TAYS hoiti kahdessa vuodessa melkein 500 potilasta hevostapaturmien takia
Onnettomuuksista vajaassa kymmenesosassa vamma kohdistui päähän. Pään vammat olivat usein vakavia, ja yksi potilaista menehtyi. Tutkimuksen kirjoittajat kehottavat käyttämän kypärää paitsi ratsastettaessa myös hevosten hoitotilanteissa.Tilaajalle
Eri puolilla maailmaa ratsastusonnettomuuksista tehtyjä tutkimuksia on vaikea vertailla, mutta suomalaiset tutkijat arvelevat, että suomalaisessa aineistossa päävammoja on vähemmän kuin muualla maailmassa. Kuva: Kari SalonenLääkärilehdessä syyskuun alussa julkaistu tutkimus käsitti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa TAYS Acutassa vuosina 2019–2020 hevostapaturmien seurauksena hoidetut potilaat. Heitä oli kaikkiaan 471, ja sen lisäksi etäkontakteja oli 7 ja hoitajakäyntejä 23.
Onnettomuuksista 72 prosenttia oli putoamisia. Käsien vammoja oli 39 prosenttia ja jalkojen 20 prosenttia. Rintakehään kohdistui 13 prosenttia vammoista ja päähän 9 prosenttia.
Kaikkiaan potilaista reilu viidennes oli osastohoidossa, 13 prosenttia tarvitsi leikkaushoitoa ja 2,5 prosenttia tehohoitoa. 37 prosenttia sai vaikeita vammoja, joiksi laskettiin muiden muassa murtumat sekä lihasten ja nivelsiteiden repeämät.
Päävamman saaneista 87 prosenttia tarvitsi osastohoitoa ja 47 prosenttia tehohoitoa. Yksi päävamman saanut potilas menehtyi.
Potilaista 93 prosenttia oli naisia. Hieman yli kolmasosa potilaista oli 10–19-vuotiaita. Kaikista hevosvammapotilaista lapsia oli 34 prosenttia, mutta tehohoitoa vaatineista yli puolet oli lapsia.
Lokakuu oli ruuhkaisin kuukausi, silloin tapahtui 12 prosenttia onnettomuuksista.
Putoamisia oli 72 prosenttia onnettomuuksista. Potkaisuja ja tallautumisia oli molempia kahdeksan prosenttia.
Vaikean päävamman saaneita ihmisiä oli aineistossa 15, ja vammoja heillä kaikkiaan 21.
Hoitoa vaatineiden hevostapaturmien ilmaantuvuuden laskettiin olevan vuodessa 41,5 tapaturmaa tuhatta ratsastusseuran jäsentä kohden vuodessa. Tutkimusta tehtäessä hakusanana potilaskertomusjärjestelmässä oli kuitenkin ratsastukseen viittaavien sanojen lisäksi myös termit hevonen ja hevos*, joten oletettavasti mukana oli myös raviurheiluun liittyviä onnettomuuksia.
Vaikeista vammoista yläraajavammat tulivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta putoamisesta, alaraajavammat myös potkaisusta tai tallautumisesta. Kaikki kaularangan, lantion ja selkärangan vammat tulivat putoamisista. Vatsan vammoja oli aineistossa kaikkiaan kuusi, ja niitä tuli putoamisista, potkaisuista ja tallautumisesta. Puraisuvammoja oli kaksi prosenttia.
Vaikean päävamman saaneita ihmisiä oli aineistossa 15, ja vammoja heillä kaikkiaan 21. Vammoista 11 tuli pudotessa, kuusi potkusta ja neljässä tapauksessa tapahtumatilanne oli epäselvä. Tutkimuksessa katsottiin, oliko päävamman saaneilla kypärä päässään. Enemmistöllä näistä 15 loukkaantuneesta ei ollut merkintää kypärästä potilasasiakirjoissa. Lähes kaikki päävammat, joiden kohdalla ei ollut merkintää kypärästä, olivat tulleet hevosta hoidettaessa.
Lääkärilehdessä aiemmin tehdyn kyselyn perusteella vain noin neljä prosenttia vastanneista käytti kypärää myös hevosia hoitaessaan. Tutkijat toteavat, että kypärän käyttöön kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota niin ratsastettaessa kuin hoitotilanteissa.
Eri puolilla maailmaa ratsastusonnettomuuksista tehtyjä tutkimuksia on vaikea vertailla, mutta suomalaiset tutkijat arvelevat, että suomalaisessa aineistossa päävammoja on vähemmän kuin muualla maailmassa, mikä voisi johtua siitä, että ulkomailla kypärän käyttäminen on huomattavasti vähäisempää.
Tutkimuksen tekivät päätutkijana Nea Varstala ja mukana ortopedit Piia Suomalainen, Antti P. Launonen ja Aleksi Reito.
Tutkimuksesta kertoi ensimmäisenä Lääkärilehti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
