Taitoarvostelua puolustava Salla Varenti on valmis jatkamaan SRL:n hallituksessa: ”Jos tämä tuhoaa hallitusurani, teen sen pää pystyssä”
Syyskokouksessa 23. marraskuuta Suomen Ratsastajainliiton hallitukseen valitaan kaksi jäsentä seuraavalle kolmivuotiskaudelle.Tilaajalle
Salla Varenti on ratsastuskouluyrittäjä ja esteratsastaja. Kuvassa kaverina Ypäjä Isandra. Kuva: Miia LahtinenHallituksessa istuvista erovuoroisista jäsenistä Salla Varenti on valmis jatkamaan, mutta Osmo Metsälälle peräkkäiset kaudet tulevat täyteen.
Lappeenrantalainen Metsälä kertoo, että todennäköisimmin hänen koko hallitustaipaleensa alkaa olla taputeltu. Sääntöjen mukaan hän saisi hakea uudelleen hallitukseen taas vuoden kuluttua, mutta Metsälä ei pidä tätä todennäköisenä.
”Sitten olen liian vanha. Ja luulen, että olen osuuteni jo kantanut”, hän sanoo.
Metsälä on ehtinyt toimia Ratsastajainliiton hallituksessa neljän puheenjohtajan aikana.
”On ollut työntäyteisiä vuosia. Välillä on ollut kivaa, välillä enemmän kivaa”, Metsälä summaa ja kiittää yhteistyön toimivuudesta.
Ne asiat, mitkä Metsälää alalla tällä haavaa huolestuttavat, ovat harrastajien määrän laskeminen, käsistä karanneet kilpailukustannukset sekä ongelmat hevosten hyvinvoinnissa.
Hämeenlinnassa ratsastuskoulua pitävä esteratsastaja Salla Varenti kertoo olevansa valmis jatkamaan hallitustyössä, jos luottamusta löytyy.
Samaan hengenvetoon Varenti tosin toteaa, että hedelmällisimmillään SRL:ssä vaikuttaminen on komiteatyössä.
”Itse suorastaan kaipaan estekomiteaan”, Varenti hymähtää.
”Hallituksessa me keskustellaan isoista linjoista. Komiteat esittelevät asioita, ja me hallituksessa hyväksymme tai palautamme ne käsittelyyn. Estekomitea on sellainen, jossa pystyy vaikuttamaan lajiin, ja niin sen pitää ollakin, koska tavoitekin oli saada valtaa hajotettua.”
Hallitustyöskentelyssä Varenti arvostaa sitä, että mukana on eri osa-alueiden asiantuntijoita. Hänelle itselleen läheisiä asioita ovat ratsastuskouluyrittäjyys, hevosten hyvinvointi, toimiva ja ratsukoita kehittävä kilpailujärjestelmä sekä seuratoiminta.
Varenti huomauttaa, että Ratsastajainliiton edunvalvontaa moititaan turhaan. Edunvalvontatyötä tehdään koko ajan, ja sitä tehtiin paljon esimerkiksi hyvinvointilain asetuksia laadittaessa. Demokratiassa hyvänkin työn tuloksena on kuitenkin usein laiha sopu. Toisaalta keskusteluyhteydet halutaan pitää kunnossa.
”Kyllä me siitäkin ollaan älähdetty, että ratsastusta edustavat ihmiset, jotka eivät halua, että ylipäätään ratsastetaan”, hän sanoo viitaten yhteiskunnassa päätöksiä valmisteleviin elimiin.
”On vähän last season, että pitää olla kilparatsastaja. Eihän kouluissakaan enää laiteta ihmisiä paremmuusjärjestykseen.”
Tänä syksynä esteratsastuksessa on noussut uudelleen keskustelu aikaratsastuksen kiellosta pienissä luokissa. Myös Osmo Metsälä miettii, että osittain sen myötä osallistujat ovat hävinneet aluetason pienistä luokista, eikä esimerkiksi opetushevosilla haluta enää lähteä kilpailemaan.
Varenti taas seisoo lujasti taitoarvostelun puolella. Hän muistuttaa, että Saksa ja Ruotsi ovat ratsastuksen menestysmaita, ja niissä osaaminen rakentuu rauhassa harjoiteltuun perusratsastukseen.
”Olen suuri perusratsastuksen puolestapuhuja. Jos tämä tuhoaa hallitusurani, teen sen pää pystyssä”, hän sanoo.
Hän mainitsee, että sen jälkeen, kun aikaratsastus alle 95 sentin luokissa kiellettiin, on onnettomuuksia kilpailuissa tapahtunut paljon vähemmän.
Varenti myös painottaa, että koska ihmisten kunto ja tasapaino ovat heikentyneet yleisen liikkumattomuuden seurauksena, on lajissa kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota siihen, että perusta rakennetaan kunnolla.
”Se oli viimeinen hetki, kun tämä päätös piti tehdä”, hän näkee.
Samalla hän muistuttaa, että taitoarvostelussa on osattava hakea oikeanlaista ratsastusta, jossa ratsastaja on liikkeen mukana, laukka vie eteenpäin ja hypyt ovat sujuvia.
Kilpailijamäärien laskuun Varenti miettii syynä olevan ennemmin ikäluokkien pienenemisen ja asennemuutoksen. Ihmiset haluavat usein harrastaa hevosia ilman kilpailemista.
”On vähän last season, että pitää olla kilparatsastaja. Eihän kouluissakaan enää laiteta ihmisiä paremmuusjärjestykseen”, hän sanoo.
Metsäläkin näkee taitoarvostelussa myös positiivisia puolia. Haasteena on se, että arvostelu ei ole yhtenäistä, eikä sitä ole määritelty samalla tavalla tarkasti kuin kouluratsastuksessa. Metsälä myös toivoisi taitoarvostelutuloksiin tuomarin nimen niin kuin se on kouluratsastuksen tuloksissa.
”Se kuuluisi ratsastajan oikeusturvaankin”, hän huomauttaa.
- Osaston luetuimmat
