Ratsastuskoulun eläinlääkärikulut voivat olla 30 000 euroa vuodessa – ennaltaehkäisy isossa roolissa

Aihe on yrittäjille haastava, koska osa ihmisistä saattaa kokea hevosten lääkitsemisen ja hoitamisen negatiiviseksi asiaksi. Yrittäjät painottavat, että kyse on kuitenkin siitä, että hevosten halutaan pysyvän kunnossa ja motivoituneina liikkumaan, mikä on aina tärkeää hevosten hyvinvoinnin kannalta.

”Kyse on terveydenhoidosta, ei sairaudenhoidosta”, Cecilia Gundersby sanoo.

Hän on pitänyt kahdeksan vuotta 35 hevosen ratsastuskoulua Stall Solbackaa Klaukkalassa. Hän kertoo, että Solbackassa eläinlääkärinkuluihin menee vuodessa noin 30 000 euroa, mikä on kuutisen prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Tähän sisältyvät myös rokotukset, madotukset ja hammashoidot vuosittain tai puolivuosittain.

Tallilla käy vakioeläinlääkäri kolmen viikon välein, ja perushoitojen lisäksi hän tutkii hoitoa kaipaavat hevoset. Gundersby painottaa, että asioihin reagoidaan jo ennen esimerkiksi ontumisia. Hevosia myös hoidetaan shockwavella, huippukylmällä, laserilla ja magneettiloimilla.

Gundersby kertoo ostavansa mielellään kouluun vanhempiakin hyviä hevosia, jotka pysyvät kunnossa tukihoidoilla kuten tildrenillä. Tämä tietysti näkyy sitten eläinlääkärikuluissa. Myös hevosten ikä vaikuttaa hoidon tarpeeseen. Solbackassa tallin opetushevosten keski-ikä on 14–16 vuotta. Hoidettavissa asioissa korostuvat etujalkojen etunivelien ja takajalkojen jänteiden vammat.

Hammasvaivaisia hän ei toivo talliinsa jouduttuaan laittamaan yhden erinomaisen hevosen pois, kun sille tuli hoidosta huolimatta poskiontelotulehdus kuudennen kerran.

Vatsavaivoja tallin hevosilla ei juuri ole ollut, ja ähkyjä on ollut toiminnan aikana alle kymmenen.

Gundersby uskoo hevosten elämän säännöllisyyden olevan tässä isossa roolissa. Hän luottaa myös tallin asennettuun karjaventtiiliin, minkä ansiosta hevosten juomavesi on aina 17-asteista. Lisäksi ratsastuskouluoppilaat myös hoitavat oman hevosensa huolellisesti tunnin jälkeen juottamalla ja kylmäämällä hyppyjen jälkeen jalat.

Gundersby ei opeta itse ratsastustunneilla, mutta yrittäjänä hän pitää oleellisen tärkeänä, että opettajat tietävät, että vähänkin huonosti liikkuvan hevosen saa, ja se pitää, lähettää talliin.

”Jäykkä on yksi asia ja ontuva toinen. Jos 16-vuotias hevonen tulee tallista, se voi olla jäykkä, mutta sen pitää liikkua symmetrisesti”, hän painottaa.

Ratsastuskouluyrittäjät painottavat, että hevosten hyvinvointi on tärkeää. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ahlaisissa Porin kupeessa 20 hevosen Ratsastuskoulu Kyläkorpea pitävä Anna Kyläkorpi kertoo, että heillä eläinlääkärien peruskulut ovat noin 10 000 euroa vuodessa, mutta jos on ongelmia, kustannus tuplaantuu. Esimerkiksi pelkästään yhden hevosen hammaskuluihin voi mennä vuodessa viisikin tuhatta.

Kyläkorpi pitää hevosten hampaiden hoitamista erityisen tärkeänä, joten ne katsotaan jokaiselta hevoselta kahdesta neljään kertaa vuodessa.

Jos hevosten liikkumisessa on sanottavaa, ne saavat olla vapaalla viikon tai kaksi, ja jos ne eivät sillä tule kuntoon, ne käytetään klinikalla ja kuvataan ja hoidetaan eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Tunneilla ei koskaan jäädä katsomaan, miten hevonen vertyy.

”Kyllä niiden pitää lähteä liikkumaan puhtaasti ihan ensimmäisestä askelesta lähtien”, hän sanoo.

Hän painottaa, että ratsastuskoulussa tärkeää ovat hyvät pohjat, hyvä kengitys ja monipuolinen ja kehittävä treeni. Satuloiden on sovittava, ja mukavuutta lisätään hyvillä pädeillä ja geeleillä.

Hänen tallinsa vanhin hevonen on 25-vuotias, ja se liikkuu vain tunnin päivässä kolme–neljä kertaa viikossa.

Myös Kyläkorvessa asiakkaat juottavat hevoset mashilla iltaisin. Vanhat hevoset loimitetaan huolellisesti.

”Meillä hoidetaan kaikki hevoset samalla lailla kuin meidän kisahevoset, ja ne ovat perheenjäseniä. Eivätkä ne joudu kiertoon”, hän sanoo.

Kyläkorpi toteaa, että monien jalkavaivojen kanssa kyllä pärjätään, mutta hiekansyöjiä ja suolistotulehduskroonikkoja hän kavahtaa. Myös kesäihottuma on ratsastuskoulussa vaikea.

Sen rajauksen hän on tehnyt, että ähkyleikkauksiin ei lähdetä. Yhden hän on teettänyt, ja se kannatti. On kuitenkin olemassa liian iso riski, että leikkaus maksaa yli 10 000 euroa ja hevonenkin menetetään.

Myös Kyläkorpi korostaa, että ratsastuskouluhevosista pyritään pitämään hyvää huolta.

”Joskus taas harrastehevosilla ratsastajat ja vuokraajat vaihtuvat ja voi mennä pitkäänkin, ennen kuin ongelmat huomataan”, hän huomauttaa.

Varusteiden sopivuus on tärkeää. Kuvituskuva. Kuva: Jarno Mela

Gundersby harmittelee, että ratsastuskoulutoiminnassa on vaikea miellyttää kaikkia. Osa kokee vääränä sen, jos hevonen myydään vanhemmiten ratsastuskoulusta eläkkeelle, koska se nähdään rikkinäisen hevosen pistämisenä kiertoon. Osa taas haluaisi hevoset eläkekotiin ja pitää pahana, jos hevosia hoidetaan, kunnes ne on aika lopettaa.

Solbackasta joitain yksilöitä myydään kevyempään käyttöön. Gundersby muistuttaa, että eläkekotiin myymisessä on kuitenkin tietty epävarmuus hevosen tulevaisuudesta, ja monille hevosyksilöille on myös iso stressi, kun niiltä vanhoilla päivillä vaihtuu tuttu lauma, koti ja käyttö. Siksi useimmat hevoset lähtevät Solbackasta suoraan taivaslaitumille.

”Vaikka itket sitä aina viikon”, Gundersby sanoo.