
”Hyvin menee, vielä”, melkein kolmikymppinen Susanna Therman sanoo, kun häneltä kysyy kuulumisia.
Sanan ”vielä” hän lisää aurinkoisesti, ei peläten, vaan tietäen, että toki tuurit voivat aina kääntyäkin. Mutta nyt on kevät, yritystoiminta sujuu, ja sitä on mukava kehittää yhdessä Daniela-siskon, vanhempien ja rakennusalalla toimivan puolison kanssa.
Alkukevään Ratsastusgaalassa Husön Ratsastuskeskus palkittiin vastuullisimpana jäsentallina ja Husön Ratsastajat vastuullisimpana ratsastusseurana. Tallin opetushevonen Cardanokin kurotti vuoden hevoseksi.
Husön kartano sijaitsee entisessä Sipoossa, ja alueella on toiminut ratsastuskoulu 40 vuoden ajan. Vuodet 2009–2023 koulua johti Susanna Thermanin äiti Leila, ja tytär tarttui tallin ruoriin pari vuotta sitten.
Alun perin tarkoitus ei ollut jatkaa talliyrityksessä, vaan Susanna opiskeli ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa kauppatieteiden maisteriksi.
”Yritin tehdä jotain muuta, ja pitkään ajatuksissa oli, että en todellakaan lähde hevosalalle”, hän hymyilee.
Mutta kun ikää vähän kertyi, ajatus alkoi kiinnostaa, ja nyt valinta tuntuu oikealta.
Töitä tallissa on, mutta ei liikaa.
”Hepat ovat minulle tärkeitä, ja haluan pitää myös omia ja ehkä kilpaillakin vielä. Tämä on kätevä ratkaisu siinä. Päivät ovat normaalipituisia, ja pystyn pitämään vapaitakin”, hän kertoo.
Therman on vähän yllättynyt siitä, kuinka kivaa on ollut.
”On hyvinkin mukava päättää, mihin aikaan tekee töitä”, hän hymyilee.
Husössä asuu 40 opetushevosta ja 12 yksityistä.
”Samalla systeemillä jatketaan kuin äiti ja muut. Vakaa asiakaskunta, ja homma pyörii”, hän sanoo.
Therman pitää itse lähinnä valmennustunteja, ja hän suorittaa parhaillaan I-tason valmentajatutkintoa.
”Jos tulee jotain tuurausjuttuja, pystyn hyppäämään pitämään tunnin tai tekemään tallia.”
Viime marraskuussa Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala tiedotti Husön kartanon ja sen tallirakennusten olevan myyntilistalla. Jo rapistuneen kartanon osalta asia oli Thermaneilla etukäteen tiedossa, mutta tallirakennusten myyntisuunnitelma yllätti.
Susanna Therman kertoo, että asiasta ei ole marraskuun jälkeen paljoa kuulunut. Tilat on kuntotarkastettu, ja hänen käsityksensä mukaan tarjouspyynnöt kysytään ehkä kesän jälkeen tai vuoden lopulla.
”Suht positiivisin mielin ollaan, että ensisijaisesti nämä ollaan myymässä meille. Ei jaksa stressata tästä”, Therman sanoo.
Yhdessä suhteessa tuleva kesä tulee olemaan hyvin erilaiset kuin edelliset: Thermania ei tulla näkemää kilparadoilla.
”Oma kilpaileminen on tauolla, mikä on ollut mukavaa”, hän sanoo.
”Näkee, mitä tapahtuu, ja onko meillä olympialajia enää kohta.”
Hänellä on yhä pitkäaikainen kilparatsu Dragonheart ja sen lisäksi 7-vuotias Secret-Ampere-sukuinen tulinen tamma Nudessa "Tessa", jota hän kouluttelee rauhassa. Hän haluaa seurata sivusta, minne kouluratsastus on menossa.
”Näkee, mitä tapahtuu, ja onko meillä olympialajia enää kohta”, Therman sanoo.
Therman ja Dragonheart olivat pitkään Suomen ikäluokkakoulumaajoukkueen vakionimet. Ratsukko voitti junioreiden SM-kultaa 2014 ja 2015 ja nuorten pronssia 2017 ja 2018. Pari onnistui nousemaan myös GP-luokkiin.
”Kuusivuotiaana se mulle tuli, ja sen jälkeen on menty tukka putkella”, Therman hymähtää.
”Se on niin herkkä tapaus, skeptinen muita kohtaan, niin parempi, että mä hölkkäilen.”
Mutta nyt kouluradat on Dragonheartin kanssa käyty. Viimeiseksi startiksi jäivät viime kesän SM-kilpailut Woikoskella.
”Maastossa mennään enemmän, mutta periaatteessa normisti treenataan”, Therman kertoo.
Hän ratsastaa ruunallaan yhä vain itse.
”Se on niin herkkä tapaus, skeptinen muita kohtaan, niin parempi, että mä hölkkäilen”, hän sanoo. ”Se on vähän kuin terapiaratsu mulle. Sen kanssa on aina niin mukavaa, tekisi mitä tahansa.”
Hän ei halua nostaa yhteisistä muistoista mitään yli muiden.
”Kyllä se on ollut se yhteinen matka. Se tuli minulle viimeisenä ponivuonna, ja teimme kaikki ikäluokkakilpailut ja vielä GP:tä. Samalla hevosella kaikki ne asiat. Se on harvinaista ja opettavaista. Koko se retki, 14 vuotta, on ollut se erityinen asia”, hän sanoo.
Musta ruuna on tehnyt paljon muutakin kuin opettanut puolipidätteen. Ehkä ilman Dragonheartia Therman lähtisi aamuisin tallin sijasta keskustaan bisnestapaamisiin ja viettäisi ihan erilaista elämää.
”Me ollaan niin yhteenkasvaneet. Tunne siitä on erityisintä”, Susanna Therman sanoo.