ei ole Kiiran mielestä ainakaan vielä yhtä helppoa ja luontevaa kuin hevosten sanattoman viestinnän ymmärtäminen. Lehmälauman joukossa liikkuessa lajin laumakäyttäytymisen lainalaisuudet ovat kuitenkin hahmottuneet.
”Kiimassa olevat lehmät eivät huomaa ihmistä keskenään hyppiessään. Niiden eteen ei kannata jäädä ajatuksella, että pystyisi pysäyttämään niitä ja komentamaan väistämään. Vaikka lehmä ei tarkoita pahaa, voi tilanteissa silti käydä pahasti.”
Ainoastaan yhden kerran navetalla kävi läheltä piti -tilanne, kun Kiira oli etsimässä laumasta lehmäyksilöitä, joiden lypsyväli uhkasi venähtää liian pitkäksi.
Ketterä tyttö ehti väistää toisen lehmän alta äkisti pois juoksevaa lehmää. ”Just kerkesin hyppäämään parren päälle, että en jäänyt lehmäjyrän alle.”
Toinen navettaharjoittelu on hiljattain loppunut ja lomituksia Lassilan tilalla saattaa olla tiedossa. Joitain viikonloppuja Kiira on jo tilalla lomittanutkin.
Nyt menossa on kesätyö pälkäneläisen Niitty-Seppälän tilan Kesätorin eläinpihan hoitajana.
Kiira Rönni
Syntynyt 2007 Pälkäneellä hevostilan nuorempana tyttärenä.
Opiskelee maatalouden perustutkintoa Lappia-ammattikoulussa Tervolassa, valmistuu 2026.
Harrastaa islanninhevosia, oma tamma Tinna on juuri astutettu ykköspalkinnon ori Freir frá Kaakkolalla, mahdollisesta varsasta tulee Kiiran ensimmäinen oma kasvatti.
Rakastaa kirpputoreilla käymistä mottonaan ”jonkun roska on mun aarre”. Paras kirppislöytö on ollut aito Guess-vintagelaukku kymmenellä eurolla.
Kesätyö Niitty-Seppälän eläinpihalla eläintenhoitajana on Kiira Rönnille tuttua jo kolmelta kesältä. Talutusponi Panchon selässä on Armi Kittilä. Kuva: Lari LievonenKesäkuun lopun sadepäivänä Kiira seisoo satuloidun Pancho-ponin kanssa odottamassa talutusratsastukseen asiakkaita. Aamupäivällä hän on hoitanut eläinpihan asukit: kanat, kanit, lampaat, alpakat, ankat ja ponin.
Ensimmäisen kerran Kiira oli eläinpihan hoitajana kaksi kesää sitten, 15-vuotiaana. Hän iloitsee työnantajansa osoittamasta luottamuksesta ja työstä eläinten ja vierailijoiden parissa.
”On hienoa, kun pystyy opettamaan pienemmille ja aikuisillekin asioita eläimistä ja erityisesti hevosista. Joskus pienet laulavat onnellisina ääneen ihhahhaata ponin selässä talutusratsastuskierroksella. Siitä tulee hyvä mieli kaikille, minullekin joka kerta.”
Kiira arvelee, että opiskelu ei jää maatalouden perusopintoihin, vaan jo pidemmän aikaa hänellä on ollut mielessä klinikkaeläinhoitajan opinnot.
”Klinikkahoitajan tutkinto olisi hyödyllinen, vaikken itse työtä menisi tekemäänkään. Ajattelin perustutkinnon jälkeen pitää välivuoden ja olla töissä. Toivepaikkani olisi hevostila, jossa pääsisi työskentelemään nuorempien hevosten kanssa, joilla ratsukoulutus olisi alkamassa.”
Pidemmän tähtäimen haave Kiiralla on kytenyt pienestä pitäen. Se olisi työjakso eläintarhassa, jossa pääsisi oppimaan eksoottistenkin eläinten maailmasta. Hänelle maistuisi myös työ loukkaantuneita luonnoneläimiä auttavassa hoitolassa.
Yhteyden luominen eläimeen, lajista riippumatta, on Kiiralle keskeinen kiinnostuksen kohde. Ehdottoman lumoavia eläimiä ovat hänen mielestään kissapedot.
Työpäivän päälle Kiira Rönni jatkaa töitä kotitallillaan äitiään tuuraten. Kottikärryllinen niittoheinää täyttyy alta aikayksikön. Kuva: Lari LievonenOmimmillaan Kiira Rönni kokee olevansa rakastamansa maaseudun rauhassa. Kotitallin jatkamiseen tulevaisuudessa hänellä olisi mahdollisuus, mutta napakasti nuori nainen toteaa, ettei jaa äitinsä intohimoa maastoratsastusten ohjaamiseen.
Jos hänestä talliyrittäjä tulee, on yrityksen konsepti erilainen. Pääasia Kiiralle kuitenkin on, että saa oppia eläimistä jatkuvasti lisää.
”Eläinten kanssa työ ei tunnu työltä. Niistä voi oppia rajattomasti, eikä siltikään ole koskaan valmis.”
Kiira Rönni haluaa viettää elämänsä eläinten kanssa. Kuva: Lari Lievonen- Osaston luetuimmat
