

Maanantaina aamupäivällä Elisabet Ehrnrooth vastaa ensin puhelimeen ykköshevosensa Daytonan selästä, mutta joutuu keskeyttämään puhelun ja lupaa soittaa myöhemmin.
”Olimme metsässä, ja se innostui. Hyvä, että se on onnellinen”, Ehrnrooth selittää.
Hän voitti viikonloppuna Ypäjällä kaksi GP-tason luokkaa. Hallimestaruusluokka oli lauantaina ratsastettu Grand Prix, ja se toi 68.587 prosenttia. Sunnuntain kürin voitto tuli tuloksella 71.150. Molemmissa luokissa toinen oli Elli Viitala ratsullaan Woodcroft Rockstar.
”Olin hyvin onnellinen erityisesti GP:stä”, englanniksi ja ruotsiksi vastaileva Ehrnrooth kertoo.
Hän on työskennellyt talven kotitallillaan Helsingin Ruskeasuolla valmentajansa Janne Berghin kanssa. Erityisesti Daytonan piaffi ja passage ovat tulleet paremmiksi ja vahvemmiksi, ja hevonen toimii radalla paremmin kokonaisuutena, hän kertoo.
”Tämä oli hyvä steppi eteenpäin”, Ehrnrooth sanoo.

Tarkoituksena on kilpailla Suomessa vielä Ypäjän kansainvälisissä huhtikuun lopussa. Sitten ratsukko lähtee Tanskaan ja Saksaan hakemaan tuloksia, tavoitteenaan päästä mukaan EM-joukkueeseen.
Ehrnrooth kuuluu myös Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luotsaamaan valmennusryhmään Team Palapeliin. Hän on päässyt yhteensattumien takia käymään vain kerran Whiten treeneissä, eikä Kyrklund ole vielä nähnyt Daytonaa valmennuksissa.
Ryhmä tekee ahkerasti myös oheisharjoittelua.
”Olen tehnyt itse sitä jo muutamia vuosia. On huolehdittava omasta liikkuvuudesta ja voimastakin”, Ehrnrooth sanoo.
Viime kesänä hän oli vanhin Suomen Pariisin joukkueeseen nimetty jäsen, tosin lopulta hän ei ratsastanut joukkueessa. Ehrnrooth on kuitenkin kertaalleen edustanut Suomea olympialaisissakin, Sydneyssä vuonna 2000. Jos hän olisi päässyt ratsastamaan Pariisissa, hän olisi ollut 57-vuotiaana Suomen olympiahistorian iäkkäin naisurheilija. Kun näin ei käynyt, iäkkäimpänä jatkaa Ehrnroothin valmentaja Kyra Kyrklund, joka kilpaili olympialaisissa 56-vuotiaana.
Ehrnrooth kertoo, että alkusäikähdyksen jälkeen hän on iloinnut siitä, että hän ratsastajana saattoi olla koko joukkueen vanhin urheilija.
”Ennen muuta on upeaa ja fantastista, että hevosten kanssa voit jatkaa näin pitkään, ja että mukana on kaiken ikäisiä, on miehiä ja naisia”, hän sanoo.
”Nyt osaan myös nauttia tästä.”
Olympialaistensa välissä hän toimi välillä Suomen joukkueessa joukkueenjohtajana. Paluu ratsastajan rooliin oli mieleinen.
”Nautin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kun on vanhempi, tajuaa, kuinka vaikeaa on löytää sopiva hevonen ja kouluttaa se GP-tasolle. Kun tiedät sen, osaat nauttia enemmän”, hän selittää.
Kilpailu-uraansa hän jatkaa innostuksella. Ikä toki vie jotain mukanaan, mutta se myös tuo.
”Olen nyt kokeneempi, ja opin koko ajan lisää, niin kuin ihminen hevosten kanssa aina tekee. Nyt iän myötä osaa nauttia tästä. On pidettävä huolta terveydestään, ja toivottavasti teen parhaat tulokseni tänä vuonna. Se on tavoitteeni”, hän sanoo.