”Ei tässä nyt aasia ampumaan tarvitse ruveta” – virkamies rauhoittelee tangokuningasta
Hevosen ja aasin pitäminen ilman lajitoveria on kirjattu yksiselitteisesti uuteen hevosten hyvinvointiasetukseen. Asia ei viranomaisen mukaan suinkaan ole uusi.Tilaajalle
Hevosten hyvinvointiasetus on herättänyt keskustelua viime päivinä muun muassa aasien asemaan liittyen. Kuvan aasi ei liity tapaukseen.”Hevoseläimen pitäminen yksin ilman lajitoveria on periaatteessa ollut jo edeltävänkin lainsäädännön aikana kiellettyä. Asiasta on olemassa kaksi hallinto-oikeuden päätöstä. Tässä asetuksessa säännös on kirjoitettu niin selvästi, ettei enää jää tulkinnanvaraisuutta”, sanoo neuvotteleva virkamies Terhi Simonen-Jokinen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Hän kertoo, että kesäkuussa vahvistetusta hevosten hyvinvointiasetuksesta hänelle on tullut kaksi yhteydenottoa hevosen tai aasin yksin pitämisestä. Muutoin parin vuoden valmistelun aikana keskustelua herättänyt asetus ei ole enää juuri ministeriötä työllistänyt. Pääosa asetuksen säännöksistä tulee voimaan tammikuun 1. päivänä, osalle on 5−10 vuoden siirtymäajat.
Simonen-Jokinen toteaa, että eläimen hyvinvoinnin parantaminen vaatii aina aktiivisia tekoja eikä hevoseläimen pitäminen ole mikään itsestäänselvyys.
Hän kertoo, että myös aasien hyvinvoinnin edellytyksiä on tutkittu tieteellisesti. Säännös siitä, että aasilla on oltava toinen aasi toverina, ei ole tuulesta temmattu.
”On olemassa paljon tutkimustietoa siitä, että aasille lajitoveri on jopa tärkeämpi kuin hevoselle. Lajitoverin puute saattaa altistaa hevosia sopimattoman makuupaikan lisäksi syvän REM-unen puutteelle. Hevoseläimet nukkuvat syvää unta vain makuullaan ja laumassa yleensä yksi hevonen valvoo muiden nukkuessa.”
Maaseudun Tulevaisuus kertoi tangokuningas Aki Samulin raivostuneen määräyksestä, että aasi tarvitsee lajitoverin. Haastattelussa Samuli uhkasi, että mikäli eläinsuojeluvalvoja tulee hänen tilalleen tekemään tarkastusta, kutsuu tangolaulaja naapurin ampumaan aasinsa.
”Ei tässä nyt aasia ampumaan tarvitse ruveta. Yksinäisen hevosen tai aasin todetessaan valvoja kuulee asianosaista ja harkitsee, mikä on kyseisessä tapauksessa kohtuullinen määräaika, jonka sisällä aasille pitää järjestää aasikaveri. Jos ei muu auta, omistaja velvoitetaan hoitamaan asia sakon uhalla. Toki omistaja voi myös päättää luopua aasista, jos katsoo sen tarkoituksenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi”, Simonen-Jokinen toteaa.
Suomessa ei ole olemassa rekisteriä, jossa kaikkien hevoseläinten määrät olisivat saatavilla. Talleilla on velvollisuus pitää pitopaikkarekisterinsä tiedot ajan tasalla.
Simonen-Jokinen tuli virkaansa ministeriöön hyvinvointiasetuksen työstämisen loppumetreillä, kun enää asetustekstin poliittinen hionta oli työn alla. Hän kertoo olevansa itse tallinpitäjä ja työskennelleensä 20 vuotta eläinlääkärinä hoitaen myös hevosia.
”Lainsäädäntö on aina kompromissi, kun sidosryhmissä on alan edustajia laidasta toiseen: elinkeinonharjoittajia, eläinsuojelijoita ja tieteentekijöitä. Lainsäädännöllä yritetään parhaalla mahdollisella tavalla tukea hevosten hyvinvointia säätäen minimitaso, jota hevosia pitävien tulee noudattaa.”
Yli vuosikymmenen vanhan entisen hevosasetuksen korvaava uusi asetus herätti valmisteluvaiheessa kipakkaa keskustelua. Simonen-Jokinen toteaa, että eläinten hyvinvointilainsäädäntöä muutetaan suhteellisen harvoin.
”Sekin on varmasti omiaan herättämään keskustelua.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
