

”Mun vastuulla on 15 hevosta, ja lisäksi on kolme omaa, niin ei se lomaakaan ole”, Sanna Backlund naurahtaa. Hän on Suomessa maanantaihin asti ja lentää sitten hevosten perässä Espanjaan. Valmennukset ja arki Suomessa eivät kestä reilua paria viikkoa pidempää poissaoloa.
Backlundin 13-vuotias poika Max Backlund tulee mukaan viikoksi. Hänkin harrasti välillä esteratsastusta, mutta nyt mielenkiinto on muualla. Max ajaa rallia, kuten isoisänsä, Sanna Backlundin isä, rallin maailmanmestari Timo Salonen.
Max myös pelaa jääkiekkoa Riihimäen Kiekko-Nikkareissa. Lisäksi hän harrastaa ainakin golfia, kartingia ja laskettelua. Jääkiekkotreenejä on kuusi kertaa viikossa, joten kovin pitkäksi aikaa poika ei ehdi äidin ratsastuskentän reunalle. Äidille on kyllä roolia jääkiekkojoukkueessa.
Mokkapalojen leipomista hän pyrkii välttämään, tosin pari kertaa sekin rasti on osunut kohdalle. Sen sijaan hän käyttää kelloa otteluissa ja päivittää ottelutietojärjestelmää.
”Ensi viikonloppuna, kun pääsen lauantaina maajoukkueleiriltä Ypäjältä, menen kelloon töihin ja sunnuntaina kuuluttamaan”, Backlund paljastaa.
Backlund täyttää vajaan kahden vuoden päästä 50, ja pientä ikäkriisiä vaikuttaisi pukkaavan.
Backlund on ikäluokkaratsastajien toinen päävalmentaja, ja hän on pitkään miettinyt oman kilpailemisensa roolia. Valmentaminen on jo jonkin aikaa ollut etusijalla.
”Toivon, että Espanjassa hevoset kulkevat ja ovat vireessä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, ei mulla ole kauhean suuria tavoitteita. Mä olen niin vanha ja kohta lopetan, ja se mitä on jäljellä, koulutan hevosia myyntiin tai Suskille (Hattel Horsen ratsuttaja Susanna Granroth). Mun oma rooli on jo valmennussektorilla”, hän sanoo.
Backlund toteaa, että omassa kilparatsastuksessa hän on saavuttanut sen, mitä tulee saavuttamaan.
”Ne kilpailulliset tavoitteet, joita en ole saavuttanut, vaatisivat sellaisia uhrauksia, joita en enää ole valmis ottamaan”, hän summaa.
”Sitä aion tehdä niin kauan, kuin mussa henki pihisee.”
Kilpaileminen on kuitenkin kivaa, ainakin silloin, kun menee hyvin. Lisäksi koko ajan löytyy uusia kiinnostavia hevosia, joilla hän haluaa ratsastaa. Esimerkiksi kaikki ne, jotka ovat nyt mukana Espanjassa: Backlundin vanhan menestystamman Lilli Marleenin viimeinen varsa, 8-vuotias Marlene HX, saman ikäinen kimppahevonen Menoor sekä Valtteri Bottaksen hieno, mutta loukkaantumisista kärsinyt 12-vuotias Isabella HX.
”On kiva kisata, ja lisäksi mietin, että menettääkö sitä jotenkin touchin tähän, kun lyö saappaat naulaan”, Backlund pohtii.
Oppilaiden hevosia hän aikoo koulutusmielessä ratsastaa jatkossakin, koska aina maahan ei näe, miltä hevonen tuntuu selkään.
”Sitä aion tehdä niin kauan, kuin mussa henki pihisee”, hän lupaa.
Backlundin ratsastuskeskuksen Hattel Horsen hevoset ja hevostenhoitajat lähtivät Janakkalasta laivalle sunnuntaina, ja perillä on tarkoitus olla lauantaiaamuna. Backlund kertoo, että matka päätettiin tehdä erityisen varovaisesti ja pitkän kaavan mukaan, että hevoset ovat varmasti terveitä ja virkeinä, kun ne saapuvat kilpailupaikalle. Ne yöpyvät pari päivää Hollannissa, niin että niillä pääsee kevyesti ratsastelemaan.

Backlundin valmennettavista etukäteen Hollantiin ovat lähteneet Pipsa Koski, Vilma Lappalainen ja Alina Salo, jotka myös jatkavat Espanjaan. Hattel Horsen ryhmään kuuluvat lisäksi Ida Palmos ja Helmi-Noora Tervonen. Olivaan menee myös Petra Heikkinen hevosineen ja oppilaineen.
Hattel Horsen ratsuttaja Susanna Granroth jää tänä vuonna kotinaiseksi. Hänellä olisi ollut nuoria hevosia mukaan otettavaksi, mutta vanhemmat KG Corazon ja Lérop vasta lähestyvät kisakuntoa.
”Ehkä hän tekee jonkun muun reissun sitten myöhemmin”, Backlund suunnittelee.
Aurinkotourit ovat kalliita, ja niitä tavataan kritisoidakin, sillä kilpailemaan pääsisi kyllä myös Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Backlund ymmärtää ajatuksen, mutta tähdentää, että aurinkotoureilla on monia hyviä puolia. Esimerkiksi nations cupeihin ja EM-kisoihjin tähtääville ratsastajille on tärkeää päästä tekemään ratoja nimenomaan isoilla ulkokentillä, joissa laukka, radat ja pituudet ovat erilaisia kuin hallissa. Espanjassa jokaiselle hevoselle löytyy valittavaksi sopivan korkuisia, kehittäviä ratoja.
”Sisäkauteen lähtee ihan eri tilanteesta, kun on päässyt huitomaan kolme viikonloppua isolla ulkokentällä, kuin jos on käynyt samana aikana hyppäämässä Ypäjällä hallissa 1-3 rataa”, hän muistuttaa.
”Toivon, että itsekin suhteellisen korkeasta iästä huolimatta kehityn vielä valmentajana.”
Monille perheille Espanjan reissussa on myös kyse loman ja kilpailemisen yhdistämisestä: yksi ratsastaa kilpaa, ja muillekin on aurinkoa ja kivaa tekemistä.
Backlundille itselleen aurinkotour on investointi, jota jokaisena vuonna ei ole mahdollista tehdä. Hänelle reissu on henkireikä, joka katkaisee talven ja antaa lisää motivaatiota tekemiseen.
”Valmentamisessa tapaa ihmisiä, mutta se on kuitenkin aika yksinäinen ammatti. Puhuin viime viikonloppuna valmentajaseminaarissa siitä, että on hyvä tulla ulos omasta kuplasta, nähdä asioita ulkopuolelta ja jutella kollegojen kanssa. Toivon, että itsekin suhteellisen korkeasta iästä huolimatta kehityn vielä valmentajana”, hän hymyilee.