Anselmi ja Elmo Laiho muutama vuosi sitten. Kuva: Miia Lahtinen
Katariina Laihon kolme lasta ratsastaa kentän PM-kilpailuissa –”Olen meistä fanaattisin suunnittelija”
Kansainvälinen kilpaileminen ja valmentautuminen ratsastuksessa on hyvin kallista, joten kotona Tammelassa on päätetty pärjätä ilman kenttää ja maneesia, ja hevoset hoidetaan aina itse.Tilaajalle
Katariina Laiho kuvasi itsensä ja kaksi lastaan Ruotsissa kesken PM-kilpailuiden. Kuva: Kuva Katariina LaihoKatariina Laiho ja hänen miehensä Jarno ovat molemmat lääkäreitä, mutta lapset ja hevoset ovat aina menneet perheen äidillä uran ohi. Työterveyteen erikoistuminen alkaa vihdoin olla loppusuoralla, mutta se on ottanut melkein kaksinkertaisesti aikaa tavalliseen nähden.
Laiho kuvaa itseään fanaattisen kiinnostuneeksi hevosista. Hän ratsastaa, kasvattaa ja hoitaa, mutta ehdottomasti kaikkein tärkeintä on kolmen lapsen kilpaurista huolehtiminen. Elmo, 23, Anselmi, 20, ja Inkeri, 17, ovat kaikki kilpailleet kenttäratsastuksessa eri ikäluokkien EM-tasolla.
Heidän lisäkseen perheessä on kaksi poikaa, Leo, 13, ja Justus, 10, jotka eivät harrasta hevosia. Urheilullinen Leo pelaa jalkapalloa, ja Justus viihtyy ainakin tässä vaiheessa rauhallisissa tekemisissä, esimerkiksi luonnossa.
Katariina Laiho on kotoisin Forssasta. Ratsastuskoulussa hän pääsi lapsena käymään vain harvakseltaan, ja tärkeimmäksi harrastuspaikaksi muodostui Allan Korven ravitalli, jossa sai tehdä monenlaista, ajaa, ratsastaa ja hoitaa.
”Korven Hanna-Mariaa olen joskus vauvana hoitanut”, Laiho hymyilee.
Heti kun Laiho tuli täysi-ikäiseksi, hän osti oman kolmivuotiaan ponin. Sen kouluttaminen yhteistyössä osaavan tallinomistajan kanssa lähellä Turkua oli tulevaisuuden kannalta tärkeää.
”Ja sen jälkeen minulla on aina ollut oma hevonen”, hän kertoo.
Erityinen rakkaus hänellä oli arabianhevosiin.
”Varmaan johtui Hevoshullu-lehden arabihevosista, joita Lena Furberg aivan ihanasti piirsi”, hän miettii nyt.
Niinpä vuonna 2003, Elmon jo synnyttyä, hän lähti Itävaltaan katsomaan sopivaa arabioria liisaamalleen arabitammalle. Ori oli kyllä hieno, mutta Laiho ihastuikin kimoon maitovarsaan T.M. Adriane AT. Hän osti sen, toi sen Suomeen ja antoi kaunottarelle lempinimen Anja.
Siitä tuli koko perheelle erittäin tärkeä hevonen erityisesti ensimmäisen varsansa Ewan Stonen kautta. Sen kanssa jokainen Laihon ratsastavista lapsista on ehtinyt voittaa ainakin yhden SM-mitalin, yhteensä seitsemän.
Ewan Stonen on kuitenkin kasvattanut Kaisa Kiviniitty. Laiho vuokrasi tamman hänelle siitoskäyttöön, ja varsa syntyi vuonna 2009 new forest -ponioriista Lunnalyckans Artist. Siitä tuli niin hieno, että Laiho osti sen itselleen, kun se oli vasta muutaman viikon vanha.
”Meni muutama vuosi ja aloin haaveilla, että kun tämä on niin ihana laji, niin jos lapsetkin alkaisivat ratsastaa”, hän kertoo.
Elmo Laiho ja Bali. Kuva: Miia LahtinenPoni heillä kyllä oli, pieni gotlanninrussi, jolla Elmo pääsi ensimmäisenä hyvin alkuun.
Ewan Stone sai lempinimekseen Pulla. Elmo koulutti siitä toimivan kisaponin, Anselmi jatkoi ja Inkerille se oli jo valmis menijä. Se on osallistunut kolmiin ponien EM-kilpailuihin ollen parhaimmillaan Anselmin kanssa 13. vuonna 2021. Tänä vuonna se oli mukana junioreiden ikäryhmässä, mutta kilpailu päättyi liukastumisen seurauksena hylkäykseen. Myös ensi viikonlopun PM:issä ponikokoinen Ewan Stone kilpailee hevosten joukossa junioriluokassa.
Elmo innostui kenttäkilpailusta, kun perhe asui Keuruulla. Sinne rakennettiin silloin maastorataa, ja vauhdikas ja vaarallinenkin laji vei urheilulliset pojat mukanaan.
”Anssu (Anselmi) ei varmaan ratsastaisi, jos hän ei menisi kenttää. Se jätkä tarvitsee äksöniä”, äiti miettii hymyillen.
”Tämä rupeaa käymään aika tyyriiksi”
Sen jälkeen lapsille on hankittu hevosia tarpeen mukaan, tavoitteena mahdollisimman kyvykkäät nuoret hevoset, joita kouluttamalla on mahdollisuus päästä pitkälle.
Suruakin vuosiin on mahtunut. Iso menetys oli Elmon kolmen tähden luokkiin ja nuorten ratsastajien EM-tasolle nousseen Elsa’s Isabellen menehtyminen, kun se katkaisi jalkansa tarhassa Ukrainan sodan alkamispäivänä vuonna 2022.
Myös russ-poni jouduttiin lopettamaan äkillisesti, kun se kaatui valjakkokärryjen kanssa. Pienelle Inkerille se oli niin iso asia, että hän jäi moneksi vuodeksi pois tallilta. Uudestaan hän innostui, kun perhe muutti nykyiselle tilalleen Tammelaan ja hän pääsi ratsastamaan alun perin Anselmille tulleella ratsuponilla Candyman Joe.
Nyt äiti miettii, että kolme ratsastavaa lasta on ihan riittävä määrä.
”Tämä rupeaa käymään aika tyyriiksi”, hän sanoo.
Riitoja tilanne ei ole aiheuttanut. Nuoremmilla pojilla on omat mielenkiinnon kohteet, ja heitä tuetaan niissä.
Kenttäratsastukseen kuuluu myös riskejä, mutta hyvällä valmentautumisella päästään pitkälle. Kuva: Miia LahtinenPerheen isä ei ole hankkinut korttia kuorma-autoon, joten hänen roolinsa on usein huolehtia kodista ja kotiin jäävistä ihmisistä ja eläimistä ja tietenkin osallistua kuluihin, jotka nousevat kymmeniin tuhansiin euroihin. Aikanaan Ewan Stonen äkilliseen yli 10 000 euron ähkyleikkaukseen piti hakea apua pienkeräyksellä.
Katariina Laiho kertoo, että taloudellinen paletti pysyy kasassa, kun kulut arjessa yritetään pitää mahdollisimman pieninä.
Laihoilla ei ole kenttää eikä maneesia, ja kaikki tallityö tehdään itse. Molemmat vanhemmat käyvät ahkerasti töissä, ja Saksassa valmentautuessaan vanhemmat pojat myös työskentelevät tallilla.
Kyllä äiti miettii sitäkin, että nyt tekemättä jäävät koko perheen yhteiset lomamatkat.
”Olisihan se ihanaa päästä tekemään muutakin. Mutta itseäni ei tuettu mihinkään urheilulajiin, ja kun lapset ovat tässä hyviä, haluaisin, että he pääsevät tekemään sitä. Ja onhan tämä minunkin harrastukseni”, hän sanoo ratsastuksesta.
Tavoitteet ovat korkealla, olympialaisissa saakka. Kokonaisuutta ajatellen langat ovat yhä äidin käsissä, siitä huolimatta, että pojat asuvat nyt lajin yhdessä suurmaassa, Saksassa.
”Mä luulen, että mä olen meistä fanaattisin suunnittelija. Hevosiakin me yritetään kasvattamalla tehdä itselle, joten kohtuu pitkällä tähtäimellä tätä tehdään”, äiti sanoo.
Vaikka kenttäratsastus on lajina vaarallinen, ja siinä tapahtuu vuosittain kuolemaan johtavia onnettomuuksia, äiti ei pelkää. Lapset ovat erittäin urheilullisia ja hyvin valmistautuneita tehtäviin. Putoamisia kilpailuissa ei ole tapahtunut juuri ollenkaan.
”Ehkä mä eniten pelkään lasten pettymystä, kun joku ei menekään tuubiin. Lapsilla ei ole samanlaista kykyä käsitellä pettymyksiä kuin aikuisilla, joten aina ajattelee, että kunhan kaikki menisi hyvin ja turvallisesti”, hän miettii.
Kenttäratsastuksen Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskilpailut kilpaillaan tulevana viikonloppuna Össjössä Skånessa.
Elmo Laiho kilpailee senioreiden ikäryhmässä hevosellaan Bali, ja junioreiden ryhmässä kilpailevat Anselmi Laiho Conradhilla ja Inkeri Laiho Ewan Stonella. Muut suomalaiset seniorit kilpailussa ovat Lumi Joutsen hevosella Louie Bracciole, Axel Lindberg Bonapartiksella ja Emmi Tapio Evytalla. Juniorijoukkueessa on kolme jäsentä, kolmantena Mikko Moisala hevosella Chadwell.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
