Kuva: Kimmo Vuori
Historiallinen ratsastus vie satulamatkalle vuosisatojen taakse
Viitat liehuvat, peitset pirstoutuvat, miekat viuhuvat ja kaalinpäitä putoilee, kun historiallisen ratsastuksen harrastajat esittelevät lajiaan ja kilpailevat siinä.Tilaajalle
Kuva: Eeva TorttilaTänä viikonloppuna Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleilla hevoset ovat vahvasti läsnä. Historiallisen ratsastuksen harrastajia on kokoontunut torstaista alkaen Hämeen linnan puistoalueen hevosleiriin harjoittelemaan lajitaitoja ja viikonlopun pääohjelmana on tuttuun tapaan Rohan-tallien esitys.
Turnajaisnäytöksiä jo parin vuosikymmenen ajan järjestäneet Jaakko ja Anu Nuotio Rohan-talleilta Kemiönsaarelta ovat suurelle yleisölle tuttuja. Mutta kysytäänpä historialliseen ratsastukseen hurahtaneelta harrastajalta, mikä lajissa kiehtoo.
”Vaikeus, jos sen yhdellä sanalla sanoo. Historiallinen ratsastus on hyvin vaativa ratsastuksen laji, koska ratsailla ollessa on koko ajan jokin ase kädessä. Siinä pitää hallita hevosta yhdellä kädellä ja käyttää toisella asetta tehokkaasti ja turvallisesti”, kertoo Tuija Savolainen.
Working equitationia eli työratsastusta harrastava Savolainen oli jo tottunut ratsastamaan seiväs kädessä, joten Jaakko Nuotion innostamana hän ryhtyi kokeilemaan historiallista ratsastusta – ja aloitti lajissa kilpailemisen viikonloppukurssin ja ahkeran kotitreenaamisen jälkeen.
”Kilpailuissa on noviisiluokka, jonne kokemattomat voivat osallistua. Kisoissa on aina standardirata, jossa tietyt tehtävät tehdään samassa, määrätyssä järjestyksessä. Radan pystyy treenaamaan etukäteen, sillä jokainen tehtävä on selitetty Historiallisen ratsastuksen seuran sivuilla”, Savolainen kertoo.
Lajin kilpailuissa käy kymmeniä ratsukoita ja vuoden päätapahtuma, SM-kilpailut, mitellään heinäkuisilla Turun linnan turnajaisissa. Silloin linnanpuisto täyttyy hevosista ja ratsastajista, jotka asustavat muutaman päivän leirissään ulkosalla. Hevoset siirtokarsinoissa ja ihmiset teltoissaan. Luonnollisesti tunnelma asuja ja ruokia myöten henkii keskiaikaa ja tarinointia käydään leirinuotioiden loimutessa.
”Tämä harrastus on vienyt minut linnan puistoon nukkumaan maapohjateltassa, valmistamaan keskiaikaisia asuja ja hevosen varusteita, mukaan ratsastusnäytöksiin ja tänä kesänä esimerkiksi Lohjan 700-vuotisjuhlien keskiaikakulkueeseen hevosen kanssa.”
Savolainen harrastaa ratsastusta Herajoen ratsastuskeskuksessa, jota pitää Pirjo Tani-Koivula. Historialliseen ratsastukseen voi tutustua muutamalla tallilla Suomessa, Rohan-tallien lisäksi esimerkiksi Lopella Launosten kartanossa ja Puuppolassa Tervarinteen tallilla.
Tuija Savolainen toteaa, että monet historiallisen ratsastuksen löytäneet ovat tulleet lajin pariin halusta historian elävöittämiseen ja toiset taas puhtaasti hevosharrastuksen kautta näytöksiä tai klinikoita nähtyään.
”En yhtään ihmettele kiinnostusta historialliseen ratsastukseen. Se on näyttävää ja mielenkiintoista seurattavaa. Laji saa paljon näkyvyyttä isojen yleisötapahtumien yhteydessä myös ei-hevosihmisten keskuudessa. Esimerkiksi Turun linnan turnajaisten aikana katsojia oli yli 30 000 henkeä.”
Savolainen toteaa, että vaikka historiallinen ratsastus kilpailulajina on sekä ratsastajalle että hevoselle korkeammalla tasolla vaativaa, ovat harjoitukset muokattavissa alkeistasollekin, jos niitä tehdään käynnissä tai ravissa.
”Laji kasvattaa hevosen itseluottamusta ja ratsukon keskinäistä luottamusta.”
Kilpalajeja on kolme, joista vaativimmassa ratsastetaan haarniskavarustuksessa ritari vastaan ritari -periaatteella peitsitaistelu. Taitoradat taas sopivat monenlaisille ratsastajille.
”Lajissa hevonen pitää totuttaa tehtäviin, jotka ovat sille täysin vaistojen vastaisia. Ratsastajalla on kädessä aseita, ääniä tulee monenlaisia ja tehtävillä esimerkiksi ratsastetaan ”ruumiin” yli ja pistetään keihäällä ”liikkuvaa rottaa” laukassa. Näihin tilanteisiin hevonen on koulutettava hitaasti ja maltilla.”
Savolainen huomauttaa, että historialliseen ratsastukseen koulutetut hevoset toimivat todella hyvin arjessa.
”Eivät ne korvaansa lotkauta, jos maneesin ovi paukahtaa tuulessa. Laji kasvattaa hevosen itseluottamusta ja ratsukon keskinäistä luottamusta. En näe mahdottomana ottaa näitä elementtejä ratsastuskoulun ohjelmaan mukaan.”
Historiallisen ratsastuksen seura on Suomen Ratsastajainliiton jäsen ja lisätietoja lajista löytyy yhdistyksen verkkosivuilta.
- Osaston luetuimmat
