Kouluratsastaja Stella Hagelstamin vinkit maitovarsan valintaan – yksi ominaisuus sammuttaa kiinnostuksen

Kouluratsastaja Stella Hagelstamin omistamat varsat voittivat Kyvyt Esiin -kilpailuissa Salpauksessa Lahdessa viime sunnuntaina yhden ykkössijan ja kaksi kakkossijaa.

Hagelstamin menestysvarsat olivat parhaat kolmivuotiaat tamma Fideline A (Fürst Zonik PS – Fiorano) ja ruuna Vertigo A (Valverde - Fürst Romancier) sekä toiseksi paras kaksivuotias ori Escapism A (Escanto PS - Fidertanz). Vuosien varrella Hagelstamin varsat ovat ottaneet lukuisia Kyvyt Esiin -kilpailuissa lukuisia huippusijoja. Tällä kertaa kaikki menestyjät olivat Niko ja Alexandra Ahlqvistin kasvattamia.

Hagelstam kertoo, että on aina arvoitus, miten nuoret hevoset esiintyvät uudessa paikassa. Osa vetäytyy kuoreensa, osa taas uskaltaa loistaa jo nuorena.

Nyt menestyneistä varsoista Hagelstam kuvaa Escapismia yhdeksi suosikikseen. Salpauksessa se ei kävellyt hyvin, mutta sillä on erittäin paljon liikekapasiteettia ja charmikas olemus. Vertigo on kasvanut hyväksi versioksi itsestään, ja se näytti muun muassa hienoa ravia. Fideline taas oli näytillä ensimmäistä kertaa, koska sen kinner jouduttiin leikkaamaan tamman ollessa kaksivuotias.

”Se on sekä itsevarma, että pehmeä. Luulen, että siitä on oikein isoihin luokkiin”, Hagelstam iloitsee.

Poissa Hagelstamin varsoista oli viime vuoden kakkonen SP DiMagic (Dimaggio Black – Scolari), koska se oli astunut kengän varvaskäänteen päälle.

Stella Hagelstam on kilpaillut GP-tasolla lukuisilla FWB-ratsuilla. Tässä vuoden 2022 SM-voittaja MSJ Kom Fairy Tale.  

Hagelstamin Porvoon Boessa toimivan Passion for Dressage -yrityksen toiminta-ajatus on kasvattaa itse vuosittain aina muutama varsa ja sitten ostaa mielellään suomalaisilta kasvattajilta niiden seuraksi muita hyviä varsoja, niin että ikäluokka on aina 5–8 hevosta.

Nämä kaikki kasvavat ja sisäänratsastetaan Boessa. Alkukoulutuksen jälkeen ikäluokasta myydään noin puolet, ja talliin haluttaisin jäävän noin neljä lahjakasta hevosta.

Kaikkien näiden kanssa on tavoite nousta GP-tasolle, mutta jos kilpauran eteen tulee henkisiä tai fyysisiä rajoitteita, hevoset myydään niille paremmin sopivaan käyttöön.

Ensimmäisen Hagelstamin hankkiman ikäluokan kanssa onnistuttiin paremmin kuin hyvin. Hevoset ovat nyt kahdeksanvuotiaita ja tästä viiden varsan ikäluokasta Hagels Prince Nassak, MSJ Disney Fairytale sekä Kom Queen of Hearts ovat kaikki jo GP-tasolla. Toisaalta viisivuotiaita oli alkujaan vain yksi, joka ei enää ole tallissa. Kuusivuotiaita on yhä kaksi ja seitsemänvuotiaita yksi: kolmevuotiaana Kyvyt Esiin -voittanut ja kuusivuotiaana Breedersin voittanut MM-kävijä, omakasvatti Hagels Rosophia.

Hagels Rosophia ja Victoria Aro. Kuva: SRL/Iita-Maria Ahtiainen

Kun Hagelstam ostaa varsoja, hän tutustuu sukuihin ja haluaa nähdä varsat 2–3 kuukauden ikäisinä.

”Uskon tosi paljon hyviin emälinjoihin, ja tykkään seurata niitä”, Hagelstam sanoo.

Hän on vuosien mittaan ostanut lukuisia suomalaisten nimikasvattajien varsoja, joten hän tuntee niiden emät ja jälkikasvun.

Isäoriista hän muodostaa mielipiteensä ennen muuta jälkeläisnäytön ja sukulinjojen perusteella. Hänelle itselleen on arvokkaampaa, että hevosen on helppo tehdä GP-liikkeet, kuin se, että hevonen on nuorena erityisen flashy eli näyttävä.

”Minua kiinnostavat suvut, jotka tuottavat GP-hevosia. Esimerkiksi Foundationin jälkeläiset pärjäsivät nuorten hevosten luokissa, mutta on äärimmäisen harvinaista, että ne nousisivat GP-luokkiin asti”, hän huomauttaa.

Tähän liittyen Hagelstam haluaa varsalle mahdollisimman korrektin rakenteen. Maitovarsan pitää olla ylämäkeen rakentunut, ja sillä pitää olla vahva takaosa, niin että takajalat asettuvat luonnollisesti hevosen alle. Kun hevonen jo pikkuvarsana kantaa itsensä hyvin, sille on paljon todennäköisemmin helppoa oppia GP-liikkeet.

Jalka-asennoissa ei saa olla mitään isoa vikaa, mutta Hagelstamia ei haittaa, jos varsat ovat vähän ahtaita tai leveitä, hieman hajavarpaisia tai kintereet vähän sisällä. Sellainen vaikuttaa vain harvoin käyttöön. Sen sijaan hän pudottaa ostoslistaltaan pois varsan, jolla on liian pehmeät ja vennot vuohiset takaosassa.

”Nykyään monella on liian vennot takajalat, ja sellaisia on meidänkin kasvateilla. Osa niistä nousee hyvälle tasolle, mutta usein kun niitä kuormittaa, ne ovat vaikeita saada pysymään terveinä ja ehjinä”, Hagelstam neuvoo.

Askellajeista ehdottomasti tärkein on laukka. Käynnin pitää olla puhdas nelitahtinen, mutta käynnin lyhyys ei haittaa, sillä usein lyhyt käynti kulkee käsi kädessä helpomman piaffin oppimisen kanssa. Ravin tulee suuntautua ylämäkeen, mutta muuten sitä pystyy kehittämään paljon oikeanlaisella ratsastuksella. Laukkaan taas tarvitaan luonnollinen laatu.

”Mun mielestä laukan pitää olla hyvä. Laukkaan on vaikeampi vaikuttaa ratsastuksella, ja se kulkee mukana läpi hevosen koulutuskaaren. Varsan pitää pystyä menemään laadukasta laukkaa ilman hirveää vauhtia”, Hagelstam sanoo.

Varsasta voi myös suhteellisen hyvin päätellä, minkä kokoinen siitä tulee isona. Hagelstam on itse pienikokoinen, ja hän toteaa, että muutenkin vähän pienemmällä ja ketterämmällä hevosella on helpompi mahtua kouluradalle.

Pikkuvarsojen luonteen perusteella hän ei tee valintoja.

”Emä vaikuttaa siinä vaiheessa niin paljon. Luonteen sanotaan periytyvän, mutta myöskään tamman luonne ei ole hirveän tärkeä minulle. Olen nähnyt paljon tammoja, jotka ovat itse häsliä, mutta niiden varsat ovat tosi fiksuja ja viisaita”, hän sanoo.

Perinteisesti monet kouluratsastajat ovat halunneet mielellään mustia hevosia, ja niitä Hagelstamillakin on riittänyt. Hänen periaatteenaan oli pitkään, että värillä ei ole väliä, mutta viime aikoina hän on alkanut ajatella, että onhan se kiva plussa, jos hevonen erottuu massasta. Niin kuin esimerkiksi nyt kaksivuotias Escapism A, joka on vaalea rautias leveällä läsillä ja pitkillä sukilla.

Kimoa Hagelstamilla ei ole ollut vielä koskaan, mutta sellaisen hän haluaisi.

Myyntiin tai kilpatuloksiin erikoisemmalla värillä tuskin on väliä, Hagelstam miettii.

”Mutta mun mielestä on kiva”, hän hymyilee.