Sebastian ”Sebbe” Numminen ehti viettää 30 vuotta ulkomailla. Kun ratsastusura tuli päätökseen, hän halusi palata kotiseuduille Suomeen. Kuva: Lari Lievonen
Sebastian Numminen tyytyväinen aloitukseen Suomessa – ”Ensimmäinen kerta, kun en asu tallin vieressä”
Takaisin Suomeen muuttanut esteratsastaja Sebastian Numminen kertoo, että oppilaita on riittänyt ja valmennustoiminta on päässyt hyvin käyntiin.Tilaajalle
Sebastian Nummiselle hevoset ovat olleet koko elämä, mutta valmentaminen on uusi aluevaltaus. Kuva: Lari LievonenTeinipojasta asti Saksassa ja Ruotsissa asunut esteratsastaja Sebastian Numminen joutui lopettamaan menestyksekkään kilpauransa terveysongelmien takia. Hän palasi Suomeen tämän vuoden keväänä aloittaakseen valmennustoiminnan täällä.
”Olen tosi tyytyväinen”, hän sanoo nyt marraskuun lopussa.
Valmennettavia on laidasta laitaan, isoin osa harrastajia. Toistaiseksi hän ei ole lähtenyt Kirkkonummelta Tamperetta pohjoisemmaksi, mutta ei pidä sitä jatkossa mahdottomana, jos valmennuspäiviä olisi kerralla useampi.
Suomen talvi toki tuntuu kylmältä, vaikka miinusasteita ei vielä paljoa olekaan.
”Mutta täällä on hyvät hallit ja puitteet. Ei ole vaarallista, kun vaan pukee päällensä”, Numminen sanoo.
”Ehkä ne, jotka muistavat minut ratsastamassa, saavat muistaa, että ratsastin hyvällä tasolla ja hyvin.”
Ratsastanut hän on kevään jälkeen kahdesti sileällä ja kahdeksan kertaa maastossa.
Ainakin toistaiseksi hän on päättänyt pyrkiä ratkaisemaan valmennettavien ongelmat maasta käsin myös silloin, kun tekisi mieli nousta itse satulaan. Numminen pohtii, että ehkä kesällä tulee vielä halu ratsastaa itse, mutta kynnys on korkea.
”Ehkä ne, jotka muistavat minut ratsastamassa, saavat muistaa, että ratsastin hyvällä tasolla ja hyvin”, hän hymähtää.
Maastoon hän on lähtenyt seuran takia, ja että saadaan hevonen liikutetuksi.
”En mä aamulla herää ja ajattele, että hitto kun pääsisi maastoon”, hän hymyilee.
Vaikka mies yhä toimii hevosalalla, on elämänmuutos ollut iso. Hän asuu omakotitalossa naisystävänsä kanssa ja harrastaa golfia.
”Onhan se jonkun sortin liikuntaa”, hän sanoo.
Isoja tulevaisuuden suunnitelmia ei ole, vaan hän elää päivä kerrallaan ja pyrkii saamaan taloutensa kuntoon.
”Hevoset ovat tätä ennen olleet 24 tuntia vuorokaudessa koko elämä. Tämä on ensimmäinen kerta mun elämässä, kun en asu tallinpihassa”, hän sanoo.
Suomalaista ratsastusta hän katsoo melko tyytyväisin mielin. Tiettyä järjestelmällisyyttä puuttuu, mutta hevoset ja perusratsastus ovat kohtuullisella tasolla, eikä kilpailuissakaan ole isompaa moittimista.
Suurimpana ongelmana hän näkee sen mentaalipuolen ongelman, että ratsastajat eivät saa osaamistaan esiin kilpailuissa. Kotona he hyppäävät ongelmitta paljon isompaa ja vaikeampaa kuin kilpailuissa, mutta starteissa on vaikea päästä maaliin.
”Monelle menee ikkunasta ulos kaikki, mitä on opittu, kun ajetaan kilpailupaikalle”, Numminen hämmästelee.
Vielä hän ei ole sen tarkemmin analysoinut, olisiko koko systeemissä parannettavaa tämän helpottamiseksi. Käytännön tasolla auttaa, kun valmentaja tulee mukaan kilpailuihin, kävelee radat, tukee ja pitää ratsastajan ajatukset järjestyksessä.
”Olen huomannut, että siinä on usein niin paljon tyyppejä ympärillä neuvomassa, että menee häsläämiseksi”, Numminen huomauttaa.
Hän uumoilee, että hänen valmennettaviaan nähdään kyllä myös keväällä Helsinki International Horse Show’ssa, joka järjestetään pitkän tauon jälkeen taas Messukeskuksessa.
Numminen lähtee sinne mielellään.
”Messukeskuksessa olen hypännyt elämäni ensimmäiset maailmancupit. Se on kiva paikka, vaikka kyllä muutkin HIHS:n paikat ovat olleet kivoja. Mutta Messukeskuksessa oli ainakin silloin kaikki yhteisempää, siellä oli hyvä fiilis”, hän muistelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
