Hevosen luonne muovautuu ihmisen käsissä – kyselytutkimuksen mukaan paljon ratsastetut hevoset ovat rauhallisimpia ja tarkkaavaisimpia

Hevosen luonteesta puhuttaessa viitataan usein sen vanhempien ja muun suvun käyttäytymiseen, jonka ajatellaan periytyvän jälkeläisiin. Suomalaistutkijat halusivat selvittää, millaisia eroja hevosten luonteeseen erilaiset elinympäristöt sekä vuorovaikutustavat ihmisen ja hevosen välillä muovaavat.

Tutkijoiden mukaan arkisten käytäntöjen vaikutukset hevosen luonteen ilmenemiseen ovat yhä huonosti ymmärrettyjä. Turun yliopiston tutkijatohtori Océane Liehrmannin johdolla tehdyssä kansainvälisessä, hevosenomistajille suunnatussa kyselyssä selvitettiin tarkasti juuri näitä arkisia elementtejä hevosen elämässä.

Yhteensä 2 257 hevosenomistajaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta vastasi 52-kohtaiseen verkkokyselyyn, jossa he arvioivat hevostensa persoonallisuutta ja antoivat tietoa hevosten pito-olosuhteista, ratsastuksen ja maastatyöskentelyn tiheydestä, hevosten kanssa vietetystä vapaa-ajasta, suhteen kestosta, ratsastajista ja omistushistoriasta sekä suitsien käytöstä.

Kyselyssä saadulle aineistolle tehtiin tilastollinen analyysi, joka paljasti tutkijoille neljä hevosen luonteen ulottuvuutta. Ihmissosiaalisuudeksi tutkijat määrittelivät hevosen taipumuksen hakeutua ihmisen luo ja nauttia vuorovaikutuksesta. Tarkkaavaisuuden ulottuvuus taas on hevosen kyky kiinnittää huomiota ihmisten antamiin vihjeisiin ja seurata niitä.

Hevosen emotionaalisuus ja stressiherkkyys luokiteltiin neuroottiseksi ulottuvuudeksi. Neljäntenä ulottuvuutena tutkijat pitävät hevosen sosiaalisuutta muita hevosia kohtaan, eli taipumusta hakeutua myönteiseen ja ei-aggressiiviseen vuorovaikutukseen muiden hevosten kanssa.

”Odotetusti luonteeseen vaikuttivat eniten yksilöön liittyvät tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja rotu. Lämminveriset hevoset saivat korkeimmat pisteet neuroottisuudessa, kun taas kylmäveriset saivat matalimmat pisteet. Ruunat saivat johdonmukaisesti tammoja korkeammat pisteet sekä ihmissosiaalisuudessa että tarkkaavaisuudessa”, toteaa Liehrmann Turun yliopiston tiedotteessa.

Hevosen ihmissosiaalisuudella oli aineistossa yhteys hevosen ja sen omistajan vuorovaikutussuhteen kestoon ja vakauteen. Yli kymmenen vuotta samalla omistajalla olleet hevoset saivat noin 12 prosenttia korkeammat pisteet kuin hevoset, jotka olivat olleet omistajallaan alle vuoden.

Monella eri omistajalla olleet hevoset taas saivat matalammat pisteet kuin suoraan kasvattajalta ostetut.

”Nämä yhteydet osoittavat, että tuttuus ja vuorovaikutussuhteiden jatkuvuus vaikuttavat siihen, miten avoimesti ja mielellään hevoset ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toistuvat omistajan tai tallin vaihdokset vaikuttavat pysyvästi hevosen halukkuuteen hakeutua vuorovaikutukseen ihmisten kanssa”, Liehrmann kertoo.

Selkein tutkimustulos liittyi sosiaalisuuteen muita hevosia kohtaan. Yksinään pidetyt hevoset saivat johdonmukaisesti matalammat pisteet kuin ne hevoset, jotka elivät lajitovereidensa kanssa joko pareittain tai laumoissa.

Liehrmannin mukaan tämä havainto nostaa esiin tärkeitä hevosen hyvinvointia koskevia huomioita.

”Hevoset, joita pidetään yksinään, saattavat saada matalammat pisteet siksi, että sosiaalinen eristäminen rajoittaa mahdollisuuksia sosiaaliseen käyttäytymiseen. Voi myös olla, että sosiaalisesti sopimattomina pidettyjä hevosia pidetään eristyksissä. Tulokset tukevat joka tapauksessa sosiaalisten elinolojen merkitystä sekä hevosen hyvinvoinnille että käyttäytymisen kehittymiselle.”

Siinä missä ihmissosiaalisuudesta korkeimmat pisteet heruivat hevosille, joiden kanssa vietettiin aikaa ilman tavoitteita rapsutellen, oli yksi ryhmä selkeästi rauhallisin.

Hevoset, joilla ratsastettiin 4–7 kertaa viikossa saivat korkeimmat pisteet tarkkaavaisuudessa ja matalimmat neuroottisuudessa. Harvakseltaan ratsastetuille hevosille taas kertyi korkeampia pisteitä neuroottisuudessa. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa viitata säännölliseen harjoitteluun liittyvään tottumukseen tai siihen, että säännölliseen käyttöön valitaan rauhallisempia hevosia.

Tutkijat huomauttavat, että kyselytutkimus selvitti vallitsevaa tilannetta, eli siinä ei saada esille syy-seuraussuhteita. Eri tekijöiden vahvan yhteyden vaikutusta hevosen luonteeseen pitäisi tutkijoiden mukaan selvittää pitkän ajan kuluessa.

Liehrmannin mukaan tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että hevosten elinolot, ihmisten kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen tiheys ja laatu sekä omistushistorian vakaus olivat kaikki yhteydessä havaittuihin eroihin hevosten luonteenpiirteissä.

”Sillä, että ymmärrämme miten hoito ja vuorovaikutussuhteet liittyvät hevosten luonteeseen, on suora vaikutus myös niiden hyvinvointiin. Jos suunnittelemme elinympäristöjä, jotka antavat hevosille mahdollisuuden kehittyä sosiaalisesti, ylläpitää vakaita suhteita ja nauttia myönteisestä vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa, emme tee hevosista pelkästään helpommin käsiteltäviä, vaan saatamme myös tukea niiden luonteen myönteistä kehitystä.”

Linkki Royal Society Open Science -tiedelehdessä julkaistuun englenninkieliseen tutkimukseen.