Noora Pentti on tyytyväinen myös harrasteratsastajana. Kuva: Carolina Husu
Maailmancup-radoilta ratsastuskouluun – ”Otan hevosen yksilönä ja ratsastan sen kykyjen mukaan”
Esteratsastaja Noora Pentti on siirtynyt kilparatsastajasta harrastajaksi ja toiminnan kehittäjäksi.Tilaajalle
Noora Pentti kuvattuna vuonna 2022 hänen valmistautuessaan Helsinki Horse Show’hun. Kuva: Carolina HusuHuhtikuussa 45 vuotta täyttävä Noora Pentti lopetti oman esteratsastusuransa melko tarkkaan kaksi vuotta sitten Lontoon viiden tähden kilpailuihin. Siellä hän keskeytti maailmancupin luokassa, mutta sijoittui Con Cayallaan kuudenneksi 155-luokassa maailman parhaiden joukossa.
”Jos haluat jutun, että palaan kilparadoille, sellaista et saa”, Pentti sanoo naurahtaen puhelimeen.
Ratsastamaan hän on silti matkalla. Pentti käy tunneilla ja muuten vain ratsastamassa espoolaisessa ratsastuskoulussa, hyppytunneillakin muiden joukossa.
Hän on vastikään valmistunut Johan Cruyff -instituutista urheilujohtamisen maisteriohjelmasta. Hollantilaisen jalkapalloilijan mukaan nimetty akatemia toimii eri puolilla maailmaa keskittyen muun muassa huippu-urheilijoiden uran jälkeiseen koulutukseen ja monenlaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin urheilussa.
Pentti huomauttaa, että vaikka se suomalaisessa ratsastuksessa tuntuukin joskus kaukaiselta, urheilu on maailmanlaajuisesti satojen miljardien eurojen arvoinen bisnes.
Opinnot ovat saaneet hänet miettimään, mitä ratsastuksessa pitäisi tehdä uudella tapaa, että laji pysyisi elossa ja kasvaisi.
”Meillä ratsastus on hirveän perinteinen laji, mikä on arvo sinänsä. Mutta me emme ole oikein pystyneet muuttumaan ajassa, ja päätöksenteko on vanhanaikaista. Laji-ihmisten on vaikea sopeutua muutoksiin. Esimerkiksi kun olympialaisissa siirryttiin kolmen ratsastajan joukkueisiin, ei ollut kyse siitä, suostutaanko siihen, vaan se oli pakollista”, hän huomauttaa.
”Ei ole itsestään selvää, että ratsastus on jatkossakin yleisesti hyväksytty laji ja me ollaan aina olympialaisissa.”
Pentillä on esteratsastaja Mikael Forstenin kanssa kaksi tytärtä, joista nuorempi, 9-vuotias, ratsastaa.
”Vanhempaa yritin kovastikin työntää lajiin”, Pentti hymähtää ja kertoo huomanneensa pian, että eihän se niin toimi. Innostuksen lajiin on tultava sisältä päin.
Hän on myös havainnut, että eläinrakkauden myötä lajiin tulee nykyään myös sellaisia ratsastajia, joille ratsastus, saati kilparatsastus, ei ole sopiva valinta. Tallille ja hevosten pariin sopivat monenlaiset ihmiset esimerkiksi hoitamaan hevosia, mutta ratsastus vaatii aina myös rohkeutta.
”Hevosten selässä näkyy lapsia, joiden ei kuuluisi ratsastaa. Tosi arkoja, kauhusta kankeina olevia lapsia. Se on väärin myös hevosia kohtaan, koska ne kaipaavat rauhallista, mutta samalla jämäkkää ratsastajaa, eräänlaista laumanjohtajaa. Pitäisi ymmärtää se tosiasia, että ratsastus ei ole kaikkien laji. Se vaatii vanhan sanonnan mukaisesti ”Heitä sydämesi esteen yli ja tule itse perässä” -tyyppiä", Pentti selittää.
”Nautin äärettömästi ratsastamisesta, yhteydestä hevoseen ja kommunikaatiosta sen kanssa.”
Harrasteratsastusta hän kyllä rakastaa, yhdessä oloa ja yhteistyötä hevosen kanssa. Vaikka hän on hypännyt EM- ja MM-kilpailut, hän saa nykyään nautintoa keventäessään ympyröitä ratsastuskouluhevosilla.
”Nautin äärettömästi ratsastamisesta, yhteydestä hevoseen ja kommunikaatiosta sen kanssa. Se on hirveän palkitsevaa, eikä sitä voi korvata millään muulla”, hän sanoo.
Ratsastamisen idea ei lopulta ole kiinni hevosen laadusta.
”Otan hevosen yksilönä ja ratsastan hevosen kykyjen mukaan. Osan kanssa riittää, että kunhan on kaasu, jarru ja hevonen on suunnilleen suora. Joku tuntihevosista pystyy vähän kokoamaankin, mutta usein rytmin, eteenpäinpyrkimyksen ja tasapainon saavuttamisessa on tarpeeksi”, hän selittää.
Lapsensa ratsastuksesta hän toteaa, että on hyödyksi, että tämän ei tarvitse tehdä kaikkia niitä virheitä, jotka isä ja äiti ovat urallaan ehtineet tehdä.
”Mutta huomaan kyllä, että ei minun tarvitsisi niin paljoa korjata kaikkea ja katsoa istuntaa videolta, vaan pitäisi olla tiettyä armollisuutta”, Pentti naurahtaa.
Ratsastuksen alkuun hän kaipaisi Suomessa enemmän sellaista leikinomaisuutta kuin ulkomailla näkee. Suomessa tehdään liikaakin turvallisuus edellä.
”Esimerkiksi Ranskassa tehdään paljon villimpiä juttuja, paljon aiemmin laukataan, hypätään, käännetään ja ratsastetaan aikaa. Lapselle joku täyskaarto käynnissä on aika tylsä”, Pentti miettii.
Hän päästäisi lapset laukkaamaan pelloille ja hyppäämään ojien yli.
”Voitaisiin vaalia heittäytymistä, rohkeutta ja rentoutta, saada liekkiä leimahtamaan ja lajin pariin oikeanlaisia ratsastajia”, hän sanoo.
Pentti muistuttaa, että ei lapsen jokaista suojatien ylitystäkään pysty vahtimaan, ja kaikkiaan ratsastus nykyisine varusteineen on paljon turvallisempaa, kuin se oli takavuosina.
”Se on aika turvalliseksi tehty, vaikka yhä pahakin onnettomuus voi tapahtua. On hirveän vahingollinen kuva, että ratsastus olisi kaikille ja hevonen olisi vain halieläin”, hän sanoo.
Kilpahevosiakin Pentillä on yhä. Yhdessä saksalaisen nelinkertaisen olympiakultamitalistin Ludger Beerbaumin kanssa hänellä on kolme nuorta hevosta ja kaksi sisäänratsastusiässä olevaa. Omia siitostammoja on vielä kaksi, ja niillä muutamia varsoja.
”Ehkä sieltä tulee joku lapsen ratsuksi. Vanhemmat ovat laadultaan sellaisia, että ne tuskin tulevat Suomeen”, Pentti sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
