Asuuko tallillasi majavia? – Syy löytyy hevosen historiasta
Tutkimus on paljastanut Suomen alueella rautakaudella ja keskiajalla eläneiden hevosten elämästä kiinnostavia asioita.Tilaajalle
Majavan tekosia? Ei, vaan metsätyypin hevosen, jonka perimässä on tieto siitä, että puuta voi käyttää ravinnoksi. Kuva: Kati SusiHevosten järsimät aitatolpat ja puiset karsinarakenteet aiheuttavat päänvaivaa ja lisätyötä monelle tallinpitäjälle. Ehkä hieman mielenrauhaa voi tuoda tieto siitä, että puun rouskuttelussa on kyse hevosen ikiaikaisesta syömiskäyttäytymisestä.
Menneinä vuosisatoina ja -tuhansina Suomen alueella eläneiden hevosten ravinnossa oli nykyistä vähemmän heinää. Tutkimuksissa on selvinnyt, että puuvartiset kasvit ovat kuuluneet oleellisena osana hevosen ravintoon alueellamme.
Oulun yliopiston biologian ja genetiikan tutkija Laura Kvist kertoo MT:n haastattelussa, että Suomessa tehdään yliopistojen ja tieteenalojen välistä yhteistyötä myös hevosten menneisyyden selvittämisessä. Nykyisillä tutkimustekniikoilla pystytään DNA-näytteistä saamaan tietoa siitä, miten hevosia on vuosisatoja sitten hoidettu ja ruokittu.
Suomalaisilta arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä hevosen luita ja hampaita on tutkijoiden käytössä melko runsaasti keskiajalta ja jonkin verran rautakaudelta. Vanhimmat suomalaiset näytteet ovat noin tuhannen vuoden takaa.
”Selvä ero näkyy näytteissä siinä, onko hevosia pidetty talvi tallissa ja ruokittu heinällä, vai ovatko ne olleet metsälaitumella”, Kvist sanoo.
Pian julkaistavassa tutkimuksessa on hänen mukaansa todettu, että aroalueilla eläneisiin hevosiin verrattuna Suomen alueella keskiajalla eläneet hevoset ovat syöneet enemmän puuvartista kasvillisuutta. Tätä on päästy todentamaan luu- ja hammaslöydöksistä. Helsingin yliopiston arkeologian professori Kristiina Mannermaa on hevosten hammaslöydöksiä tutkiessaan todentanut niissä kulumia, jotka kertovat puiden ja puuvartisten kasvien ahkerasta järsimisestä.
”Tämän päivän hevosetkin käyttävät mielellään ravintonaan puita. Tämän tietävät kaikki, joilla on tallillaan puuaitauksia. Ne kalutaan”, Kvist selittää metsähevostyypin perimään koodattua taipumusta rouskutella puiden oksia ja runkoja − ja niiden puutteessa aitatolppia sekä tallin puurakenteita.
Tutkimus etenee kohti näytteistä löytyviä hevosen ja ominaisuuksia. Näin päästään Kvistin mukaan kuvailemaan minkä kokoisia, rakenteisia ja värisiä Suomessa eri aikakausilla eläneet hevoset ovat olleet.
Kvist huomauttaa, että muinaisina aikoina ja vielä viime vuosisadallakin myös hevosille tehtiin paljon lehtipuiden oksista kuivattuja kerppuja ja käytettiin talviruokinnassa lisäravintona.
”Nykyään vain harvat hevosenomistajat enää tekevät hevosilleen kerppuja.”
Menneiden aikojen ihmisjäänteistä on tehty runsaasti tutkimuksia, joista saadaan tietoon esimerkiksi ihmisen silmien ja hiusten väri, ruumiinrakenne, koko, ikä ja millainen oli hänen ruokavalionsa. Näitä samoja asioita on mahdollista selvittää myös arkeologisissa kaivauksissa löydetyistä hevosista.
Mitä kaikkea Suomen alueella eläneiden hevosten menneisyydestä vielä voi tulla esiin?
”Tutkimuksella halutaan lisätietoa hevosten hoidosta. Näytteistä odotellaan parhaillaan tuloksia”, Kvist kertoo.
Tutkimus etenee kohti näytteistä löytyviä hevosen ja ominaisuuksia. Näin päästään Kvistin mukaan kuvailemaan minkä kokoisia, rakenteisia ja värisiä Suomessa eri aikakausilla eläneet hevoset ovat olleet. Antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta on kehittänyt menetelmän, jossa luunäytteistä voidaan arvioida hevosen kokoa ja massaa.
”Tulevaisuudessa on mahdollista saada tarkka kuva siitä, millainen ja minkä näköinen hevonen Suomessa on esimerkiksi keskiajalla ollut”, Kvist toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
