
Kehityspsykologian maisteriohjelmassa opiskeleva Milla Routamaa toimii Vaasassa, eli kaupungissa, jossa huumeet ovat jo pitkään olleet ongelma, ja jossa nykyään on Suomessa toiseksi eniten asunnottomia suhteessa asuinlukuun.
Routamaa ei kaihda sanoa, että nuorison ongelmat ovat syventyneet, syventyneet paljon. Pojista osa syrjäytyy. Nuoret tytöt kärsivät paineista ja itsetunto-ongelmista, jotka saattavat olla paljolti somen luomia. Koulukiusaaminen pääsee ulottumaan joka paikkaan sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi ratsastusvideoiden kommentointia Routamaa kuvaa osin järkyttäväksi.
Ukrainan sota ja perheiden taloudelliset ongelmat heijastuvat nuorten mielialoihin. On näköalattomuutta ja toivottomuutta.
”Jos et ole saanut hoivaa itse, ja hoivaat eläintä, hoivaat pientä itseäsi.”
Routamaa näkee, että päihteiden ja erityisesti huumeiden suhteen tilanne on pahentunut nopeasti. Nuoret saattavat alkaa käyttää suoraan kovia ja aiempaa enemmän psyykeen vaikuttavia huumeita. Katujengi-ilmiökin alkaa olla nähtävissä.
Nuoriso on jakautunut kahtia niihin, joilla menee erittäin hyvin, ja niihin, joilla menee todella huonosti. Puhutaan isoista asioista, jotka koskettavat merkittävää osaa nuorista. Ja samalla hoitoon pääseminen on vaikeampaa kuin koskaan.
Routamaa tuntee asian ja miettii sitä paljon, sillä hän on tehnyt uransa niin lastensuojelussa kuin päihdetyössäkin. Nyt hän haluaa auttaa nuoria hevosavusteisen toiminnan kautta. Routamaa uskoo nimenomaan varhaiseen vaikuttamiseen ja avopuolen toimintaan. Hän työskentelee myös vaikeista traumoista kärsivien nuorten kanssa.
”Ei hevonenkaan ole poppakonsti, mutta kyllä se on ylivertainen. Se vain on niin kiehtova ja tunnetaitoinen eläin”, hän sanoo.
Hevosihmisten itsensä on joskus vaikea tajuta hevosen psyykkistä voimaa, kun aika niiden kanssa kuluu päivittäisissä rutiineissa. Lasten ja nuorten kanssa työskennellessään Routamaa taas saa melkein päivittäin huomata, että hevosissa on paljon enemmän.
”Hevonen on ylivoimainen tunteiden peilaaja ja ihmisen opettaja. Se rauhoittaa ihmistä jo olemuksellaan. Ja se maadoittaa, mikä on älyttömän tärkeää nykyihmiselle”, hän luettelee.
Hevosten ympärille myös muodostuu yhteisö, jossa ihmiset toimivat luonnollisesti yhdessä. Ja ehkä hevosihmisissäkin on jotain, joka voi tehdä hyvää maailmassa haavoittuneille nuorille? Routamaa uskoo, että voi.
”Me ei säikähdetä kaikesta ja hössötetä, mutta tässä on koko ajan huolenpidon komponentti”, hän sanoo.
Nuorille on tärkeä saada myös itse hoivata. Hänen asiakkaistaan monella on takana laiminlyöntikokemuksia omassa lapsuudessa.
”Jos et ole saanut hoivaa itse, ja hoivaat eläintä, hoivaat pientä itseäsi”, Routamaa selittää.
Kenenkään traumoilla ei saa leikkiä, ja vakavien traumojen kohdalla pitää todella tietää, mitä tekee.
Mutta Routamaa lisää hevosen taikavoimien listaan vielä yhden: adrenaliinin ja dopamiinin. Moni ongelmiin ajautunut nuori hakee elämäänsä jännitystä ja extremeä epätervein keinoin, ja jopa rikoksin. Mutta hevonen voi tuoda samaa: oikeita tapahtumia, oikeaa jännitystä ja oikeaa pelkoakin, jonka laukeaminen herättää kehon.
Routamaa kertoo työskennelleensä sellaistenkin nuorten kanssa, jotka ovat myöhemmin löytäneet hevosalalta kiehtovan ammatin, joka tarjoaa mahdollisuuden kokea ja esimerkiksi matkustaa.
Mitä Routamaan yritys Routaratsu sitten tarjoaa? Ei mitään ihmeellistä, mutta samalla ihmeellistä.
Aiemmin hän piti Vaasassa ratsastuskoulua, mutta nyt hän tarjoaa vain hevosavusteista toimintaa. Hänen tallissaan asuu kolme ponia ja yksi hevonen. Asiakkaat tulevat Pohjanmaan hyvinvointialueen, sosiaalitoimen ja nuorten psykiatrisen asumiskeskuksen kautta. Monilla on vakava traumatausta, takana rankkaa koulukiusaamista tai he ovat neuroepätyypillisiä. Usein nämä ongelmat yhdistyvät.
”Paljon tulee koulukiusaamisen takia sellaisia, jotka eivät pysty harrastamaan isommassa ryhmässä”, Routamaa kertoo.
”Ei sekään ole poppakonsti, joka parantaa kaikki, mutta hevostoiminta on kustannustehokas matalan kynnyksen palvelu, joka on monen kohdalla riittävä.”
Erityisen hedelmälliseksi hän on huomannut hevosten ja ponien kouluttamisen yhdessä asiakkaiden kanssa. Niille opetetaan ihan perusasioita, ja esimerkiksi lastaamista. Kun ihminen auttaa hevosta voittamaan pelkonsa ja opettaa sille uusia asioita, hän samalla opettaa itseään.
”Se on monella tavalla rakentavaa. Monella asiakkaista on oppimisvaikeuksia, ja tämän kautta he pohtivat, miksi he eivät itse ole kyenneet oppimaan ja he saavat ahaa-elämyksiä, että olisinhan minä oppinut toisella tavalla. Eihän ponikaan opi, jos on paljon härdelliä ympärillä”, Routamaa sanoo.
Kun ponia opetetaan voittamaan pelkojaan ja luottamaan ihmiseen, se herättää asiakkaassa ajatuksia ja saa hänet miettimään omia asioitaan. Routamaa kuitenkin painottaa, että puoskarointia pitää varoa. Kenenkään traumoilla ei saa leikkiä, ja vakavien traumojen kohdalla pitää todella tietää, mitä tekee.
Routamaa itse yleensä ohjaa keskustelun pois liian vaikeista asioista. Terapialla on paikkansa, mutta se vaatii osaamista. Tallin funktio on toinen.
”Joskus toimiminen ja oleminen on tärkeämpää, ja strukturoitu arki auttaa enemmän kuin asioissa vellominen”, hän sanoo.
Palataan hevosen voimaan.
”Se on kaikilla tavoilla hyvä katalysaattori ja rauhoittava tekijä. Ei sekään ole poppakonsti, joka parantaa kaikki, mutta hevostoiminta on kustannustehokas matalan kynnyksen palvelu, joka on monen kohdalla riittävä”, Routamaa sanoo.
Hän kertoo, että terapeutit ovat monta kertaa kiittäneet positiivisesta vaikutuksesta, jonka hevonen on saanut aikaan nuoressa ihmisessä.
”On se aika ihmeellinen, se hevonen”, Routamaa huokaa.