Emilia Vättö tuo hunter-luokkia Eurooppaan, lajissa tärkeää ratsukon saumaton yhteistyö ja esteiden kukkaloisto

Hunter- ja equitation-luokilla on Amerikassa pitkä historia ja ne ovat siellä erittäin suosittuja. Eurooppaan ne vasta tekevät tuloaan.

Emilia Vättö tutustui lajiin silloisen amerikkalaisen valmentajansa ansiosta reilut viisi vuotta sitten, ja hän innostui heti. Vättö toteaa, että erityisesti equitation-luokat ovat hyvä tapa aloittaa kilpaileminen. Kiireettömät luokat ovat myös erinomaisia, kun nuoria hevosia totutetaan kilpailemiseen.

Tätä nykyä Vättö kuuluu Hunter-Jumper Equitation Europe -järjestön hallitukseen. Hän kertoo, että lajin säännöt on tarkoitus pitää täsmälleen samanlaisina molemmilla mantereilla.

Hunter-luokissa hypätään erittäin leveitä, maastoestemäisiä esteitä, ja tuomari laittaa ratsukot paremmuusjärjestykseen. Hevosen tulee edetä koko rata yhtä ja samaa vauhtia, ja ratsastajan pitää vaikuttaa siihen mahdollisimman eleettömästi.

Klassisessa hunter-kilpailussa on neljä eri luokkaa. Ensimmäinen on model class, jossa hevonen esitetään maasta käsin, ja sen rakenne ja lihaksikkuus arvostellaan

Classic hunter -luokassa hypätään rata, jossa on 8−12 estettä. Hevosen pitää edetä mahdollisimman saumattomasti samaa laukkaa, tehden aina samanlaiset hyvälaatuiset, mutta liioittelemattomat hypyt.

Handy-luokassa suoritetaan sama lyhyin tein, mutta lisäämättä vauhtia. Usein loppuradasta mukana on ravihyppy, ja viimeiselle esteelle saattaa pitää tehdä laukanlisäys – mutta ei kiihdytystä.

Flat class on sileällä ratsastettava yhteisluokka, jossa tehdään asioita tuomarin määräämässä järjestyksessä, esittäen molempiin suuntiin käyntiä, ravia ja laukkaa tasaisesti, tahdikkaasti ja mielellään matalin askelin.

Flat class -luokassa halutaan nähdä tahdikasta, mutta maata viistävää ravia. Kuva: Emilia Vätön albumi

Equitation-luokat kilpaillaan erikseen, ja niissä tuomarin huomio keskittyy enemmän ratsastajaan.

”Siinä pitää ratsastaa oikeasti jokainen askel balanssissa, pitää olla hyvä asento ja kaiken pitää olla tosi siistiä”, Vättö kuvaa. ”Se on niin kun taitoarvostelu steroideilla. siinä on paljon tarkemmin määritelty, mitä halutaan nähdä.”

Equitation voidaan ratsastaa tavallisilla puomiesteilläkin, mutta hunter-luokissa on aina omanlaisensa esteet.

”Usein niissä on yhteistyökumppanina joku puutarhaliike. Radalle haetaan hevosautollinen ja peräkärryllinen kukkia ja pensaita”, Vättö paljastaa.

Equitation-luokan uusinta on hänen suosikkinsa. Siinä esimerkiksi kuusi parasta kutsutaan uusintaan, jonka vaatimukset tuomari kertoo paikan päällä. Radassa voi olla vaikkapa vastalaukkakaarros tai pysähdys suhteutetun kaarteen välissä.

”Siinä todella testataan, kuinka paljon hevosessa on ratsastettavuutta. Huipputasolla equitationissa radan voi myös tehdä ilman jalustimia ja jalustinhihnoja, ja sen pitää näyttää siltä, että katsoja ei huomaa koko asiaa”, Vättö kertoo.

”Hevosten koulutustaso on erittäin korkea. Kaikissa luokissa esimerkiksi ristilaukka on ehdoton nou nou.”

Myös varusteissa on eroa. Hunter-hevosilla on miltei aina kiinteä martingnaali, joka kulkee satulavyöstä turparemmiin. Hunter-luokissa kilpaillaan ilman suojia ja alaturparemmejä ja satuloissa on omanlaisensa teddy-huopa.

Hauska kuriositeetti on, että laukanvaihto tehdään uuden laukan sisäpohkeella.

”Kotona ei tehdä vaihtoja ollenkaan, sillä ratsastettavuutta saatetaan radalla testata hirveän pitkällä lähestymisellä, ja hevonen ei siinä saa hakea vaihtoa”, Vättö kertoo.

Luokat alkavat lasten talutusluokasta ja päättyvät noin 120 senttiin. Hevosilta ja niiden koulutukselta laji kuitenkin vaatii paljon, ja se näkyy myös hevosten hinnassa.

Vättö kertoo, että erityisen tärkeää on hevosen hyvä suu ja tuntuma. Hevonen ei saa reuhata päällään eikä roikkua ohjalla.

Laukan laatu on myös oleellinen: sen pitää olla helppoa, tasapainosta ja tahdikasta. Hyppyyn halutaan kaunis kaari, hyvä selän käyttö ja symmetrisesti nousevat etujalat.

”Nämä ovat hevosina supermiellyttäviä ratsastaa. Ja jos hevosella on vielä erikoisväri, ne ovat todella kiinnostavia. Tämä on hassu markkina”, Vättö hymyilee.

Eläinten hyvinvointia ajatellen on tietysti hyvästä, että hevosilla ei saa olla konfliktikäyttäytymistä, vaan niiden halutaan nimenomaan viihtyvän radalla.

”Se on tosi kiva juttu, ne ovat tyytyväisiä, rauhallisia ja rentoja. Pääsääntöisesti se on kiva vaihtoehto hevosille. Mutta ei tämäkään Amerikassa huippu-urheilupuolella aina niin ruusuista ole”, Vättö miettii.

Gold Rush Z hunter-varustuksessa, johon kuuluu muun muassa kiinteä martingaali. Kuva: Emilia Vätön albumi

Suomen pienenpuoleisessa ratsastusmaailmassa Vättö ei ehkä näe tilaa hunter-urheilulle, mutta hän toteaa, että taitoarvostelua sopisi kehittää equitation-luokkia kohti. Jotain liikehdintää onkin ollut, esimerkiksi viime talvena järjestetyt Kultajousi-taitoarvosteluluokat 110- ja 120-tasolla.

Vättö toteaa, että equitation voi olla joko yksi välietappi nuoren esteratsastajan urapolulla tai sitten se voi olla laji, johon ratsastaja jää kehittämään itseään.

”Tässä voisi olla omanlaisensa huippu-urheilu niille, joilla ei ole ambitiota mennä luokkakorkeuksissa ylöspäin”, Vättö sanoo.

Suomesta hunter-käyttöön on myyty aikojen saatossa monia laadukkaita hevosia, esimerkiksi jalostusoriit Quillan KS, Diamant de Magic Mice ja Lissabon.