Hevosten hyvinvointiasetus julkaistu – vuosien siirtymäajat karkearehun paastorajaan, varsojen vieroitusikään ja isojen hevosten karsinakokoon

Vettä sulan maan aikaan jatkuvasti saatavilla ja pakkasella sulaa vettä tarhaan kuuden tunnin välein, karkearehupaasto ei saa kestää kuutta tuntia pidempään, varsan saa vieroittaa emästään aikaisintaan puolen vuoden iässä, alle kaksivuotiaille yhteistarhaus ja hevosille mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen lajitoverin kanssa pitopaikassaan. Muun muassa nämä vaatimukset sisältyvät ensi vuoden alusta voimaan tulevaan hevosten hyvinvointiasetukseen.

Viiden vuoden siirtymäaika annettiin varsojen minimivieroitusiälle, karkearehun jakoväleille ja talviajan juottotiheydelle tarhoissa. Yli 170-säkäisten hevosten karsinoiden nykyistä suuremmille tilavaatimuksille annettiin kymmenen vuoden siirtymäaika. Ryhmäpihattojen nykyistä isomman tilavaatimuksen siirtymäaika on viisi vuotta.

Ensi vuoden alusta voimaan tulevaa hevosten hyvinvointiasetusta valmisteltiin parin vuoden ajan maa- ja metsätalousministeriössä ja siitä neuvoteltiin sidosryhmien kanssa valmistelun kuluessa. Noin vuosi sitten lausuntokierroksella ollut asetusluonnos muuttui vielä loppuvaiheessa hallituksen sisäisissä neuvotteluissa.

Suomen Ratsastajainliitto SRL toteaa tämänpäiväisessä tiedotteessaan asetuksen olevan ’laimea kompromissi’.

”Mielestämme (eläinten hyvinvointi)laki olisi ollut riittävä ohjaamaan alan toimintaa. Näin tarkkaa asetusta ei olisi tarvittu, eikä sellaista yleensä vastaavissa tapauksissa ole ollutkaan. Asetusten tulkinnat voivat johtaa arjessa ja meille tyypillisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa huonoihin käytännön ratkaisuihin. Tämän vuoksi tarkkaa säätelyä sisältävä lopputulos on meidän kannaltamme ainoastaan tyydyttävä”, sanoo SRL:n hallituksen puheenjohtaja Marjukka Manninen tiedotteessa.

Uusi hevosten hyvinvointiasetus kumoaa nyt voimassa olevan vuoden 2010 asetuksen hevosten suojelusta. Eläinten hyvinvointilain alle on laissa mainitulla tavalla valmisteilla kaikkia eläinlajeja koskevat lajikohtaiset hyvinvointiasetukset. Vastaavia asetuksia on useimmissa EU-maissa.

Asetuksen loppuvaiheen valmistelua hoitanut maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Terhi Simonen-Jokinen toteaa, että poliittiset päätökset ovat aina kompromisseja.

”Uusi hevosten hyvinvointiasetus on merkittävä parannus nykytilaan, jossa ei esimerkiksi ole mitään aikarajaa hevosen karkearehuruokintaan ja vedensaantiin talviaikaan”, hän sanoo.

Nykyisiä talleja ei koske asetuksen vaatimus ulkotarhojen 300 neliömetrin minimikoosta, eli tarharemontteja ei toimivilta talleilta vaadita. Simonen-Jokinen huomauttaa, että tarhan minimikoko pieneni alkuperäisestä ehdotuksesta, eikä sähköaitatarhoille määrätty erikseen kokovaatimusta, kuten lausunnoille lähteneessä asetusluonnoksessa esitettiin.

”Asetuksesta pois jäi myös esitys turpahihnan tiukkuudesta. Uutena kohtana asetukseen kirjattiin suutarkastusosio, jossa määrätään, että hevosen suun ja hampaiden tarkastuksen sekä tarvittaessa hoitamisen tekee eläinlääkäri. Päivittäisestä hevosen hoidosta vastaavan henkilön on säännöllisesti tarkistettava hevosen suusta kuolainalueen kunto, mikäli hevosella käytetään kuolaimia”, Simonen-Jokinen kertoo viimeisen vaiheen täsmennyksistä asetustekstissä.

Lausuntokierroksen jälkeisten neuvottelujen tuloksena myös pidennettiin aikaa, jonka hevonen saa olla yksin. Asetukseen yksinolon maksimiajaksi määrättiin 12 viikkoa luonnoksessa esitetyn kahdeksan viikon sijaan. Päivittäinen turpakosketusvaatimus ei koske oreja eikä eläinlääkärin toimitiloja, karanteenitalleja ja siittoloissa olevia hevosia eikä hevosen lyhyitä osallistumisia kilpailu- tai valmennustapahtumiin.

Kymmenen vuoden siirtymäaikaa isokokoisten hevosten karsinoille perustellaan sillä, että edellisen hevosasetuksen siirtymäaika uusista karsinoiden kokovaatimuksista päättyi vuoden 2014 lopussa. Simonen-Jokinen toteaa, että karsinakoon siirtymäajan määrittelyssä haluttiin rajoittaa muutostöiden investointipainetta hevosyrittäjille.

Hän painottaa, että vaikka asetus velvoittaa jokaista hevosenpitäjää ja sitä valvotaan, on sen lähtökohta-ajatus kuitenkin, että ihmiset noudattavat lainsäädäntöä valvonnasta huolimatta.

”Olisi tämä kovin surullista muuten. Nämä (asetuksen) asiat toteutuvat todella monella tallilla hyvin jo nyt. Muut joutuvat vähän muuttamaan toimintamallejaan.”