Annika Schulman opettaa keskittymään kehon kieleen hevosten kanssa

Annika Schulman toi silloin Suomeen amerikkalaisen Leslie Desmondin, joka on kehittänyt oman koulutustyylinsä, joka toimii niin sanotun luonnollisen hevostaidon sateenvarjon alla. Luonnollinen hevostaito perustuu hevosen laumakäyttäytymiseen ja keskinäiseen kommunikointiin, jota ihminen voi oppia hyödyntämään.

Yhä edelleen Desmondin opit ovat niitä, mitä Schulman käyttää ja opettaa. Oleellista niissä on tunne ja herkkyys. Hevosen kanssa kommunikoidaan ja siihen vaikutetaan tunteella ja kehonkielellä, pienesti ja rauhassa, hyökkäämättä.

”Vaikka hevoseen voidaan käyttää painetta, ihmisen pitää osata siinä käyttää koko olemustaan, jolloin vaikutus tulee sisäisestä aikomuksesta enemmän kuin välineistä tai fyysisestä paineesta”, Schulman selittää.

Hevosen ja ihmisen kohtaaminen vaikuttaa koko yhteistyön sujuvuuteen.  Kuva: Miia Lahtinen

Luonnollista hevostaitoa on joskus kutsuttu narunpyörittämiseksi, koska siinä hevosta pyydetään liikkeelle tai ihmisestä poispäin narun liikkeen aiheuttaman paineen avulla. Tämä voidaan tehdä äkkinäisesti ja voimakkaasti, mutta Desmond ja Schulman valitsevat hienovaraisen tavan: naru heilahtaa, ja sen jälkeen odotetaan hevosen reaktiota. Pyöröaitauksessakin aloitetaan käynnissä, ei pistämällä hevonen juoksemaan.

Makupaloja Schulman ei käytä, koska hän haluaa, että hevonen keskittyy ihmiseen ja tekee asioita tämän kanssa.

”Haluan, että hevosella on suhde minuun, eikä porkkanaan”, Schulman linjaa. ”Tämä tapa toki vaatii ihmiseltä itsensä kehittämistä tarkaksi kommunikoinnissa hevosen kanssa.”

Hänen oma tiensä hevosalalla on ollut monipolvinen. Ensin hän oli kilparatsastaja-suorittaja, sitten hän opiskeli maastakäsin työskentelyn ja sitten centered riding -istuntaohjaajaksi, pilatesohjaajaksi ja life coachiksi.

Nämä kaikki asiat voi hyvin yhdistää toisiinsa, hän painottaa.

Schulman pitää tällä hetkellä muutamaa hevostaan Siuntiossa, Suitian kartanolla, valtion vanhan tutkimustilan laitumilla. Kenttä puuttuu toistaiseksi, mutta hevosilla on valtavat pihatot ja hehtaarikaupalla laidunmaata talvellakin. Se on Schulmanille tärkeää. Kun hevoset saavat olla laumassa ja niillä on paljon tilaa, iso osa ongelmista ratkeaa ja jää kokonaan syntymättä.

Hän toteaa, että nykyisillä hevosenomistajilla on hyvin tietoa siitä, mitä hevonen elämäänsä tarvitsee.

”Ja ainakin minun kuplani sisällä olevat ihmiset tietävät, että hevonen ei pottuile, vaan sillä on aina toiminnalleen joku syy. Jos käytöksessä jokin muuttuu, hyvin herkästi soitetaan eläinlääkärille”, hän kiittää.

Schulman myy asiakkaille kursseja ja webinaareja. Lisäksi hän tarjoaa palveluita, joissa hän auttaa ihmisiä, joilla on ongelmia omien hevostensa kanssa.

Ensimmäinen tärkeä asia on se tapa, miten ihminen kohtaa hevosen, esimerkiksi menee sen luo. Miten hän kävelee sinne, miten hengittää, miten seisoo. Hyvässä kontaktissa hevonen kääntyy ihmisen puoleen ja huomioi tämän, mutta ei tule syliin tai kävele päälle.

Schulman on opiskellut myös kehonohjausta ja pilatesta, mikä auttaa ohjaamaan ihmistä esimerkiksi sopivan asennon tai liikkeen löytämisessä.

Hän painottaa neutraalin tunnetilan tärkeyttä, jota pystyy hakemaan esimerkiksi omaan hengitykseen ja asentoon keskittymällä. Joskus voi myös olla hyvä keskittyä enemmän tehtävään kuin hevoseen. Schulman toteaa, että nuoret ihmiset ovat tässä hyviä ottamaan ohjeita vastaan, kun taas aikuisilla joskus on enemmän oppimisen esteitä.

”Mietitään, että enhän minä osaa ja miten tämän kehoni kanssa oikein olisi”, hän hymähtää.

Tunnetila ei saa olla vihainen, mutta pelkkä rakkaus tai ihanuuskaan ei ole hyväksi, koska se ei ole hevoselle selkeää.

Se, mitä ihminen hevosta käsitellessään muuntelee, on energian määrä. Jos hevonen ei ota ihmistä huomioon, ihmisen tarvitsee tuoda tilanteeseen enemmän omaa energiaansa, ujon hevosen kanssa energiaa pitää laskea.

Suitialan kartanon maat tarjoavat hevosille upean elinympäristön.  Kuva: Miia Lahtinen

Kaikkea tätä pitää harjoitella. Schulman neuvoo treenaamaan oman kehon ja sen energian skaalan käyttöä ilman hevosta ääripäiden kautta. Millainen on iso reaktio, millainen pieni, voiko sitä vielä pienentää?

”Joskus huomaan jo puhelimessa, pitääkö asiakkaalta saada volyymia enemmän ylös vai alas”, Schulman hymyilee.

Jos ihminen pelkää, hänen on turha yrittää valehdella itselleen tai hevoselle, että ei pelkäisi. Silloin kannattaa huokaista, että tunne on nyt tämä, ja sitten tehdä taukojen kanssa niitä asioita, mitkä onnistuvat.

Se mitä tarvitaan, on määrätietoisuus. Kun ihmisellä on selvä ajatus siitä, mitä hän haluaa tehdä ja minne hän on menossa, hevosen on helppo seurata perässä.

Jos Schulman jotain vanhoista ajoista kaipaa, se onkin systemaattisuus, minkä ihmiset aikanaan oppivat talliympäristössä. Silloin tehtiin monia asioita väärin, mutta ihmiset kuitenkin tiesivät, mitä ovat tekemässä.

Nyt ihmisten täytyy etsiä tiensä, ja moni on epävarma tekemisessään. Teoreettinen tietämys hevosista ja niiden tarpeista on usein hyvinkin korkealla, mutta hevosten kanssa ei ole vietetty niin paljon aikaa.

Schulman aloittaa uusien ihmis-hevos-parien kanssa perusharjoituksilla maasta käsin. Hevosen pitää seurata ihmistä, sen pitää väistää, kun pyydetään ja sen pitää kääntää ja mielellään laskea päätä pyynnöstä. Ihmisen pitää oppia pyytämään näitä asioita selkeästi, rauhallisesti ja johdonmukaisesti.

Hevosen liikuttamisen merkitystä hän korostaa hevosten terveyden takia, ja myös kilpaurheilun hän näkee hyväksyttävänä tapana toimia hevosten kanssa. Kun ne totutetaan ja koulutetaan tehtäviinsä hyvin, ja arkielämä on tarpeeksi lajinmukaista, on kilpaileminen monille hevosille ehdottomasti mielekästä virikettä. Jos se aluksi tuo hevoseen jännitystä, se voidaan saada muuttumaan innostukseksi hyvällä koulutuksella.

”Kyllähän sen vanhoista kilpahevosista näkee, kuinka ne viihtyvät kilpailuissa. Ainakin omissa lajeissani kenttä- ja esteratsastuksessa. Mutta tämän lisäksi tarvitaan niitä tasapainottavia tekijöitä, kuten lauma ja laidun”, hän miettii.