”Mummoni totesi monesti isoisäni jättäneen minulle raskaan perinnön hevosinnostuksen myötä” ‒ Noora Hirvimäki operoi monté-lähdöissä Kolarista käsin

Noora Hirvimäki on eittämättä yksi pohjoisimpana asuvista monté-ratsastajista. Kolarissa 30 kilometrin päässä Ylläkseltä asuva, helmikuussa 29 vuotta täyttänyt, Noora nousi suuren raviyleisön tietoisuuteen viimeistään Seinäjoen 2020 kuninkuusraveissa. Hän ohjasti Tarmo Liikamaan valmentaman Niemen Eemelin suomenhevosten montén SM-finaalin parhaaksi.

”Olihan se silloin, ja vieläkin todella hieno saavutus ohjastajaurallani”, muistelee Noora reilun parin vuoden takaista lähtöä Seinäjoella.

Kuluva kausi on ollut Nooralle numeroiden valossa paras. Voittoja tältä vuodelta on kertynyt kuusi kappaletta, ja voittoprosentti onkin hieno 25. Kuten raviohjastajilla on tapana, ei Noorakaan ota kunniaa itselleen hyvästä menestyksestään.

”Olen päässyt ajamaan hyvillä hevosilla. Silloin on luonnollisesti helpompi menestyä. Menestys ruokkii luonnollisesti itseluottamusta.”

Sukulaisten mukaan Nooran hevosinnostuksesta saa syyttää Nooran isoisää. Hän oli hevosista kiinnostunut, vaikkei koskaan omistanutkaan hevosia. Isoisä vei kuitenkin Nooran useasti Kurtakon raviradalla sijaitsevalle tallille. Siellä hevosmaailma vei ala-asteikäisen tytön mennessään.

”Mummoni totesi monesti isoisäni jättäneen minulle raskaan perinnön hevosinnostuksen myötä”, muistelee Noora hymyssä suin.

Hevosista ei ole koskaan tullut ammattia Nooralle. Hän työskentelee sairaanhoitajana kolmivuorotyössä. Työpaikka sijaitsee 60 kilometrin päässä Pellossa. Työmatkat ovat usein yhdistettyjä harrastusmatkoja, sillä Nooran oma hevonen Star Lord asustaa täysihoitallilla Pellossa. Kotipaikalla ei ole vielä tallia rakennusluvan puutteesta johtuen. Kyseessä ei toki ole byrokratian vika.

”Puolisoni ei ole vielä antanut rakennuslupaa tallille kotiimme. Olisihan se mukava saada hevonen kotiin. Vähän polttelisi ostaa myös poni kahdeksanvuotiaalle tyttärellemme”, naurahtaa Noora.

Vaikka puolisolta ei vielä ole heltynyt rakennuslupaa tallille, on perhe tiiviisti mukana Nooran monté-lähdöissä. Useasti ravimatkat suuntautuvat pitemmälle, sillä lähimmälle enemmän ajavalle raviradalle Rovaniemellekin on 180 kilometriä. Noora käykin mielellään ajamassa montélähtöjä Ruotsin puolella. Tänä vuonna Hirvimäen ajovärit ovat nähty sekä Bodenissa että Skellefteåssa.

”Bodeniin on vähän alta 300 kilometriä meiltä. Melko sama matka kuin Ouluun. Perhe lähtee useasti mukaani ravireissulle. Se on samalla perheen yhteistä aikaa.”

Viime vuosien aikana Pohjois-Suomen monté-ratsastajien määrä on Nooran mukaan ilahduttavasti kasvanut. C-ajolupakurssilla on ollut useampikin ohjastaja, joka on suorittanut ajoluvan monté-lähtöihin.

”Hyvin huomasi kesällä eritoten paikallisraveissa uusia ohjastajanimiä lähdöissä. Todella hienoa, että laji saa kehittyy. Toki pelkät ohjastajat eivät riitä, vaan tarvitaan sopivia hevosia monté-lähtöihin.”

Jos Pohjois-Suomessa montén tulevaisuus näyttaa suhteellisen valoisalta, on Noora selkeästi huomannut monté-lähtöjen vähenemisen pohjoisemman Ruotsin radoilla.

”Mitä olen katsonut loppukesän ja syksyn sarjatarjontaa pohjoisemmassa Ruotsissa, ei monté-lähtöjä ole tarjolla edellisvuosien tapaan. Harmillinen asia, en tiedä kuitenkaan sen paremmin syytä siihen.”

Usein puhutaan, että uusien ohjastajien on sekä monté- että kärrylähdöissä vaikea saada ajettavia uransa alussa. Noora on oivallinen esimerkki, kuinka omalla asenteella on loppujen lopuksi iso merkitys ohjastettavien löytymiseen.

Hänen suoritettuaan C-ajoluvan vajaat 10 vuotta sitten, kuluivat ensimmäiset vuodet kärrylähtöjen parissa. Ensimmäinen montélähtö oli vuorossa vasta reilut kuusi vuotta sitten.

”Olin ratsastanut aika paljon nuoruudessani. Useampi valmentaja kysyi minulta, voisinko mennä montéhiittejä heidän hevosellaan Kurtakon radalla. Sitä kautta minulle alettiin ilmoittaa hevosia oikeisiin monté-lähtöihin.”

Erityiskiitoksen Noora antaa Anna ja Mikael Nivalle montéuran alkuajoilta sekä Tarmo Liikamaalle ennakkoluulottomuudestaan.

”Sain mennä paljon montélähtöjä heidän hevosillaan. Sitä kautta nimi alkoi tulla tutuiksi ravien seuraajille. Tarmo Liikamaalle kuuluu myös todella suuri kunnia. Hän antoi minun kaltaiseni amatöörin ohjastaa suomenhevosten montén Suomen mestaruudessa.”

Menestyminen montélähdöissä edesauttaa toki lainaohjastettavien saamista. Noora painottaa kuitenkin hyvin paljon hyvän asiakaspalvelun merkitystä.

”Hevosten omistajat pyytävät minua usein kokeilemaan hevosiaan kotiinsa. Pystymme usein kokeilun jälkeen päättämään yhdessä kannattaako hevosella kokeilla monté-lähtöä. Tärkeätä vaalia hyviä asiakassuhteita, ja välillä voimme suosiolla hylätä montén mikäli hevonen ei tunnu kotona niihin sopivalle.”

Vaikka Noora on menestynyt tänä vuonna mainiosti Pohjois-Suomen montélähdöissä, ei hänellä ole poltetta satsata enempää montélähtöihin.

”Ei siis sillä, ettenkö haluaisi ajaa enemmän montélähtöjä. Välimatkat ovat kuitenkin täältä sen verran pitkät, ettei ole mahdollisuutta käydä etelämmässä ajamassa kilpaa. Perhe ja työelämä ovat kuitenkin etusijalla. Raviurheilu ja erityisesti monté on mukava harrastus kaiken muun vastapainona.”

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen raveissa kiertämisen kanssa ei luonnollisestikaan ole aina helppoa. Ei etenkään puhuttaessa pohjoisen Suomen pitkistä välimatkoista. Noora haluaa osoittaa erityiskiitoksen työnantajalleen ja kollegoilleen.

”Työnjohto sekä työkaverit ovat todella myötämielisiä raveissa käymiseen. Pystymme vaihtamaan työvuoroja oikein sujuvasti. Ilman heidän myötävaikutustaan ei olisi mahdollista kiertää raveissa tässä mittakaavassa.”

Yksi eteläiseen Suomeen liittyvä haave Nooralla kuitenkin on. Hän haluaisi olla mukana montélähdössä maamme pääradalla Vermossa. ”Vaikka olen ollut melko monta vuotta lajin parissa, en ole vielä koskaan saanut mahdollisuutta ajaa kilpaa Vermossa. Se on sellainen puolivakava tavoite ja haave.”