Vuoden 1987 Kuninkuusravit Lahden Jokimaalla jäivät mieleen Veken ja Kuvion kovasta voittotaistossa Kuninkuuskilpailussa. Kuvion kasvattaja, omistaja, valmentaja ja ohjastaja Lauri Tyynelä muistelee viikonloppua lämpimästi.
Kuvio (Vekkuli) jäi kovan taistelun jälkeen kokonaiskilpailussa toiseksi 0,7 sekunnilla Vekelle hävinneenä.
Kuninkuusraviviikonlopun kohokohta oli avausmatkan voitto lauantaina. Kilpailun päättäneestä 3100 metrin osalähdöstä jäi jossiteltavaa, mutta Tyynelä ei muistele tapahtumia pahalla.
”Kuvio painettiin kanssakilpailijoiden ahdistamana sisäradalle, jossa se laukkasi lyhyesti paineissaan. Viimeisellä takasuoralla päästiin vasta irti. Hevonen nousi hienosti lopussa, mutta silti jäätiin kokonaiskilpailussa toiseksi Veken jälkeen. Ei auttanut, vaikka käytiin tuomaritornissakin jälkeenpäin kyselemässä. Mutta mitään ei jäänyt hampaankoloon, se oli kilvanajoa”, Tyynelä muistelee päätösmatkan tapahtumia.
Kuvio oli vuonna 1987 elämänsä kunnossa. Tästä on näyttönä vuoden voitokkaimman suomenhevosen titteli. Ori voitti kyseisenä vuonna kaikkiaan seitsemäntoista ravilähtöä. Varsinaisen myrskyvaroituksen valjakko antoi kaksi viikkoa ennen Kuninkuusraveja sijoittumalla Oulussa Pohjola Grand Prixissä toiseksi.
Oriilla on tilastoissa suhteellisen paljon laukkoja. Omistajan mukaan ne liittyivät usein lähtötouhuihin.
”Varsinkin auton takana ori saattoi kuumeta laukalle. Virtaa siinä oli muutenkin. Forssan Kuninkuusraveissa 1988 Kuvio nousi takajaloilleen, ja reväytti nivusensa. Se joutui leikkaukseen sen jälkeen. Onneksi se säilyi oriina vielä tämänkin jälkeen, vaikka toinen kives pitikin poistaa.”
Kuvion ura kilparadoilla päättyi vuonna 1994. Vuonna 2006 kuollut ori on haudattu synnyinkotinsa pihamaalle.
Aikoinaan Muhoksella vaikuttanut, mutta nykyään Oulussa asuva Tyynelä pääsi Kuninkuusravien pääsarjoihin yhteensä seitsemän kertaa kolmella eri hevosella. Ensimmäisenä vuorossa oli Kuvion emä Kuvatin (Arin-Kuva), joka kilpaili 1970-luvun puolivälissä kolmissa eri Kuninkuusraveissa. Ennen Kuvion kolmea kisaa 1987–89 Tyynelä osallistui 1985 kuningatarkilpailuun Noidalla (Velho).
Siviilissä pankinjohtajana tunnettu Tyynelä on kutsuttu kovilla ansioillaan Oulun Kuninkuusravien pohjoisen legendojen lähtöön, joka ajetaan ravien avauspäivänä perjantaina 1. elokuuta. Tällä kertaa toisen kutsun sai huikean uran raviurheilun parissa tehnyt ja useita suurkilpailuja voittanut Pekka Korpi.
Tyynelä on kutsusta mielissään, joten hän vastasi myöntävästi.
”Kyllä tämä on kunnia-asia, ja on mahtavaa päästä kokeilemaan kisassa. En päässytkään ikinä ajamaan Oulun Kuninkuusraveissa päälähdöissä. Siinä mielessä tämä paikkaa asiaa. Ollaan vahvasti nostalgisissa tunnelmissa.”
”Vanhalle konnalle on kiva, että saa käydä päivittäin ajamassa hevosta.”
Nyt 75-vuotias Tyynelä on viimeksi ajanut kilpaa vuonna 2015. Hevosella hän ajaa kuitenkin päivittäin, sillä hän valmentaa nyt yhdeksänvuotiasta I.P. Hehkua.
”I.P. Hehkun kanssa yritämme vielä starttiin, sillä hevosella oli jo ensimmäisessä startissaan nelivuotiaana kovat vauhdit. En tiedä, mikä sille sen jälkeen tuli, kun ei radalla tahtonut mennä mihinkään. Henkinen kantti on kyseessä, ja ehkä sukujuurissakin on sanomista. Hevosen kanssa on erimielisyyttä, pitääkö kiertää puolitoista vai kaksi kierrosta”, Tyynelä naurahtaa.
Työvuosinaan kilpailuhenkinen hevosmies vietti kaikki viikonloput ja lomat raveissa. Meno oli kovaa kymmenien vuosien ajan.
”Lapset eivät varmaan nähneet isää paljoa. Vuonna 2012 eläkkeelle jäätyäni oli tarkoitus satsata hevosiin enemmänkin, mutta tapaturman myötä se jäi vuosiksi. Vuosien mittaan on tapahtunut monenlaista, ja olen tyytynyt yhteen hevoseen. Vanhalle konnalle on kiva, että saa käydä päivittäin ajamassa hevosta. Tavoitteitakin sen kanssa on edelleen. Ennen legendojen lähtöä olisi tarkoitus löytää sopiva hevonen, ja saada startteja alle.”
Kysyttäessä tämän hetken raviurheilun tärkeintä yksittäistä asiaa, Tyynelällä on vastaus valmiina. Kaikki lähtee hevoskasvatuksesta, ja kasvattajia olisi syytä tukea kaikin voimin.
”Toki kimpat ja omistaminen on tärkeitä, mutta kasvattaminen pitäisi turvata jollain lailla. Ennen sekin homma meni maatalouden sivussa, mutta nykyään on hankalampaa. Tammojen omistajille tulee kuluja, joten lähtökohdat tammojen omistajille pitäisi saada nykyistä paremmiksi”, Tyynelä päättää.
