Lahjakkuuden uusi alku vaikeuksien jälkeen – ”Se tuli maahan kuin kivi, siinä ei ollut sekuntiakaan aikaa valmistautua”

Huippuesteratsastajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tasapaino, kyky arvioida etäisyyksiä ja itseluottamus. Sebastian Nummisella oli ne kaikki, kunnes hän menetti niistä jokaisen yhdessä kohtalokkaassa hypyssä.

Numminen on yksi Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimmista ja menestyksekkäimmistä ratsastajista. Esteratsastus on ollut hänelle aina kaikki kaikessa. Teininä hän yritti tehdä lukion toista luokkaa pari vuotta, kunnes siirtyi iltalukioon. Sitä hän kävi yhden illan. Sen jälkeen hän alkoi perheeltä salaa treenata illat lähiseudun hevosia.

”Olisi ollut järkevää käydä koulu loppuun”, Numminen sanoo nyt, 30 vuotta myöhemmin, mutta ei hän ehkä usko sitä itsekään.

”Olen aina tehnyt sitä, mitä olen halunnut.”

Tänä keväänä Numminen on palannut Suomeen. Hän mietti paluuta pitkään, mutta lopulta lähtö oli äkillinen. Numminen selittää, että hänen oli pakko repäistä itsensä irti ja lähteä, tehdä iso muutos.

Ruotsissa hänellä oli esteratsastustalli pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, esteratsastaja Satu Liukkosen kanssa. Muutto Suomeen tarkoitti samalla eroa 15 vuotta kestäneestä suhteesta. Vanha, yhteinen jackrusselinterrieri Bob jäi Liukkoselle.

Nummisen ura kärkitason esteratsastajana loppui vuonna 2017, kun hän hyppäsi 130-luokkaa hevosella, jolla oli piilevänä rankavaurio. Yksissä kilpailuissa hevonen tuli esteeltä alas niin, ettei se ottanut etujaloilla lainkaan vastaan.

”Se tuli maahan kuin kivi, siinä ei ollut sekuntiakaan aikaa valmistautua”, Numminen kertaa.

Hän lensi satulasta ja sai vamman aivoihin ja toiseen silmäänsä. Hoito ruotsalaisessa sairaalassa ei täysin onnistunut, ja hänet lähetettiin liian pian kotiin.

Numminen yritti pitkään parantua, ja aivovammasta hän kuntoutuikin. Mutta tasapaino ja syvyysnäkö eivät palautuneet. Hän kyllä hyppäsi vielä jopa Suomen maajoukkueessa, mutta asiat eivät olleet entisellään.

Nummisen tasapaino oli heikentynyt, eikä hän pystynyt enää arvioimaan etäisyyksiä. Erehtymätön estesilmä oli ollut hänen luonnonlahjansa, jonka hän oli kehittänyt huippuunsa tinkimättömällä treenaamisella, mutta nyt se oli poissa.

Kun ratsastaja ei ollut kunnossa, talliin ei saatu enää parhaita hevosia. Nuorista olisi voinut rakentaa, mutta Numminen ei pystynyt ratsastamaan liukkailla ja arvaamattomilla.

Sebastian Numminen nauttii Suomen alkukesästä. Kuvissa on mukana tamma Kendall FP. Kuva: Lari Lievonen

Yhä edelleen Numminen varmasti voisi sopivalla hevosella voittaa Suomen GP-sarjan ja SM:t, mutta hänen kaltaiselleen kunnianhimoiselle ratsastajalle se ei ole vaihtoehto.

”Halusin hypätä siellä missä isot jäbät. Isoja luokkia, ison yleisön edessä, joka antoi lisää painetta”, hän muistelee nuoruuden ajatuksiaan.

Nyt Numminen asuu Siuntiossa Kynnarin tilalla, jo edesmenneen mainosalan gurun ja Finlaysonin osaomistajan Petri Pesosen talossa. Ihan lähellä sijaitsee Nummisen lapsuudenkoti, jossa hänen äitinsä piti ratsastuskoulua.

Pesonen oli Nummisen hyvä ystävä, joka hankki tälle menestysratsun Sails Awayn. Numminen ratsasti sillä EM-finaaliin.

”Olemme aina sanoneet Sebbelle, että tänne voi tulla, jos alkaa ahdistaa. Kun hänen vanhempansa ovat menehtyneet, me olemme uusia sukulaisia”, leski Kikka Pesonen sanoo.

Sebastian Numminen kertoo, että kiinnostusta valmennuksiin vaikuttaisi olevan paljon, vaikka hän vain pölähti äkillisesti paikalle. Tarkoitus on silti aloittaa rauhassa, kisakaudella ei tavata tehdä isoja muutoksia. Kuva: Lari Lievonen

Sebastian Nummisen tarinaa ei voi kertoa mainitsematta hänen ensimmäistä onnettomuuttaan.

Vuonna 1997 auto-onnettomuus vei Nummisen melkein kokonaiseksi vuodeksi pois kilparadoilta, mutta se oli viedä myös hänen henkensä. Onnettomuus muistuttaa Nummista itsestään yhä joka ainoa päivä, mutta se ei estänyt häntä toteuttamasta huikeita tavoitteita esteratsastuksessa.

Tragedia tapahtui, kun Numminen ajoi kilpailuviikonlopun jälkeen aamulla kotoa takaisin armeijaan, nukahti ja ajautui rekan alle. Auto oli kummisedältä markalla ostettu Fiat. Se meni kasaan, ja niin kuskikin.

Numminen menetti paljon verta, ja selviäminen oli ihme. Ihmettä vauhditti se, että Helsingissä oli samaan aikaan käynnissä huippukirurgien konferenssi. Nuori mies sai parhaan mahdollisen avun.

Lääkärit olisivat halunneet amputoida Nummisen jalan polven alapuolelta, mutta hänen äitinsä onnistui itsepäisyydellään estämään sen.

Äiti oli oikeassa, niin kuin äidit usein ovat. Numminen toteaa, että ratsastus oli ainoa asia, joka nosti hänet sairaalasängyn pohjalta.

Kun hän oli ensimmäisen kerran hevosen selässä onnettomuuden jälkeen, hän ei saanut kivuiltaan nukuttua koko seuraavana yönä. Jonkin asteisina kivut ovat seuranneet häntä läpi elämän, mutta toisaalta jaloissa ei ole normaalia tuntoa.

Kun Numminen Suomeen tultuaan erehtyi ratsastamaan farkut jalassa, hän huomasi vasta satulasta alas tullessaan, että lahkeesta valui verinoro. Farkun saumat olivat hanganneet arpia.

Nummisen intohimo kilpailemiseen on kuitenkin voittanut kaikki esteet.

Urallaan hän voitti monia merkittäviä GP-luokkia: Drammenissa, Lintzissä, Lissabonissa, Mechelenissä. Lontoon maailmancupissa hän oli kolmas, ja EM:issä hän pääsi kertaalleen henkilökohtaiseen finaaliin.

Parhaita hevosia olivat Sails Away, Miss Speed, Calandro ja ruotsalaisen omistajan Cue Channa. Viimeksi mainittu lähti Nummiselta vuonna 2016 ruotsalaistähti Malin Baryardille, joka ratsasti hevosella olympialaisissa. Cue Channa jäi Nummisen viimeiseksi todelliseksi huippuhevoseksi, sillä uusi onnettomuus tapahtui vuonna 2017.

Seuraavaksi Nummisen tarkoitus on alkaa valmentaa. Sitä hän ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin, ehkä siksi, että hän oli liian lahjakas ja hyvä. Hän halusi ratkoa hevosten ongelmat itse satulassa istuen.

Mutta nyt on opeteltava uusia asia. Numminen kertoo, että halukkaita valmennettavia on tulossa kalenterin täydeltä.

”On ollut kivaa tavata tuttuja. He sanovat, että kauan se kestikin, että palasit”, Numminen hymyilee.

Vaikka hän on menettänyt paljon, hän on myös saanut elämältä paljon.

”Minulla on ollut aika hyvä elämä. Olen tehnyt aika paljon, ja olen tehnyt, mitä olen halunnut. Pitää hyväksyä tämä juttu. Ehkä jonkun oppilaan kanssa saavutetaan jotain.”