
Suomen Ratsastajainliiton kriisi laukesi keskiviikkona päivällä, kun Ratsastajainliiton hallitus ilmoitti eroavansa tehtävästään.
Tilanne on ristiriitainen. On päivänselvää, että hallitus ei ole huolehtinut yhdestä tärkeimmästä velvoitteestaan eli liiton taloudesta.
Myös urheilupuolella on tehty selkeitä virheitä. Materiaalien luovuttaminen vuosikokouksen valitsemalle tarkastusryhmälle oli luvattoman vaikeaa.
Talouden kanssa tapahtunut moka oli sitä mittaluokkaa, että eroamista odotettiin ja se kai oli asiaan kuuluvaa.
Samalla se oli surullinen asia. Hallitus oli monipuolinen ja osaava. Ratsastuskoulut ja kilpailuiden järjestäminen olivat edustettuina vahvasti, ja ne ovat kaksi alan aivan ehdotonta asiaa.
Hallituksessa oli myös 150-tasolla esteitä kilpaileva eläintenkouluttaja, mikä on maailmanlaajuisestikin harvinainen yhdistelmä. Kerrottakoon hänen tavoitteensa: se oli kouluttamiseen sekä hevoslajin ymmärtämiseen liittyvän testin tuominen lajilisensseihin koirapuolta jäljitellen.
Puheenjohtajan osaamista olivat yhteiskuntasuhteet ja on hän kansainvälinen pararatsastustuomarikin.
Kokouksessa äänestettiin hallituksen jäsenten vastuuvapaudesta henkilö kerrallaan, mistä muodostui ikävä näytös. Onneksi hevoset ja hevosurheilu ovat niin koukuttavia ja sitovia, että todennäköisesti henkilöt pysyvät lajissa mukana karusta kokemuksesta huolimatta.
Median roolia kriisissä on vaikea sisältä päin analysoida. Nimenomaan tarkastusryhmän vaikeudet saada materiaaleja olivat asia, joka sai median aiheellisesti kiinnostumaan ja kirjoittamaan.
Ratsastajainliiton ympärillä käydyssä keskustelussa heijastuu tämän hetken yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa huomiota haetaan ja saadaan näkyvillä ulostuloilla, suurentelulla ja mustamaalauksella.
Vastenmielisin ilmiö ratsastuksen kriisikevään aikana on ollut kohtuuton mielipidevaikuttaminen.
Ratsastajainliiton ympärillä käydyssä keskustelussa heijastuu tämän hetken yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa huomiota haetaan ja saadaan näkyvillä ulostuloilla, suurentelulla ja mustamaalauksella.
On vaikea sanoa, ajatteleeko joku ihan oikeasti, että ratsastuksen huonot luvut joka osa-alueella johtuisivat liiton hallituksesta.
Jos näin on, ainakin hän on onnistunut pysymään visusti hevoskuplan sisällä. Muun Suomen otsikot kun kertovat nousseista kustannuksista ja työttömyydestä sekä kauhistelevat terveyskeskuskäyntien hintaa.
Viidenkympin ratsastustunti ja melkein tonnin kisaviikonloppu eivät ole monelle nyt itsestäänselvyyksiä.
Seuraavaksi olisi tärkeää saada uusi, hyvä, monipuolinen ja yhteistyökykyinen hallitus. Se ei toivottavasti muodostu vain ekonomeista ja juristeista, vaan alan monipuolisista osaajista.
Mutta juuri siksi eteenpäin on katsottava. Seuraavaksi olisi tärkeää saada uusi, hyvä, monipuolinen ja yhteistyökykyinen hallitus. Se ei toivottavasti muodostu vain ekonomeista ja juristeista, vaan alan monipuolisista osaajista.
Tarvitaan visioita, lajiosaamista ja ymmärrystä.
Tärkeää on, että mukaan uskaltautuvat myös ihmiset, joilla ei ole riidanhalua.
Niin loputtoman moneen kertaan sanottua kuin onkin, hevosala kaipaa yhteen hiileen puhaltamista.