Madis Mornan messuklinikka: Rytmi, pehmeä tuntuma eikä nenälteen

Madis Mornan 45 minuuttia pitkä valmennusklinikka oli perinteinen ja onnistunut.

Mukana oli kolme ratsukkoa. Ensin verryteltiin hevoset rennoiksi, lämpimiksi ja avuille sekä tehtiin vähän puomeja. Sitten siirryttiin pääasiaan.

”Mitä muuta me tarvitaan? Esteitä kanssa!” suomenvirolainen Morna aloitti hyppyosuuden.

Ajatus oli selvä: luodaan oikea energia, otetaan hevosen takajalat alle, ollaan pehmeitä kädellä ja tullaan huolellisesti esteille. Reitit tehdään tarkasti ja ratsastajan pitää katsoa, minne menee.

Hevosta ei päästetä pitkäksi, mutta sitä ei saa myöskään ratsastaa kädellä. Kuuman hevosen kanssa Morna neuvoi istumaan jaloilla hevosen ympäri ja hieman liikuttelemaan sormia.

Istunnan hän halusi lähelle satulaa, koska sitä kautta vaikutetaan hevoseen. Hypyssä ei hyökätä liikaa eteen, ja hypyn jälkeen palataan pystyyn.

”Tasapaino ja rytmi, ei olla siellä nenälteen”, hän tiivisti. ”Pysyt rentona ja pysyt rytmissä hevonen kevyesti kahdella ohjalla.”

Joskus ponnistuksen kanssa ollaan enemmän lähellä ja joskus kaukana, mutta siitä ei pidä tehdä numeroa.

”Pyritään kivasti rytmissä, liikaa ei tarvi yrittää. Mitä enemmän me tehdään, sitä vaikeammaksi se ratsastus menee”, Morna muistutti.

Hereillä pitää olla. Jos hevonen muuttuu kesken treenin tai radan, pitää myös ratsastajan muuttua sen mukaan. On oltava joko rauhoittamassa tai tukemassa jalalla.

Morna muistutti, että treeneissä ei kilpailla siitä, kuka hyppää isointa, sillä valmentaja laittaa esteet niin, että hevoset ja ratsastajat tulevat rohkeammaksi ja onnistuvat.

Katsomot olivat klinikan aikana täynnä tuttuun tapaan. Kuva: Heidi Lammi

Kun hypättiin seitsemän tai kahdeksan askeleen kaarevaa väliä, Morna ei halunnut antaa askelmäärää.

”Pitkä kaarre, se on vähän siinä ja tässä”, hän totesi.

Päätös olisi hyvä tehdä ajoissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

”Teit rajun päätöksen, mutta sä teit päätöksen. Joskus pitää vain päättää!” hän kiitti ratsastajaa.

Morna huomautti, ettei esteratsastuksessa ole oikeaa ja väärää, vaan on löydettävä omalle hevoselle sopivat ratkaisut.

Virheitä tulee välillä radan aikana, mutta niistä pitää päästä yli ja jatkaa ratsastamista radan loppuun. Maailma ei kaadu virheeseen, kunhan ratsastaja ei heitä hanskoja tiskiin.

Tietyn rentouden takaa paistoi se, että tekemisessä pitää olla kunnianhimoisuutta.

”Kerran vielä! On hyvä, että me löydetään flow kerran, mutta se ei riitä, että se löytyy kerran”, Morna muistutti.

”Esteratsastus ei ole kuin kovaa työtä ja pitkää pinnaa”, hän päätti.