

Terhi Lehtiselle ei ollut epäselvää, minne hänen sydämensä kuuluu. Alakoululainen hakeutui tallille. Päivä toisensa jälkeen.
”Ravitalleilta aloitin, ja siellä sain hyvät opit. Ihmeen paljon tallinomistajat uskalsivat antaa tehdä. Koulun jälkeen lähdettiin aina tallille, pyörällä, kelkalla tai kävellen, ja ehtooseen asti siellä touhuttiin.”
”Lännenratsastus tuli elämääni aivan liian myöhään.”
Oman hevosen, teurashintaisen ravurin, Lehtinen hankki isänsä avustuksella teini-ikäisenä. Hän oli 7-vuotiaan Speed King -ruunan seitsemäs omistaja. Hevosesta kouliutui luottoratsu, jolla ”oli pää kohdallaan”.
”Olen elämäni katunut, kun menin sen vaihtamaan suokkivarsaan.”
Aikuisena Terhi Lehtinen hankki silloisen miehensä kanssa hevosenpitoon sopivan tilan Ilmajoen Varpahaiskylältä. Pariskunnalla oli tallissaan ravihevosia. Monet vuodet Lehtinen harrasti yksin hevosten kanssa ja mielessä kävi myös hevosista luopuminen. Toistakymmentä vuotta sitten motivaatio taas löytyi.
”Lännenratsastus tuli elämääni aivan liian myöhään”, hän sanoo nauraen.

Lehtinen etsi lajin valmentajia, hankki tietoa ja opetteli sitkeästi. Vuonna 2018 tilalle muutti hänen nykyinen puolisonsa Tero Ketola ja samanhenkinen pariskunta alkoi kehittää tilalle lännenratsastukseen sopivia puitteita.
”Terolla oli jo vähän kokemusta hevosista. Hän on siitä hauska mies, että hänellä tosi hyvä luontainen tatsi hevoseen. Ihailin sitä alusta asti. Tero voisi olla lajissa vaikka kuinka hyvä, jos jaksaisi oikeasti treenata.”
Vuosien saatossa tilalle on rakennettu trail-rata ratsukoille, ostettu karjaa paimennukseen ja työstetty siihen sopivat alueet. Woodland Horse Trail -nimellä toimivalla tilalla Terhi Lehtinen opettaa lännenratsastusta sekä hevosten käsittelyä ja koulutusta tunneilla, kursseilla ja leireillä.
”Kaikki hevosen kanssa tekeminen juontaa karjapaimentyöstä.”
Kaikki ratsastushetket alkavat aina maastatyöskentelyllä hevosen kanssa. Se on hänen mukaansa luontaisin tapa alkaa luoda luottamusta hevosen kanssa. Etenkin, jos opetellaan karjapaimennusta.
”Ensin perehdytään hevoseen ja nautoihin. Kun ryhdytään paimentamaan, pitää perusasioiden olla hallussa. Paimennus on melkoista aivotyöskentelyä. Haluan, että ratsastajat miettivät mitä, miksi ja miten asioita tehdään eläinten kanssa.”