Kuvassa perifeerinen karies on syövyttänyt yläposkihampaan ulkoreunaa sekä myös purupintaa. Terve hammas on vaaleaa, karieksen vaurioittama alue ruskehtavaa. Kuva: Toosilan eläinlääkäripalvelu
Hevosen kaksi kariesta – mitä hampaissa tapahtuu ja miten ongelmat hoidetaan
”Hevosten suuontelon sairauksia tutkitaan nykyään enemmän ja eri sairaudet osataan tunnistaa entistä paremmin”, sanoo hevosten hammashoitoon perehtynyt eläinlääkäri Jessica von Wendt.Tilaajalle
”Paikkauksen tarve on yleensä yli kymmenvuotiailla hevosilla, mutta poikkeuksiakin on”, sanoo hevosten hammashoitoon erikoistunut eläinlääkäri Jessica von Wendt. Kuva: Toosilan eläinlääkäripalveluHevosten hammashoitoihin erikoistunutta klinikkaa Kangasalla pitävä eläinlääkäri Jessica von Wendt on katsonut suomalaishevosten suihin 15 vuoden ajan klinikallaan. Hän toteaa, että hevosten hammashoito perustuu tutkimukseen, joka on maailmanlaajuisesti kehittynyt ja sen myötä myös Suomessa diagnostiikka ja hoito ovat kehittyneet.
”En näe, että hevosten suuongelmat olisivat lisääntyneet sinä aikana, mitä itse olen tätä työtä tehnyt”, hän toteaa.
Von Wendtin mukaan hevosten hammasongelmiin kiinnitetään nykyään enemmän huomiota ja tutkimustavat sekä välineet ovat kehittyneet. Myös eläinlääkäreiden jatkokoulutuksia hammassairauksista on alettu järjestää entistä enemmän.
Monen hevosen suusta löytyy klinikalla karies. Toisin kuin ihmisillä, ei hevosilla karies aina liity läheskään aina sokeripitoisten ruokien syömiseen. Hevosilla nimittäin on kahta eri tyyppiä hammasta vaurioittavaa kariesta, joista toinen on rakenteellinen ominaisuus.
Kariestyypeistä perifeerinen karies voi syntyä ruokinnan seurauksena, jos hevosen rehut ovat sokeripitoisia tai heinäruokinta pielessä. Aiheesta tarvitaan von Wendtin mukaan vielä lisää tutkimusta, sillä kaikkia syntytekijöitä ei vielä tiedetä.
Perifeerinen karies syövyttää hampaiden ulkopinnan sementtiä, jolloin hampaan rakenne muuttuu ja haurastuu.
”Perifeerinen karies voi johtaa ruoansulatusongelmiin, kun hevonen ei pysty syöpyneillä hampaillaan pureskelemaan rehua sopivan kokoiseksi suolistoon”, von Wendt kertoo.
Perifeerinen karies voi myös johtaa hampaan murtumiin, juuritulehdukseen tai se voi syövyttäessään laajentaa hammasväliä, jolloin syntyy diasteema. Diasteemaan kertyy rehua ja se voi johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen.
”Perifeeristä kariesta voidaan klinikalla hoitaa fluorilakkaamalla ja pinnoittamalla. Diasteemat taas puhdistetaan, jotta rehutaskut eivät syvenisi. Perifeerinen karies ja diasteema ovat siis eri sairauksia.”
Kotihoitona hevosen suuta huuhdellaan päivittäin juoksevalla vedellä, jotta rehu ei makaisi hampaiden pinnalla syövyttämässä sementtiä. Perifeerinen karies syövyttää vain suuontelossa puhjenneen hampaan kruunua. Hevosen hammas puhkeaa von Wendtin mukaan noin kaksi millimetriä vuodessa.
”Ikenen alla on uutta puhdasta sementtiä ja huuhtelemalla suuta voidaan vähentää karieksen etenemistä, jos leviäminen uuteen puhtaaseen sementtiin saadaan ajoissa estettyä.”
Tiheä karkearehuruokinta ja sokeripitoisten ainesosien poistaminen hevosen ruokinnasta auttavat pitämään suun pH:n hyvällä tasolla ja hampaiden pinnat puhtaina. Pahimmillaan hoitamaton diasteema voi johtaa hyvin kivuliaaseen hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen.
”Hammasväliin kertynyt rehu tunkeutuu ikenen ja hampaan väliin muodostaen rehutaskun ja aiheuttaen ientulehdusta. Jos tulehdus tunkeutuu syvemmälle hampaan kiinnityskudoksen, syntyy niin sanottu parodontiitti. Se on kivulias sairaus ja voi johtaa hampaan menettämiseen”, von Wendt selittää.
Tiheä karkearehuruokinta ja sokeripitoisten ainesosien poistaminen hevosen ruokinnasta auttavat pitämään suun pH:n hyvällä tasolla ja hampaiden pinnat puhtaina. Kuva: Ville ToivonenMyös purentavirheet altistavat hampaat kariekselle.
”Jos hevonen ei pysty pureskelemaan normaalilla tavalla kaikilla hampailla, saattaa kariesta muodostua hampaisiin, joita hevonen ei käytä. Purentavirhe voi olla esimerkiksi murtunut hammas, jolloin rehua kertyy hampaan murtuman kohdalle. Rehun käymisprosessi hampaan pinnalla syövyttää hampaan sementtiä pois ja hampaan pinta rikkoutuu.”
Siinä missä perifeerinen karies saattaa olla seurausta ruokinnasta tai purentavirheestä, voi infundibulaarinen karies johtua esimerkiksi hevosen hauraammasta hammassementistä.
Infundibulaarinen karies voi jyllätä hevosen yläposkihampaissa. Vain yläposkihampaissa on infundibula, eli puolikuumainen ja hammassementillä täyttynyt onkalo. Kun hammassementti joko haurastuu tai kuluu, muodostuu hampaaseen kuoppa. Kuoppaan jääneessä rehussa bakteerit viihtyvät ja sulattavat sementtiä haurastuttaen hammasta.
Infundibulaarisen karieksen hoitona on hampaan paikkaus, mikäli ongelmaan päästään kiinni ennen hampaan tuhoutumista. Yleisimmin infundibulaarista kariesta esiintyy ensimmäisessä ja neljännessä yläposkihampaassa.
”Infundibulaarinen karies ei välttämättä tuota kipua, mutta vihlontaa ja epämukavuutta se voi aiheuttaa. Ensimmäisen poskihampaan infundibulaarinen karies voi aiheuttaa useammin epämukavuutta, koska hammas on lähemmässä kontaktissa kuolaimen kanssa”, kertoo Jessica von Wendt.
Hän kertoo, että nykysuosituksen mukaan infundibuloita paikataan, kun purupinnalta on nähtävissä, että reikiintyminen on levinnyt infundibulan kiilteeseen.
”Paikkauksen tarve on yleensä yli kymmenvuotiailla hevosilla, mutta poikkeuksiakin on.”
Hevosen hampaan paikkaamisessa tarvitaan erikoisvälineitä ja -osaamista. Porauksen jälkeen paikka tehdään kahdessa kerroksessa: onkaloon synteettistä sementtiä ja pinnalle muovipaikka. Paikkojen tarkoitus on kulua samaan tahtiin hevosen hampaan kanssa, mutta ne saattavat kestää vuosia. von Wendt kertoo, että yleisimmin ja helpoimmin korjattavissa on haljennut tai murtunut muovinen pintapaikka.
”Suomessa on vielä alueita, joilla tarvitaan lisää koulutusta.”
Klinikkatyönsä lisäksi Jessica von Wendt osallistuu aktiivisesti erikoisalansa koulutuksiin ulkomailla. Tänä vuonna ohjelmassa ovat koulutustilaisuudet Puolassa, Australiassa ja Belgiassa. Alkuvuonna hänet valittiin hallituksen jäseneksi Nordic College of Equine Dentistryyn, joka on Euroopan suurin hevosten hammashuoltoa edustava organisaatio.
Kotimaassa von Wendt kouluttaa eläinlääkärikollegoitaan hevosten hammashoidossa. Hänen mukaansa hevosten hammashoito on Suomessa ”aika hyvällä tasolla” tällä hetkellä.
”Suomessa on vielä alueita, joilla tarvitaan lisää koulutusta. Tämän lisäksi ihmisten tietoisuuteen pitäisi saada se, että hevosten hammashoidon työn toteuttaminen kuuluu eläinlääkäreille eikä maallikkoraspaajille tai muille, joilla ei ole eläinlääkärin koulutusta.”
- Osaston luetuimmat
