

Kuninkuusravit ovat moniulotteinen tapahtuma, jonka voi kokea monelta eri kantilta. Siilinjärveläiselle Jenna Pentikäiselle pari viikkoa sitten ajetut Kouvolan Kuninkuusravit olivat ikimuistoinen kokemus. Valmentaja Tuomas Pakkasella työskentelevä Pentikäinen oli ensimmäistä kertaa mukana kisoissa pääkilpailuun osallistuvan hevosen hoitajana, kun Sanahelinä osallistui kuningatarkilpailuun.
”Kuningatarkilpailuun osallistuminen oli hieno kokemus. Olin ollut hoitohevosteni kanssa aiemmin Kuninkuusravien oheislähdöissä, mutta tämä oli kuitenkin ihan eri tason kokemus”, tunnelmoi Jenna Pentikäinen muutama päivä Kuninkuusravien jälkeen.
Pääkilpailuun osallistuvien hevosten hoitajille kilpailuviikonloppu on kilpailevien hevosten tapaan kova puristus.
”Hevoset tekevät tietysti kovimman työn, mutta hoitajana pitää olla koko ajan tilanteen tasalla. Pääkilpailuun osallistuvien hevosten ympärillä on ihan erilainen mediahuomio. Pitää muistaa esittelyloimet ja esittelytkin ovat enemmän seremonialliset.”
Jenna Pentikäinen korostaa hevosen hyvän palautumisen olevan keskiössä. Kilpailujen välissä energia- ja nestevarastojen täyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Osalle hevosista väliyön viettäminen vieraassa paikassa voi tuottaa ongelmia. Sanahelinä yöpyi Harjun oppilaitoksella Virolahdella, ja sen yöpymistä helpotti tuttujen tallikavereiden matkassa olo.
”Lauantaina startanneet Elina Pakkasen passihevoset Villeroy ja Bluejeans Bi jäivät viikonlopuksi Kouvolaan”, Jenna Pentikäinen kertoo.
Kahdeksanvuotiaan Sanahelinän valmentaja, omistaja ja kasvattaja Tuomas Pakkanen sanoi jo etukäteen Kouvolan kuningatarkilpailun olevan ensisijaisesti kokemuksen hankintamatka tulevia vuosia varten. Jenna Pentikäisen mukaan Sanahelinän kuningatarkilpailun jälkitunnelmat olivat myönteiset, vaikka kokonaiskisa pilaantuikin päätösmatkan hylkäykseen pitkästä laukasta. Hoitajalle oli tärkeintä tamman olevan pirteä kovan rutistuksen jälkeisinä päivinä.

”Meillä on toivottavasti monta kilpailuvuotta edessämme. Olemme monta kokemusta viisaampia, ja ensi vuonna kuningatarkilpailu on meitä vielä lähempänä Jyväskylässä.”
Matkaseurana oli myös Tuomas Pakkasen lainaohjastettava Hissun Feeniks. Timo Väisäsen suojatti oli myös mukana ensikertalaisena kuninkuuskilvassa ja sijoittui hienosti toiseksi.
”Kokonaiskilpailun kakkossija nosti tunnelman kattoon kotimatkalla. Se oli vähän kuin reissun kruunu”, Pentikäinen iloitsee.
Tuomas Pakkasen tallissa Siilinjärvellä asuu siitostammat mukaan lukien parisenkymmentä hevosta.
”Tuomas, hänen tyttärensä Elina sekä minä pyöritämme tallia. Minulla on hoitohevosissani mukava sekoitus nuoria ja vanhempia kilpahevosia. Passihevosistani löytyy myös useampi lämminverinen.”

Lämminverisistä hoitohevosista Zola Beat on menestynyt mainiosti. Jenna Pentikäiselle kaikki hoitohevoset ovat yhtä tärkeitä, mutta mikäli olisi pakko valita suomenhevosten ja lämminveristen välillä, kallistuisi vaakakuppi kansallisrodun puoleen.
”Suomenhevosissa on jotakin erityistä. Vaikea selittää, mutta jokin niissä sykähdyttää minua. Esimerkiksi Sanahelinä on kotona todella rauhallinen, mutta kilpailutilanteessa tammaan tulee aika paljon lisävirtaa.”
Nyt 20-vuotias Jenna Pentikäinen ei vielä yläasteikäisenä osannut aavistaa työskentelevänsä ravihevosten parissa. Hevosista nuori koululainen oli aina ollut kiinnostunut, mutta hevosharrastus alkoi monen muun nuoren tavoin ratsujen parissa. Kiinnostus raviurheiluun heräsi Pentikäisen aloittaessa hevosenhoitajan opinnot Ypäjän hevosopistossa.
”Aloittaessani koulun Ypäjällä päätin panostaa raviurheiluun.”
Ratsastuksen vaihtumiseen raviurheiluun vaikutti paremman kontaktin saaminen hevosiin sekä osittain perintötekijät.
”Ratsupuolella en kokenut pääseväni tarpeeksi lähelle hevosia. Ravihevosten kanssa työskennellessäni pääsen toteuttamaan itseäni paremmin. Taustaa ravien parissa on sen verran, että minun äitini ja erityisesti äidinisäni harrastivat raviurheilua aikanaan. Eli tietyllä tapaa seuraan sukuni jalanjäljissä”, naurahtaa Jenna Pentikäinen.
Vaikka Jenna on kotoisin Siilinjärveltä, oli samalla paikkakunnalla talliaan pitävän Tuomas Pakkasen palvelukseen päätyminen sattumien summa.
”Etsin kouluun liittyvää harjoittelupaikkaa, ja tuttavani suositteli Tuomas Pakkasen tallia. En tuntenut Tuomasta lainkaan ennestään. Tulin suorittamaan harjoittelua, ja itse asiassa ei ole tullut sen jälkeen palattua koulun penkille. Olen viihtynyt todella hyvin Tuomaksen palveluksessa.”
Hyvän työilmapiirin lisäksi Pakkasen valmennettavien hieno menestys ei ainakaan vähentänyt työssä viihtyvyyttä. Tallin hevoset ovat ansainneet tällä kaudella lähes 100 000 euroa. Summa on lähes yhtä suuri kuin Pakkasen uran parhaalla kaudella 2019, vaikka vuotta on jäljellä vielä reilusti. Tallin hevosten starttimäärä ei ole vielä edes puolta vuoden 2019 kilpailumäärästä.
”Hevoset ovat menestyneet todella mainiosti. Viime talvena Elinan matkassa Ruotsissa olleet hevoset paransivat tallin tilastoja todella hienosti. Jatkamme samalla systeemillä ensi syksynä, eli Elina lähtee Ruotsiin osan hevosista kanssa ja minä jään Siilinjärvelle.”

Yhtenä Tuomas Pakkasella työskentelemisen mielenkiintoisista puolista Pentikäinen pitää valmennettavien kilpailemista hyvin laajalla alueella. Toki pitkillä ravimatkoilla on myös negatiivinen puolensa.
”On mukava nähdä paljon eri raviratoja, ja käymme silloin tällöin myös Bodenissa kilpailemassa. Meiltähän on sinne itseasiassa melkein sama matka kuin Vermoon. Toki pitkät ravireissut ovat fyysisesti rankkoja.”
Jenna Pentikäinen on tällä hetkellä tyytyväinen oloonsa Tuomas Pakkasen tallilla. Ainakaan tällä hetkellä nuori hevosammattilainen ei suunnittele muutoksia arkeensa.
”Koen olevani oikealla alalla töissä. Työpaikka on oikein mainio. Täällä oppii paljon uusia asioita jatkuvasti.”