V.G. Voitto, paras kylmäverinen ikinä? Kuva: Terhi Piispa-Helisten
V.G. Voitto suvereeni suomenhevonen ‒ Evartti uskomaton haastaja
Kuninkuuskilpa 2024 jää historiaan. Voittaja V.G. Voitto, nuori sankari, oli yksi kaikkien aikojen upeimmista. Kolminkertainen kuningas Evartti, kisan kakkonen, on ehkä kaikkein uskomattomin tarina.TilaajalleJyväskylä
Kolminkertainen kuningas Evartti haastoi ankarasti viimeiselle metrille asti, mutta uusi kuningas V.G. Voitto (nro. 3) oli järkähtämätön ykkönen päätösmatkallakin. Issakan Valo seuraa kolmantena. Kuva: Terhi Piispa-HelistenViikonlopun sankareita on niin monta, ettei niitä pysty tässä luettelemaan. Aloitetaan suurimmista kuitenkin. Niitä löytyy Juvalta, muun muassa. Seitsenvuotias uusi ravikuningas V.G. Voitto (Viesker) on yksi lahjakkaimmista kylmäverisistä ravureista koskaan. Se on nuoruuden innossaan joskus kompastellut laukkaamalla, mutta sekään ei ole estänyt suurvoittoja. Tämän kesän Suur-Hollolan V.G. Voitto vei ison alkulaukan jälkeenkin.
Jyväskylän Killerjärvellä viikonlopun aikana ori ei kuitenkaan tehnyt virheitä. Ero kakkoseksi taistelleeseen ‒ todellakin taistelleeseen ‒ Evarttiin oli pieni, kokonaisajassa 0,4 sekuntia, kun otetaan huomioon, että pääkilpailujen hevoset juoksivat 6 809 metriä. Kuitenkin eroa oli toisaalta paljon. V.G. Voitto voitti kaikki osamatkat erittäin hallitusti ja ansaitsi viikonlopulta palkintorahoja 100 000 euroa. Kuitenkaan minkäänlaisia harha-askelia voittomarginaaliin ei olisi mahtunut.
Kuninkuusravien pääkilpailut ovat ankaraa taktista ja urheilullista taistelua joka metrin. Taistelua toisaalta vastustajien kanssa ‒ toisaalta uupumista vastaan. Ei saa uhrata liikaa voimia liian aikaisin. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kuninkaalla olisi ollut voimia enempäänkin. Homma tosiaan huipentui siitä huolimatta viimeiseen askeleeseen, jokseenkin.
”Kyllä loppusuora päätösmatkalla oli jännin paikka, vaikka niitä oli viikonlopun aikana muitakin ”, Ari Moilanen myhäili luonteenomaiseen tyyliinsä.
”Tiesin, että Santtu Raitala kaavailee Evartilla loppuhyökkäystä. Koitin siksi kiihdyttää vauhdin jo aikaisessa vaiheessa aika kovaksi, ettei yllätyshyökkäys olisi helppoa. Siitä huolimatta Evartti tuli raivoisan kovaa loppumetrit ja V.G. Voitto otti yhden vähän huonomman askeleen. Taivas ja helvetti ovat näissä kisoissa lähellä toisiaan. Nyt klaarattiin kuitenkin Voiton kanssa kaikki.”
Mitään epäoikeudenmukaista kärjen järjestyksessä ei tapahtunut. Paras voitti ja muut kärkivaljakot olivat myös äärettömän kovia.
”Kysymys on, että onko millään kylmäverihevosella ollut enemmän kapasiteettia sisässään ikinä? Ajat tosiaan vaihtelevat, mutta sittenkin: V.G. Voitto on äärettömän kova. Se olisi voinut juosta tänä viikonloppuna lisääkin, voimia jäi varastoon.”
”Tulevaisuus näyttää, kuinka kovaa se voisi joskus juosta. Sehän on ravikuninkaaksi nuori ja on paljon mahdollisia kehityskohteita. Oriin vähän karut ajo-ominaisuudet ovat jo parantuneet paljon. Päätösmatkallahan sitä oli tosi hyvä ohjastaa. Aiemmilla matkoilla oli vähän pitelemistä. Tai no, paljon pitelemistä.”
Ari Moilanen on kolmen eri kuninkaan ohjastaja, kuten Seppo Suuronen on kolmen eri kuninkaan valmentaja, poikkeuksellisia suorituksia molemmat. Moilanen sai laittaa kaiken taitonsa peliin, ettei mitään sattunut matkalla seppeleeseen.
V.G. Voitto ei ole kaikkien aikojen nuorin ravikuningas, mutta yksi nuorimmista se on. Kuusivuotiaana seppeleen ovat saavuttaneet Tomu (1930), Uusi-Veto (1967), Vieteri (1973) ja Vitter (2016). Seitsemänvuotiaita kuninkaita ovat V.G. Voiton ohella Akapeetus (1949), Ero-Lohko (1958), Patrik (1988), Seppo Suurosen valmennettava myös, Viesker (1996), Santeri Dahlia (2001) ja Jokivarren Kunkku (2015). V.G. Voiton isä Viesker on ainoa, joka on kyennyt viiteen perättäiseen kuninkuuteen. Vekseli ja Vieteri ottivat myös viisi seppelettä, mutta ne eivät tulleet täysin peräkkäin. Jyväskylässähän tuli täyteen 100 vuotta kuninkuusravihistoriaa.
”Ei se ihan helpoin hevonen ole ohjastaa, mutta kyllä ohjastajan tehtävää silti helpottaa tehtävää, kun saa ajaa parhaalla hevosella. Paljon suurempi kunnia kuuluu valmentajalle. En usko, että V.G. Voitto olisi onnistunut monessakaan muussa paikassa. Seppo Suuronen on todella taitava toimimaan tällaisten hevosten kanssa. Hän on kärsivällinen: koskaan ei ole kiire.”
V.G. Voitto ja legendojen tekijä Seppo Suuronen. Kuva: Elina PaavolaJuvalainen Suuronen on valmentanut Patrikin neljästi kuninkaaksi, Villihotin ja nyt V.G. Voiton kertaalleen seppeleeseen.
”Juoskoon V.G. Voitto lisää ja katsotaan sitten, mikä se on hevosiaan”, Suuronen myhäili lievästi kiusaantuneena huomiosta.
”Onhan sillä hirmuisesti kykyjä, mutta ura on toivottavasti vasta alkupäässä. Nyt ori saa huilia jonkun viikon ja katsotaan sitten, miten kilpailemista jatketaan. Onhan siellä PM-kilpailut ja muitakin sopivia, mutta hevonen saa itse ratkaista. Tai ei se täysin huiliin jää. Astutuksiakin vielä varmaan tulee.”
Seppo Suuronen on tunnettu siitä, ettei hän leiju suurenkaan menestyksen hetkellä, ja juuri tässä kuninkuudessa vaikutelma oli täsmälleen jalat maassa.
Kuninkaan kasvatuksen ja kennelnimikirjainten V.G.:n takana on inkoolainen Grönforsin perhe. Oriin omistajaperheen pään Jukka Grönforsin isän Vihtori Grönforsin nimikirjaimet ovat hevosten nimien edellä.
”Olemmehan me tehneet tätä kasvatusta pitkään”, juteli Jukka Grönfors voiton ratkettua.
”Nyt ollaan kuninkaita ja ollaan siitä valtavan onnellisia.”
V.G. Voiton hoitaja Kaisa Tamminen ei jättänyt tunteitaan piiloon. Kuva: Elina PaavolaKuninkuudesta tekivät kuninkuuden arvoisen kovat kanssakilpailijat. Viime kesän kuningas Parvelan Retu loukkasi viikko sitten jalkaansa, eikä voinut osallistua. Evartti ja toinen nuori haastaja Issakan Valo tekivät taistelusta kuitenkin äärimmäisen kovan, eikä draamasta jäänyt tavallaan puuttumaan mitään, kaikesta huolimatta.
”Jäljellä on vain kiitollisuus Evarttia kohtaan”, valmentaja Antti Ojanperä huokaa.
”Voittaja oli kova, mutta niin on meidän Evarttikin. Se oli yhtä hyvä kuin kuninkuuksissaan, mutta nyt vain parempi voitti sen. Meidän hevosen tarina on kuitenkin uskomaton, kuten se itsekin, ja siitä täytyy olla hurjan kiitollinen.”
”Ei voi harmitella tappiota, kun ei jää mitään jossiteltavaa”, Santtu Raitalakin analysoi.
”Evartti on uskomaton, mutta vastustaja oli raju ja sen taustavoimat sekä kuski todella taitavia. Kaikkemme teimme, mutta tätä uutta kuningasta ei nyt pystynyt kukistamaan. Täytyy olla tyytyväinen ja kiitollinen.”
Evartin taustalla kiitollisuutta aiheuttaa muun muassa se, että se on elämässään pari kertaa jo palannut hengenvaarallisten terveysmurheiden jälkeen huipulle. Evartti ei ole suuren suuri, mutta sillä on valtava raviurheilusydän, joka palauttaa sen aina uudestaan huipulle.
V.G. Voitto on särmikäs nuorimies, joka ei halua esimerkiksi loimea selkäänsä. Kuninkaan loimen se viikonlopun aikana joka tapauksessa ansaitsi. Kuva: Elina PaavolaAntti Tupamäen valmentama Issakan Valo, 9, on tällä kaudella noussut suomenhevosten terävimpään kärkeen. Se siirtyi Petäjävedelle Tupamäen talliin kevättalvella. Iikka Nurmosen ohjastama ori oli myös varsinkin pitkällä matkalla tosissaan haastamassa kuningasta.
”Olisin ajanut keulasta, mutta V.G. Voitto vain vei keulan meiltä”, Iikka Nurmonen kertoi viitaten ensimmäisen kierroksen tilanteeseen noin 800 metrin kohdalla.
”Vauhti meni hirmuisen kovaksi, ja Issakan Valo otti haparoivat kaksi askelta, joten keulasta oli pakko luopua. Hirveän kovia hevosia nämä ovat kaikki, kun siinä mentiin jo täyttä ja oli vielä yli kaksi kierrosta maaliin. Ne myös pystyivät senkin jälkeen lopettamaan tosi kovaa.”
”Issakan Valo on kyllä nyt hyvä”, Antti Tupamäki kiitteli.
”Se on kehittynyt aimo harppauksin. Jatko on jännää myös tällä. On kilpailtu kova kausi, joten huilikin on paikallaan, mutta hevonen on myös aivan huippuiskussa, eikä sillä sittenkään välttämättä jäädä tauolle. Tulevat viikot sen kertovat.”
”Uskomaton tsemppari, mutta toki se on eläkkeensä ansainnut.” Mira Kesti
Neljänneksi sijoittunut Veeran Poika, 15, on oma tarinansa. Jussi Suomisen ohjastama ja Jani Ruotsalaisen ohjastama ori kilpaili viimeisen kerran kuninkuustasolla. Neljäs kerta tällä tasolla jää viimeiseksi, sillä suomenhevosten kilpailuoikeus päättyy sillä vuodenvaihteeseen, jolloin se teknisesti laskien täyttää 16. Hevosten ikä määräytyy aina syntymävuoden mukaan.
”Hirveän haikealta tuntuu”, huokaili oriin hoitaja Mira Kesti kyyneleitään pyyhkien taluttaessaan hoidokkiaan kilpailun päätyttyä.
”Uskomaton tsemppari, mutta toki se on eläkkeensä ansainnut. Ei kilpailemista voi loputtomastikaan jatkaa, ja luultavasti tämä nykyinen ikäsääntö on ihan hyvä, vaikka Veeran Poika hyvin edelleen suorittaakin. Se hallitsee muun muassa ratsastuksen, mutta aika näyttää, millainen jatko oriilla kilpailu-uran jälkeen tulee. Vielä on kautta jäljellä, mutta tähän tapahtumaan me emme hänen kanssaan enää pääse.”
Veeran Pojan kouvolalainen valmentaja Jussi Suominen oli yksi Kuninkuusravien 2024 isoista nimistä, sillä tallistaan oli Suvelan Unelma tammojen kisassa ja Veeran Pojan ohella Sheikki mukana kuninkuuskilpailussa.
Tässä oli muutama niistä tarinoista, jotka tekevät vuosi vuodelta Kuninkuusraveista elämää suuremman tapahtuman. Tänä vuonna pääosan esittäjien ohella tapahtumaa olivat tekemässa järjestäjien ohella 22 018 henkeä.
Korjattu 29.7.2024 kello 11.07: lisätty Santeri Dahlia seitsenvuotiaiden ravikuninkaiden listaan.
- Osaston luetuimmat
