Antti Jaaran ”selfie” työn touhusta. Kuva: Antti Jaara
Rospuutto söi ratoja ja paljasti rahoituksen routakuopan ‒ mitä pääratamestarimallista ajatellaan kahden vuoden kokemuksella?
Suomen raviratojen pääratamestarijärjestelmä on ollut käytössä noin kaksi vuotta. Kevät toisaalta on tapansa mukaan aiheuttanut harmaita hiuksia ravien järjestäjille. Kuinka ratamestarit pärjäävät ratojensa kanssa juuri nyt?Tilaajalle
Kaviourien hoidon vaatimustaso on noussut jyrkästi viime vuosina. Ovatko pääratamestarit tuoneet asiaan parannusta ja miten on selvitty kevää kelirikosta? Kuvassa Markku Pasanen hoitamassa Loviisan rataa. Kuva: Satu PitkänenPohjanmaan ravin eli Ylivieskan ravien puheenjohtaja ja radalla tallia pitävä ravivalmentaja Satu Haaraoja oli avainasemassa tämän raportin synnyssä. Hänellä on ajatus, jossa pääratamestarit voisivat kiertää päätoimisesti alueensa ratoja ilman oman ratansa töitä taakkana.
Ylivieska on hyvä esimerkki pienemmästä maakuntaradasta. Rata ajaa tänä vuonna 11 ravit. Lisäksi se on ahkerassa valmennuskäytössä.
Viime vuonna radanhoidossa oli kelien aiheuttamana Keskisen radalla ongelmia. Tänä vuonnakin huhtikuun ravit olivat haastavaan aikaan kelien kannalta, mutta viime viikon torstain raveista selvittiin kunnialla sittenkin.
”Ainakin pari sovittua pääratamestarin neuvontakäyntiä vuodessa per rata olisi hyvä”, Satu Haaraoja ehdottaa.
”Sellainen tiivistäisi yhteistyötä ja lisäisi luottamusta entisestään. Toki apua on ollut saatavissa, ja esimerkiksi kokenut ja taitava, muissa töissä nykyään toimiva entinen ratamestari Arto Siika-aho on ollut meidän ja muidenkin ratojen apuvoimana aika ajoin. Kuitenkin pääratamestarisysteemiä voisi kehittää edelleen.”
Pohjoisen Suomen pääratamestariksi valikoitui 2021 Oulun Antti Jaara. Etelä-Suomen pääratamestari puolestaan on Vermon radasta päivätyönään vastaava Juha Keskimaunu. Pohjoisessa ratoja on harvempaan ja Jaara näin yli ”puolen Suomen” ratamestari. Kysyimme mieheltä miten pääratamestarin hommat sujuvat ja kehitysajatuksiakin. Suomen Hippoksen kilpailupäällikkö Tuomo Pekonen kertoo myös kokemuksiaan pääratamestarijärjestelmästä raportin lopussa.
”Systeemi toimii asiallisesti”, Antti Jaara pohtii.
”Tänä aikana on esimerkiksi vaihtunut aika moni ratamestari, ja järjestelmän ansiosta uusien ei ole tarvinnut aloittaa ihan nollasta. Meillä on työkaluja, joissa on tietoa radan hoidosta eri paikkakunnilla. Toki tieto siirtyy usein aikaisemmalta mestarilta uudelle ihmiselle, mutta aina ei voi olla näin. Nyt tietoa joka tapauksessa siirtyy aika sujuvasti, eikä uusien ratamestareiden tarvitse kompastua ihan jokaiseen tiedossa olevaan kuoppaan kuvainnollisesti.”
Keväällä on hyvin usein haasteita raveja järjestettäessä, ja esimerkiksi Killerjärven kiirastorstain raveja ei pystytty ajamaan lainkaan olosuhteiden takia.
”Killerillä on epäonnisesti vaihtunut ratamestari hiljattain, mutta ei tuo peruutus siitä johtunut kuitenkaan. Keliolosuhteiden vaikeutta kuvastaa se, että ravien siirtokin oli mahdotonta, koska mikään Jyväskylästä 150 kilometrin säteellä sijaitseva rata ei ollut liioin kilpailukuntoinen. Kyllä siinä kaikki mahdollinen tehtiin. Joskus on kevään ja roudan puhkeamisen kanssa vain tekemätön paikka kaviouran kanssa.”
Pääratamestareilla on neuvovan ratamestarin viran lisäksi omat ratansa ja tilansa hoidettavinaan. Miltä raviratojen tulevaisuus pääratamestarin näkökulmasta vaikuttaa?
”Koko rataverkkoa tarvitaan raviurheilevaa Suomea palvelemaan. Ravien järjestämisen sekä tilojen hoidon ja remontoimisen suhteen sitten täytyy varmaan tehdä priorisointeja tulevaisuutta ajatellen. Kuitenkin täältä Oulusta katsoen asiat sujuvat ihan ok. Yhteistyö ratojen kanssa on tiivistä, radanhoitokalustot ovat ihan hyvässä mallissa, koulutuksia pidetään sopivasti ja toimintaa kehitetään aktiivisesti. Jotain uuttakin on tulossa palvelua parantamaan, mutta kerrotaan siitä sitten kun on valmista.”
Näinä aikoina jännitetään, miten radat selviävät kustannusten kanssa. Materiaalien ja energian hinta on ollut ajoittain hallitsemattomassa nousussa.
”Rahoitusmallissa on jonkinlainen aukko tässä kohtaa. Tällaisia keliasioita on lisäksi vaikea ennakoida ja budjetoida.” Antti Jaara
”Sitä on selvitty miten on parhaiten kyetty. Pienet, harvemmin kilpaa ajavat radat ovat ehkä tiukemmissa paikoissa, jos kelien kanssa tulee yllätyksiä. Materiaaleja on paikoitellen hyvin hankala saada ollenkaan. Meillä Oulussa esimerkiksi ratamateriaalit tulevat Pattijoelta 70 kilometrin päästä. Rovaniemellä ne tulevat vielä paljon kauempaa, kun lähempää ei vain yksinkertaisesti löydy sopivaa. Tällaisia eroja ei ratojen toimintatuissa ehkä oteta huomioon riittävästi ja tilanne on tosiaan elänyt Ukrainan sodan alettua.”
Kaviouran hoitoon tarvittavat rahat on nykyään budjetoitu maa- ja metsätalousministeriön jakamiin raviratojen toimintatukiin. Aikaisemmin rahat raviurheiluun tulivat suoraan ravien oman rahapeliyhtiön Fintoton ja toisaalta Veikkauksen rahapelituotoista.
”Rahoitusmallissa on jonkinlainen aukko tässä kohtaa. Tällaisia keliasioita on lisäksi vaikea ennakoida ja budjetoida eli hakea tukia etukäteen, kuten kaikki rahat nykyään haetaan ja myönnetään etukäteen. Fintoton aikana oli tässä suhteessa helpompaa. Jos oli kriisitilanne kaviouran kanssa, saattoi kysyä sieltä neuvoa ja apua.”
”Peliyhtiön intressissä oli tietenkin järjestää ravit. He sattoivat sanoa, että laittakaa te rata kuntoon, niin he järjestävät tarvittavaa taloudellista tukea. Nykyjärjestelmässä pitäisi ehkä olla jonkinlainen vararahasto ratojen kunnossapidon tiukkoja tilanteita varten. Eihän se ole kenenkään etu, että ravit jäävät järjestämättä.”
Voisiko pääratamestareista tulla päätoimisia ilman omaa rataa operoivia mestareita?
”Minusta tämä nykyinen systeemi on hyvä. Toki pitää kehittää toimintaa entisestään ja säännöllinen yhteydenpito on tärkeää. Yhteyttä on pidetty ratamestareiden kesken kaikkina aikoina. Se on kuitenkin lisääntynyt pääratamestarijärjestelmän myötä, mikä on takuulla hyvä asia.”
”Systeemistä on saatu hyviä kokemuksia.” Tuomo Pekonen
Tuomo Pekonen on ollut vetämässä ravien kilpailutoimintaa noin viisi vuotta. Miltä kaviourien tilanne näyttää keskusjärjestöstä katsoen?
”Erittäin toimivalta pääratamestarisysteemi tuntuu täältä keskusjärjestöstä katsoen”, arvioi Pekonen.
”Olin mukana, kun sitä laitettiin liikkeelle, ja systeemistä on saatu hyviä kokemuksia. Koulutusta ja yhteydenpitoa on saatu organisoitua. Yhteydenpitoa varmasti oli kollegoiden kesken aikaisemminkin, mutta nyt se on järjestelmällisempää ja tietoa kerätään talteen koko ajan.”
”Ratamestarikaartimme on aktiivista porukkaa, mikä on hieno asia. En näkisi tarvetta muuttaa syysteemiä kovin isosti. Kehittää pitää tietenkin jatkuvasti ja teemmekin niin, mutta oikein hyvissä puissa se minusta nyt on kuitenkin ja saamamme palautteenkin perusteella. Jokaisella radalla tarvitaan oma ratamestari, mutta tukea sekä neuvontaa pitää olla ja onkin saatavissa.”
- Osaston luetuimmat
