
Pohjois-Karjalan hevospiireissä on jo osattu odottaa Vuaran Vihun uran avausvoittoa. Liperiläinen suomenhevosori veti vesiperän 66 ensimmäisessä startissaan, mutta viime viikon tiistaina Lieksassa Heikki Mutikaisen suojatti paikkasi laukkansa, ja viiletti voittoon hurjan esityksen jälkeen.
Mutikainen tuuletti voittoaan maaliviivalla villisti. Kyseessä ei ollut vain pitkään voitottomana kilpailleen hevosen menestys. Pitkän linjan hevosmiehen edellisestä voitosta ohjastajana ehti kulua pitkät 19 vuotta.
”Viimeisellä takasuoralla saatiin porukka kiinni. Maalisuoran alkuun maltoin odottaa. Sitten kun käänsin ohitukseen, ei tarvinnut kuin olla matkustajana”, Heikki Mutikainen hehkuttaa.
”Kyllä siihen tuuletukseen purkautui monet tunnot pitkästä aikaa. Se maistui niin makealta. Timo Holopainen on sanonut, että voitto on sellaista lääkettä, mitä ei saa apteekista.”
Hevoset ovat olleet Mutikaisen, 67, elämässä oikeastaan aina.
”Isä osti ensimmäisen ravihevosen kotiin 1960-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien niitä on enemmän ja vähemmän ollut matkassa. Ensimmäinen oma hevoseni oli Grion Hunter, jonka ostin vuonna 1982.”
”Vuaran Vihusta voi sanoa, ettei orihevonen voi tuon mukavampi olla.”
Grion Hunter menestyi aikanaan mukavasti. Hakipa Mutikainen pari voittoa Vermosta asti.
”Vielä sattui toisella kerralla, että samana päivänä Vermon kanssa oli Joensuun ravit. Vermossa oli monta kertaa isompi ykköspalkinto kuin Joensuussa, joten lähdettiin merta edemmäs kalaan. Vajaa 40 starttia Grion Hunterilla saatiin ajettua, ennen kuin se särkyi takajaloistaan.”
Grion Hunter oli hyvä kilpahevonen, ja myös hyvä kaveri. Mutikainen näkee Vuaran Vihussa samanlaista viisautta.
”Vuaran Vihusta voi sanoa, ettei orihevonen voi tuon mukavampi olla. Samalla tavalla se on viisas kuin Grion Hunter oli. Ainoa on, että autoille ja traktoreille se on arka. Se voi ottaa ritolat, jos ei ole tarkkana. Lieksassa lämmitettiin toisen hevosen selässä, ettei se säikkynyt radanhoitovehkeitä. Se jännittäminen ja riehuminen kuitenkin vaikuttaa lopputuloksiin.”
Vuaran Vihun (Viesker) uraa on määrittänyt arkuus ja joskus myös liiallinen vauhdikkuus. Hevosen rauhoittamiseen apu löytyi yllättävästä suunnasta.
”Jäin leskeksi vuonna 2012. Myöhemmin löysin Tuija Salinin kaveriksi. Tuija ei ollut aikaisemmin ollut hevoshommissa. Hän tutustui Vuaran Vihun kanssa, ja sai sitä kesytettyä. Tuija lauleli hevoselle, ja peitteli omaa pelkoaan. Varsa jäi seisomaan paikoilleen. Varmaan en itse olisi tuolla tavalla laulellut”, Mutikainen sanoo ihaillen.
Vuaran Vihu starttaa seuraavan kerran Lieksassa lauantaina 26. heinäkuuta.
Mutikaisen kotipuolessa Liperissä hevostoimintaa on paljon. Liperin Hevosystäväinseura ylläpitää hevosten harjoituspaikkoja. Mutikainen on ollut seuran aktiivinen jäsen pitkään.
”On tässä paljon hevostalleja, muutama ihan naapurissa. Reipas pari kilometriä on seuran treenipaikoille. Välillä olin sivussakin seuran toiminnasta, mutta eläkepäivinä olen ollut enemmän matkassa.”
Hevoset ovat olleet Mutikaiselle aina hyvä harrastus. Työuransa liperiläinen teki metsätöissä, teurastamo- ja kuljetusalalla. Eläkkeellä hevoset määrittävät rauhallisen elämänrytmin.
”Hevoset pitävät paikallaan, mutta juhannuksena käytiin Härmässä ja lomailtiin”, Mutikainen kertoo.