Noora Pentti haluaa kehittää suomalaista ratsastusta, mutta ei liiton luottamustoimissa

Noora Pentti valittiin syksyllä esteratsastuksen ikäluokkaratsastajien maajoukkuekapteeniksi.

”Teen sitä mielenkiinnolla. Meillä on paljon hyvin motivoituneita ja paljon panostavia nuoria, joilla on paljon suuria suunnitelmia ja unelmia, niin kuin nuorilla pitää ollakin”, hän sanoo.

Pentti kuitenkin näkee, että liiton toimintaan tarvitaan isoja muutoksia, että sellaisia riittäisi jatkossakin.

Nyt päättyvän vuoden lopulla hän on kirjoittanut ja julkaissut kaksi keskustelun avausta liittyen suomalaiseen ratsastukseen. Kirjoitukset löytyvät Pentin LinkedIn-profiilista ja Facebook-sivulta.

Ensimmäinen koskee lasten ja nuorten kilpailumahdollisuuksien parantamista, toinen liiton organisaation toimintaa.

Pentti toteaa, että nyt olisi tehtävä jotain.

”Liian monet ratsastuskoulut ja jäsentallit lopettavat, harrastajien määrä vähenee, kilpailuissa ei ole poniratsastajia”, hän luettelee.

Lasten kilpailemisessa hän on huolissaan korkeista kustannuksista, liian aikaisesta erikoistumisesta ja liian vähäisistä harjoittelumahdollisuuksista. Pitkien välimatkojen ja lyhyen hevoskulttuurin Suomessa lähdetään urheiluun pitkältä takamatkalta lajin suurmaihin verrattuna.

Ratkaisuna Pentti esittää alle 14–16-vuotiaille omia tapahtumia, joissa kustannusrakenne on mahdollisimman matala.

Hän myös ehdottaa, että sääntöihin voitaisiin kirjoittaa kaikille alle 14-vuotiaille ratsastajille tai metrin luokkiin saakka pakollinen harjoituskierros ennen kilpailusuoritusta. Kun ratsastaja olisi ratsastanut radan jo kerran, toistojen määrä kasvaisi, ratsukon olisi helpompi keskittyä, hylkäysten määrä vähenisi ja ratsastaja pääsisi suorittamaan kevyemmin ja paremmassa tempossa, kun alla olisi jo harjoituskierros.

Yksi mahdollisuus olisivat radat, joissa ensimmäiset viisi estettä eivät kuuluisi kilpailusuoritukseen – silloin ratsukon olisi helpompi päästä rytmiin.

Pentti ehdottaa myös mallia, joissa lapset kilpailisivat samana päivänä kahdessa lajissa.

Lisäksi tarvitaan hyvää ilmapiiriä ja valmennusta, jossa tärkeintä on taidon saavuttaminen, ei kilpailutulos.

Muutoksilla saataisiin lisää kilpailijoita ja pidettäisiin nuoret paremmin mukana haastavassa lajissa.

”En nyt odottanut, että mielipiteeseeni vastattaisiin, mutta olin vähän yllättynyt, ettei esimerkiksi estekomitean tasolta tullut minkäänlaista vastakaikua, että mepä otetaan nämä mietintään”, Pentti harmittelee.

Hän toteaa, että Suomessa ei pidä kaikessa ottaa mallia isoista ratsastusmaista, joissa koko kulttuuri ja mahdollisuudet ovat erilaiset.

”Miksei me voitaisi tehdä meidän maassa meidän maan tavalla? Me ei olla Saksa”, Pentti sanoo.

Noora Pentti on ottanut suomalaisessa ratsastuksessa aktiivisen keskustelijan roolin, mutta ei halua liiton toiminnan olevan liikaa pelkkää hidasta jaarittelua. Kuva: Carolina Husu

Liiton toimintakulttuuria käsittelevän pohdintansa hän kertoo aloittaneensa heti syyskokouksen jälkeen, vaikka julkaisikin sen vasta sen jälkeen, kun Tom Gordin oli eronnut Huippu-urheilun johtoryhmän puheenjohtajan paikalta ja moittinut liiton toimintaa ja toimijoita.

Pentti toteaa, että nimenomaan syyskokous toi esiin laajan tyytymättömyyden liiton toimintaan, mutta myös Gordinin ero oli siitä esimerkki.

Pentti näkee, että liitolla on ongelmia hallinto- ja johtamisrakenteissaan. Epävarmuuden keskellä organisaatiot tyypillisesti lisäävät osallistamista ja perustavat työryhmiä, mutta tämä saattaa vain pahentaa haasteita.

Sen sijaan Pentti peräänkuuluttaa ammattimaista johtamista ja nopeaa reagointia.

Hallinnon pitää rakentua asiantuntemuksen varaan, ja hallinnon ja operatiivisen johdon välillä on oltava selkeä roolijako. Päätöksenteon on oltava avointa ja johtajat on valittava ja arvioitava osaamisen, ei suosion perusteella.

”Moderni organisaation hyvä hallintomalli ei poista jäsenistön osallistumista, mutta antaa sille tarkemmat rakenteet. Se painottaa kohdennettua asiantuntijoiden kuulemista avoimen ja päämäärättömän keskustelun sijaan sekä osaamiseen perustuvia päätöksentekoelimiä puhtaasti edustuksellisten rakenteiden sijaan. Sidosryhmiä on kuultava, mutta päätösvastuun on oltava niillä, joilla on siihen vaadittava asiantuntemus”, Pentti kirjoittaa.

Hän lisää haastattelussa, että liiton toimintaa pitää saada nopeammaksi. Asioita voi kokeilla, ja sitten muuttaa. Hyvä esimerkki hitaudesta on ollut aikaratsastuksen kielto pienissä luokissa. Sen haittapuolet tulivat nopeasti ilmi, mutta muutoksia tehdään verkkaisesti.

Kaikkien avausten jälkeen voisi ajatella, että Pentti tekee tuloaan ratsastuksen päätöksen tekoon, ehkä Huippu-urheilun johtoryhmään tai jopa hallituksen puheenjohtajan paikalle.

Molemmat ajatukset hän kiistää.

”Ei, ei minulla ole tällaista kutsumusta. En koe itseäni varsinaiseksi järjestöihmiseksi. Mä olen aina ollut ihminen, joka toimii. Järjestötoiminta on aika poliittista toimintaa, eikä se ole ympäristö, jossa koen olevani parhaimmillani. Viihdyn paremmin aktiivisen toimijan roolissa, joka on mukana käytännön tekemisessä”, hän sanoo.

Hänelle liiton toiminta näyttäytyy suljettuna ja hitaasti etenevänä, mikä helposti turhauttaa aktiivisia toimijoita kentällä.

”Juuri siksi ajattelen, että SRL:ssä olisi tärkeä hetki kysyä, miltä ratsastus näyttää Suomessa vuonna 2050, keitä laji tavoittaa ja miten liitto voi tukea tätä kehitystä”, hän sanoo.

Ja painottaa, että ratsastuksessa ei olisi varaa nykyisenlaiseen riitelyyn.

”Se on erityisen turhaa, kun ollaan tällaisessa intohimolajissa, jota kaikki tekevät rakkaudesta lajiin ja kitkuttelevat sillä rajalla, että pystyvät tätä harrastamaan. Suuria rahoja tästä ei kääri kukaan”, hän muistuttaa.