Kuvia Werner Malinkan muistojen kirjasta: japanilaisella Fukuyaman laukkaradalla jockeyt esittäytyvät kumartaen. Kuva: Werner Malinka
Ratabongarien ykkönen Werner Malinka valloitti taas Suomea – vastaanotto oli ”melkein kuninkaallinen”
Saksalainen Werner Malinka on käynyt hevoskilpailuissa noin 500 radalla ympäri maailmaa. Viikonloppuna listaan lisättiin Vieremän, Joutsan ja Kokemäen ravit.Tilaajalle
Werner Malinka tuoreimmalla Suomen matkallaan Vermossa. Kuva: Riku NiittynenLangenfeldissä Saksan länsirajan lähellä asuva Werner Malinka, 63, on ottanut asiakseen bongata hevoskilpailuja laukka- ja raviradoilla ympäri maailman. Kasassa on jopa 500 eri radan virallisia kilpailuja. Suomesta bongattuna on yli puolet ravipaikkakunnista, mutta viime loppuviikolla saksalainen kävi läpi kolme uutta rataa.
”Minun kirjoissani lasketaan radat, joilla on käynnissä viralliset kilpailut”, Werner Malinka taustoittaa.
”Vedonlyönti ei ole välttämättömyys, mutta viralliset tulokset kylläkin. Esimerkiksi Joutsassa ei ollut totoa, mutta ne olivat Suomen Hippoksen alaiset kisat kuitenkin. Menomatkalla Vieremälle poikkesin myös Suonenjoen raviradalla, mutta sitä käyntiä taas ei lasketa, koska siellä ei silloin kilpailtu.”
Malinka kävi viime viikolla Suomessa raveissa myös Vermossa ja Killerillä, jotka kuitenkin olivat hänen pitkällä vierailtujen raviratojen listallaan jo aikaisemmilta visiiteiltä Suomeen. Itä-Saksasta kotoisin oleva Malinka vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1990, pian Berliinin muurin ja ”rautaesiripun” murtumisen jälkeen.
”Vermossa ja monilla muillakin paikkakunnilla maakunnissa käytiin raveissa jo silloin matkakaverin kanssa”, Malinka muistelee.
”Meillä oli teltta mukana ja Helsingissä asuimme jossain itähelsinkiläisellä leirintäalueella metron pääteaseman lähellä. Kuljimme julkisilla silloin, mutta nykyään on helpompaa monissa tapauksissa vuokrata auto. En ole kemistin palkallani mitenkään varakas, mutta siihen sentään on nykyään varaa. En osannut ajatella esimerkiksi silloin vuonna 1990, että ratabongauksesta tulee näin merkittävä osa elämääni. ”
Werner Malinka on sittemmin kiertänyt kaikki maailman mantereet Etelämannerta lukuunottamatta hevoskilpailujen perässä. Maailmasta tuskin löytyy enemmän hevoskilpailussa eri paikoissa käynyttä ihmistä.
”Minulle riittää, että olen itse selvillä missä olen käynyt.”
”Näin arvelen itsekin. Jossain vaiheessa selvitin hieman, voisiko tässä olla ainesta Guinessin ennätyskirjaan. Siellä on korkea standardi ennätysten todistamiseen, ja varmaan pitääkin olla. Minä en alussa miettinyt tätä niin vakavasti: ajatus tuli vasta paljon myöhemmin. Lisäksi esimerkiksi ohjelma tai pääsylippu ei riittäisi, niitähän voi saada muutenkin. Pitäisi olla kuva itsestä, jossa paikka ja aika tulisi todennettua. Asia ei ole minulle niin tärkeä, että lähtisin tuolle tielle, eikä alkuvuosien käynneistä löydy tuon tason dokumentaatiota. Minulle riittää, että olen itse selvillä missä olen käynyt.”
Werner Malinkaa huolettaa ennätysten sijaan hevoskilpailujen tulevaisuus.
”Onko Suomessa vaikeuksia eläinsuojeluväen kanssa? Saksassa asiasta liikkuu paljon fake news -tyyppistä materiaalia nykyään. Hevosten hyvinvointihan on kaikkein tärkein asia, mutta tuntuu, että lajia halutaan aiheetta mustamaalata meillä. Kilpahevosista pidetään valtaosin todella hyvää huolta ja niin pitääkin olla”, Malinka huomauttaa.
Esimerkiksi Saksan laukkaurheilussa piiskan käytön säännöt ovat hyvinkin tarkat, Malinka muistuttaa.
”Hevosta saa koskea piiskalla kolme kertaa matkan aikana. Neljännestä käskystä tulee jockeylle jo kieltoa ja viisi tarkoittaa pitkää pannaa. Minusta tuo on hyvä, enkä kaipaa jyrkempää suhtautumista”, hän toteaa.
Werner Malinkan matkakuvia: Methvenissä Uuden-Seelannin eteläisemmällä saarella lähellä pääkaupunkia Christchurchia ajetaan kilpaa tällaisella alustalla näissä maisemissa. Kuva: Werner MalinkaSuomen raveissa Werner Malinka on kokenut lämpimän vastaanoton.
”Tälläkin kerralla vastaanotto Suomessa oli hetkittäin melkein kuninkaallinen”, Malinka kiittelee.
”Joutsassa esimerkiksi oli tosi hauskaa ja kodikasta. Onneksi oli hyvä keli. Vieremällä oli hienoa päästä toista kertaa elämässäni lähtöauton kyytiin. Maailman eteläisimmällä radalla Invercargillissä Uudessa-Seelannissa olin ollut tätä ennen auton kyydissä. Kokemäellä pyhänä lintsasin vähän ja poistuin jo seitsemännen lähdön kohdalla, kun olin vilustuttanut itseni."
Kun on noin monta rataa bongattuna, mistä löytyy lisää ja saako herra Malinka vielä joskus tuhat rataa täyteen?
”No ei saa! Mutta kyllä näitä keräillään varmasti niin kauan kuin terveyttä riittää. Kolmen vuoden päästä siirryn eläkkeelle, ja sittenhän on entistä enemmän aikaa. Ranska esimerkiksi on melkoinen aarrearkku minulle, kun siellä on reilusti yli 200 kilpailupaikkaa, eikä Ranskan rajalle ole kotoani kuin pari sataa kilometriä. Syyskuun alussa teenkin sinne viikon reissun, jolla käyn kahdella minulle uudella radalla, Rambouilletissa ja Evreuxissa.”
Lisää muistoja albumista: The Royal Ascot oli nimensä mukainen. Kuva: Werner MalinkaMyös Pohjois-Amerikassa on runsaasti hevosurheilupaikkoja, joilla Malinka ei ole vielä vieraillut. Suomeenkin Malinka lupaa tulla jatkossakin.
”Suomessa ja muutenkin Pohjoismaissa on edelleen paljon minulle käymätöntä maaperää”, Malinka kuvailee.
”Harrastus kuitenkin muuttuu sitä haastavammaksi, mitä useammalla radalla on käynyt. Viime viikonloppu kuitenkin oli kalenterin kannalta aika onnekas, kun kolmena päivänä peräkkäin oli ravit paikkakunnilla, joilla en ollut vielä käynyt, ja etäisyydet olivat autolla saavutettavissa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
