”Tässä taitaa olla yhtä monta mielipidettä kuin mielipiteen antajaakin”, HUJO:ssa ratsastajien edustajana toiminut Henri Ruoste summaa tilanteen.
Ensin puheenjohtaja Tom Gordin ilmoitti erostaan HUJO:n johdosta, sitten Piia Pantsu Jönsson päätti myös erota. Eroajat kokivat, että Ratsastajainliitossa ei olla valmiita niihin muutoksiin, joita Gordin ajoi.
”Meillä on 22. tammikuuta kokous, sen jälkeen kaikki ovat viisaampia. Sitten tiedetään, millä kokoonpanolla on tarkoitus jatkaa”, Ruoste sanoo.
Ruoste tuli HUJO:on nimenomaan Gordinin toiveesta ratsastajien edustajaksi, ja periaatetasolla hän haluaisi jatkaa toimessa.
”Mutta jos se on vain mukana olemista ja mitään ei tapahdu, minulla on paljon muutakin tekemistä”, Ruoste sanoo.
”Täytyy toivoa, että päätöksenteon nopeus ja avoimuus säilyvät”, hän sanoo.
Ruoste toteaa, että Gordin veti HUJO:a valtavalla draivilla ja hänellä oli paljon ajatuksia ratsastuksen ja huippu-urheilun edistämiseksi.
”Tomin menetys oli iso menetys tässä työryhmässä. Hän yritti ajaa läpi näitä asioita, ja sitä ei jollain tapaa haluttu”, Ruoste sanoo.
Ruoste kertoo, että tärkeitä asioita oli esimerkiksi ratsastajien tukiverkoston parantaminen. Rahasta ei hänen nähdäkseen riidelty.
”Oliko enemmän jotain henkilökohtaisella tasolla tai eri mielipiteitä”, Ruoste miettii.
Ruoste kertoo, että Gordinin johdolla HUJO:ssa käytettiin paljon energiaa ratsastukselle haettavien tukien hyväksi.
Ruoste itse ei saanut tällä kertaa opetus- ja kulttuuriministeriön valmennusapurahaa. Urheilulliset kriteerit olisivat täyttyneet, mutta Ruosteen vuositulot tai urheiluun liittyvän yrityksen toiminta katsottiin ylittävän tulorajan, joka otetaan huomioon apurahaa myönnettäessä. Tulorajaa oli laskettu tälle vuodelle.
Ruoste kuulee asiasta MT Hevosten haastattelussa, eikä ole mielissään. Hän miettii, että tuen pitäisi urheilussa tulla tulosten mukaan.
”Jos on valmis tekemään paljon töitä, ei sen pitäisi olla este tuen saamiselle. Mun urheilun kulut ovat aivan eri luokkaa verrattuna kaikkeen muuhun urheiluun autourheilua ja ehkä purjehdusta lukuun ottamatta”, hän huomauttaa.
Ja huokaa sitten, että se on suomalaista yhteiskuntaa, että työnteko ei aina kannata. Jos ajaa ylinopeutta, saa ahkerammin töitä tekevä isot sakot, vähemmän tienaava pienemmät.
Ruosteen oma kilpailukausi alkaa vuoden alussa Dohassa Tiffany’s Diamondin kanssa.
Sen lisäksi hänellä on parikin nuorta lahjakkuuta.
”Ne tekevät kotona kaiken, mutta on eri asia, että ne ovat ratavalmiita. Kun ne tuntuvat olevan siihen valmiita, ne voivat tulla nuorten hevosten GP:hen tai kolmen tähden kilpailuihin. Molemmissa on kyllä tarpeeksi laatua”, hän myhäilee.
Myymisen ja pitämisen kanssa on taas mietittävää.
”Ne ovat isoja taloudellisia investointeja, raskaita itse rahoittaa”, hän toteaa.