

Keskiviikkona Petra Heikkinen kuitenkin ratsastaa kaikessa rauhassa kotonaan Kirkkonummella ja valmistautuu viikonlopun kilpailuihin ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä. Hänellä on viisi kilpahevosta Hollannissa ja kaksi Suomessa.
Hevosista Lordin 3 on jäänyt pidemmälle sairauslomalle. Sen sijalle Heikkinen otti kilpailumatkalle perheensä yhtiön omistaman 11-vuotiaan Kearney W: n, jolla on tähän saakka ratsastanut Madis Morna. Ennen tätä kevättä Heikkinen ei ollut käynytkään ruunan selässä.
”Lordin on poissa pelistä, ja siksi Kearney tuli mulle. Hain sen viikkoa ennen matkaan lähtöä Madikselta, ja on ollut ihana, iso yllätys, että se on niin simppeli ja istuu niin hyvin mun käteen”, Heikkinen sanoo.
Ensimmäisen kilpailuviikonlopun hän tutustui hevoseen, toisena hän hyppäsi jo 145-tason GP-luokan tuloksella 0-4.
Tavoitteena on nousta ehkä jo keväällä kolmen tähden 150-luokkiin.
”En vielä ollut niin rohkea”, hän sanoo.
Jollain aikavälillä hevonen on tarkoitus myydä, mutta toistaiseksi se toimii apuhevosena Heikkisen ykköselle, Oechie-K:lle.
”Hevoskauppa käy vilkkaammin tuolla, ja tällä hetkellä isompaa hyppäävät liikkuvat paremmin”, Heikkinen toteaa.
Madis Morna oli viime kaudella ruunalla ison Pohjola-finaalin kolmas, ja kausi huipentui Tallinna Horse Show'ssa, jossa hän oli itäisemmän maailmancupin osakilpailussa kuudes.
Heikkisen ykkönen on Oechie-K, mutta sen selästä hän putosi viikonloppuna 150-radalla kiellon yhteydessä.
”Itseltä huonosti ratsastettu kaarre, hevonen ei rekisteröinyt estettä. Itseäni saan piiskata”, Heikkinen summaa.
Sunnuntain 145-luokka sujuikin heti ykkösesteen pudotuksella
Heikkinen on tammansa kanssa nimetty Suomen nations cup -joukkueeseen kesäkuussa Norjassa.
”Teen vielä kaksi kilpailua alhaalla, sitten hevoset tulevat kotiin. Norjan teen kotipihasta käsin”, hän suunnittelee.
Keski-Euroopassa hänellä on mukana Kearneyn ja Oechien lisäksi kuusivuotias tamma Otana Z, seitsemänvuotias FWB-tamma Unicorn sekä 10-vuotias tamma La Baloubetta van de Eijkhof.
Viimeksi mainittu on noussut takaisin tekemään hyviä ratoja 140-tasolle saakka vuoden kestäneiden ongelmien jälkeen. Tamma oli Belgiassa isolla klinikalla tutkittavana ja suukin kuvattiin, mutta syytä huonoon vireeseen ei löydetty.
Vasta talvella kotimatkalla Suomeen Baloubettan suu alkoi haista, ja CT-kuvaus paljasti mädän hampaan. Se ehdittiin vetää pois ennen seuraavaa kilpailumatkaa, ja hevonen alkoi taas hypätä mielellään.