Yhdeksänvuotias Brisenda on tarkoitus siementää kevään aikana. Kuvassa ohjissa on Santtu Raitala. Kuva: Terhi Piispa-Helisten
Hevoset ovat Teija Kettuselle elämäntapa − tallissa on jo manttelinperijä Brisendalle
Uusimman menestyjän Hacekin kilpauran loppu oli hyvin lähellä vajaa vuosi sitten.Tilaajalle
Teija Kettusen ja Jari Pöyhösen kotikasvatti Brisenda on juossut ennätyksen 11,1a ja voittanut 15 kertaa. Kuvassa Kettunen ja Brisenda ovat seremonioissa Sami Vehviläisen ohjastaman Cartivet Meeting -finaalivoiton jälkeen St Michel -lauantaina 2019. Kuva: Terhi Piispa-HelistenVaikka Heinävedellä vajaat 90 kilometriä Joensuusta vaikuttava Teija Kettunen kutsuukin itseään tavalliseksi raviharrastajaksi, ei kommentti ole ulkopuolisen silmin arvioituna lähelläkään totuutta. Yhdessä puolisonsa Jari Pöyhösen kanssa kolmen hevosen tallia pyörittävä Kettunen on menestynyt vuosien saatossa todella mainiosti.
Pienestä hevosmäärästä oma kotikasvatti Brisenda (Brad De Veluwe) juoksi kolmena vuonna peräkkäin 11-alkuisen tuloksen. Nyt yhdeksänvuotiaan tamman olisi tarkoitus siirtyä siitokseen.
”Yritimme siementää sitä viime vuonna Father Patrcikilla, mutta tamma jäi tyhjäksi. Viime vuonna siemensimme pakastespermalla, nyt pohdimme paraikaa jotakin tuorespermaoria tammalle. Tärkeintä olisi saada tuon luokkainen tamma kantavaksi.”
”Ajoimme sillä yhden startin nyt alkuvuodesta, mutta se oli turhan kuuma siihen. Sen valmentaminen on sellaista taiteilua. Hienostihan se on mennyt kaikkien pikkuongelmiensa kanssa.”
Tulikivellä työskentelevä Teija Kettunen suhtautuu vaatimattomasti hevostensa menestykseen. Vaikka tallin uusin menestyjä, nyt viisivuotias Hacek (Jontte Boy) on voittanut kauden kuudesta startistaan neljä, ei Kettunen ala paukuttelemaan henkseleitään. Ei edes, vaikka kyseessä on jälleen oma kasvatti. Tällä kertaa yhdessä Ulla Holopaisen kanssa.
”Jotakin olemme tainneet tehdä oikein ruunan löydettyä uuden vaihteen menemiseensä. Viime kesänä olimme jo luovuttamassa hevosen kanssa. Se ontui, ja vikaa ei löytynyt millään ilveellä. Ajan myötä ontuminen loppui, ja pääsimme valmentamaan sitä normaalisti.”
”Se on aika isokokoinen kaveri, ja jälkikäteen olemme miettineet, että oliko sillä jonkinlaisia kasvukipuja nelivuotiskesällä. Tämän kauden starteissa se on jollakin tapaa ymmärtänyt paremmin mistä raviurheilussa on kyse.”
Tiia Vehviläinen sai tuulettaa Hacekin voittoa Mikkelin raveissa viime maanantaina. Kuva: Terhi Piispa-HelistenHacekin kilpailustatistiikkaa katsellessa hauska yksityiskohta on, että kaikki uran viisi voittoa ovat ohjastaneet Vehviläisen perheen jäsenet. Sami Vehviläinen on voittanut kolmesti Hacekilla ja kaksi viimeisintä voittoa ovat Tiia-tyttären käsialaa.
”Ovathan sillä muutkin kuskit ajaneet, mutta Vehviläisen suku vaikuttaa sopivan erinomaisesti ruunan kärryille. Tiian ohjastamat voitot ovat tulleet nuorten ohjastajien lähdöistä. Mielellään ilmoitimme Tiialle ruunan starttiin. Kyllähän hänen otteistaan huomaa, että hän on nuoresta iästään huolimatta ajanut monenlaisilla hevosilla kotona. Tosi mukavaa, kun pystymme auttamaan nuorta ohjastaa uran alkuvaiheessa.”
Puheen kääntyessä Hacekin tuleviin startteihin, laaditaan kilpailukalenteria ansiotöiden ehdoilla.
”Käyn tosiaan päivätöissä, ja arki-iltaisin ei oikein voi lähteä kovin pitkälle raveihin. Töidenkin puolesta olisi mukava käydä lauantai-raveissa hevosten kanssa. Mutta ei rakennella vielä sen suurempia suunnitelmia Hacekinkaan osalle.”
Pariskunnalla on selkeä työnjako hevosharrastuksessa. Teija Kettunen vastaa hevosten valmennuksesta ja Jari-puolison vastuulla ovat kuljetukset raveihin sekä konetyöt kotitilalla.
”Ei tässä tosiaan ole vapaa-ajan ongelmia. Minä ajan kolme hevosta. Jaria työllistää myös polttopuun teko, sillä lämmitämme talon puulla. Pitemmälle lomareissulle ei oikein voi lähteä.”
”Elämäntapahan hevoset ovat, ja oma valintahan tämä on. Ajopaikat löytyvät suurimmaksi osaksi omalta tilalta. Meillä on sellainen nouseva hiittisuora, jossa ajan hevoset. Lisäksi käymme tarpeen vaatiessa Heinäveden omalla harjoitusradalla. Sinne on sellaiset kahdeksan kilometriä matkaa meiltä.”
Teija Kettunen ja Jari Pöyhönen omistivat 22,8-ennätyksisen Callexin emänemän Pippalon. Pariskunta myi kuitenkin tamman Martti Lajuselle, jolle tamma varsoi muun muassa 20,8a enntätyksisen Villexin. Kuvassa Martti Lajunen Callexin kanssa. Kuva: Anu LeppänenVaikka Teija Kettusen kaikki kolme valmennettavaa ovat tällä hetkellä lämminverisiä, on tallissa asustanut aiemmin myös suomenhevosia.
”Meillä oli 90-luvun lopulla Pippalo-niminen tamma Ero-Rallista. Sen varsoista kilpailimme Pyymanilla (Pysteri). Meillä oli kuitenkin paljon epäonnea sen varsojen kanssa, ja myimme tamman sitten Martti Lajuselle. Hänelle tamma teki muun muassa Villexin (Viesker), ja Lottaliini Lexin (Mikker) joka on emänä Callexille (Cameron). Kyllähän tuostakin näkee, ettei ravihevosten kasvattaminen ole helppo laji. Monen asian pitää loksahtaa kohdilleen”, naurahtaa Teija Kettunen.
Hän ei poissulje hevosmäärän lisäämistä suomenhevosella. Talliin mahtuisi vielä yksi hevonen lisää.
”Ajankäytöllisesti yksi lisähevonen toisi tietysti haasteita. Mutta jos eteen sattuisi sopiva suomenhevonen tai lämminverinen, ei sen hankinta olisi lainkaan poissuljettua. Ihan tarkoituksella teimme aikanaan vain neljän karsinan talllin. Ei voi tulla houkutusta hankkia liikaa hevosia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
